39-101/1889

että vanhemmassa laissa rangaistukseksi säädettyä rauhattomuutta, suomitsemista, kaularaudan käyttämistä pakkotyössä, julkipanemista häpeämään, rikoksen kuuluttamista kirkossa, muuta häpeärangaistusta ja anteeksianomusta ei enää saa kellekään tuomita, eikä myöskään, jos joku näistä rangaistuksista on rikoksentekijälle tuomittu, sitä täytäntöön panna; sekä myös ettei rikoksentekijän ruumista enää saa määrätä häpeällisesti haudattavaksi hautausmaahan tahi sen ulkopuolelle eikä sellaista määräystä täytäntöön panna;

että maanpakolaisuutta ei saa kellekään tuomita eikä myöskään täytäntöön panna, sekä että, kun rikos, josta ei ole lopullista tuomiota annettu, on vanhemman lain mukaan rangaistava ainoastaan maanpakolaisuudella, rikoslakia tulee käyttää, jos siinä on rangaistus siitä rikoksesta säädettynä;

että kunnian ja kansalaisluottamuksen menettämistä ei saa kellekään tuomita vanhemman lain mukaan, vaan että, kun rikoksesta vanhemmassa laissa on säädetty jompikumpi näistä rangaistuksista ja rikoslaki samanlaisesta rikoksesta määrää kansalaisluottamuksen menettämisen, sellainen seuraus on tuomittava rikoslain mukaan;

että raippa- tahi vitsarangaistusta, joka vanhemmassa laissa on ehdottomasti taikka sakon asemesta määrätty, ei saa kellekään tuomita eikä täytäntöönpanna, vaan että vankeutta rikoslain mukaan on sen sijasta tuomittava kolme kertaa niin pitkä aika kuin sitä vesileipä-vankeutta, joka vanhemman lain mukaan olisi vastannut raippa- tahi vitsarangaistusta;

että vesileipä-vankeuden sijasta, joka vanhemmassa laissa on ehdottomasti määrätty taikka joksi nyt kumotun vanhemman lain nojalla tuomittu sakko tulisi muuntaa, on tuomittava vankeutta rikoslain mukaan kolme kertaa niin pitkä aika, kuin vanhemmassa laissa rikoksesta säädetyn vesileipä-vankeuden aika on;

että, milloin rikoslain nojalla tuomittu sakko sattuu yhteen sellaisen vankeuden kanssa, joka 4 ja 5 kohdan mukaan tulee ehdottoman raippa- tai vitsarangaistuksen taikka ehdottoman vesileipä-rangaistuksen sijaan, korkein sakkomäärä, mikä rikoslain 2 luvun 5 §:n mukaan vastaa sanottua vankeusrangaistusta ja yhdistettävä tuomittuun sakkoon, ja yhteen laskettu sakkomäärä sitten mainittuun lainpaikan mukaan muunnettava vankeudeksi;

että, milloin rikoslain nojalla tuomittu sakko sattuu yhteen 4 tahi 5 kohdassa mainitun sakon kanssa, muuntorangaistus on laskettava niiden perusteiden mukaan, jotka 6 kohdassa säädetään siinä sanottua tapausta varten;

että vesileipä-vankeuden sijasta, joksi sakko vanhemman, nyt kumoamatta jääneen lain mukaan tulisi muuntaa, on tuomittava vankeutta rikoslain 2 luvun 5 §:n mukaan;

että sellaisen vankeuden sijasta, jota vanhemman lain mukaan tulisi jollekulle tuomita ehdottomasti taikka sakon tahi uhkasakon asemesta, samoin kuin sellaisen työnkin sijasta, joka sakkoa tahi uhkasakkoa muunnettaessa olisi tuleva vankeuden asemesta, on tuomittava vankeutta rikoslain mukaan, vaan että tätä vankeusrangaistusta, jos rikos tehtiin ennen sitä päivää, jolloin rikoslaki kävi voimaan, ei saa panna korkeampaa, kuin se vankeus on, johon rikollisen olisi sellaisessa tapauksessa saattanut vanhemman lain mukaan tuomita; sekä

että vanhemman lain säätämiä vapausrangaistuksia, niiden laadun ja tämän asetuksen säännösten mukaan, vastaa rikoslain määräämä kuritushuone- ja vankeusrangaistus.

että jokainen sellainen vanhemmassa laissa tehty viittaus rangaistusmääräykseen, mikä 1 §:n mukaan lakkaa voimassa olemasta, on pidettävä viittauksena rikoslakiin, jos siinä on rangaistus säädettynä siitä rikoksesta, josta viittaus on tehty, mutta muussa tapauksessa raukeava;

että se määräys, jonka mukaan rangaistuksia yhdistettäessä yksinomais- ja uhkasakot eräissä tapauksissa raukeavat, lakkaa voimassa olemasta niihin rikoksiin nähden, jotka tehtiin sen päivän jälkeen, jolloin rikoslaki kävi voimaan; sekä

että, milloin rikoslaki säätää, että jotakin määräystä ei saa sovittaa rikokseen, joka on verrattava sanotun lain 41, 42, 43 ja 44 luvussa mainittuihin rikoksiin, sellaisena on pidettävä jokainen rikos, josta vanhempi laki säätää ainoastaan sakkoa taikka vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta.

että sakot ja uhkasakot menevät kruunulle; samoin myös se menetetty tavara, joka ei ole asianomistajalle tuomittava;

että perinnön tahi perimysoikeuden menettämistä ei saa rikoksesta tuomita muissa kuin Perintökaaren 6 luvussa mainituissa tapauksissa;

että mitä rikoslaki säätää, 3 luvussa niistä perusteista, jotka poistavat rangaistavaisuuden tahi sitä vähentävät, 4 luvussa yrityksestä, 5 luvussa osallisuudesta, 6 luvussa rikoksen uusimisesta, 7 luvussa rangaistusten yhdistämisestä, 8 luvussa oikeudesta panna rikokset syytteeseen ja rangaistukset täytäntöön sekä 9 luvussa vahingonkorvauksesta, on noudatettava, ellei rikosta tahi rikoksia ollut tehty ennen kuin rikoslaki kävi voimaan ja ellei vanhempi laki ole lievempi;

että oikeus panna rikos syytteeseen ja tuomittu rangaistus täytäntöön on, kun rikoksesta rikoslaissa säädetään rangaistus ja vanhempi laki ei ole lievempi, raukeava sen ajan kuluessa, jolloin sellainen oikeus, siihen rangaistukseen nähden, joka rikoslaissa on rikoksesta säädettynä, rikoslain mukaan raukee; sekä

että vanhemman lain säännöksiä vahingonkorvauksien muuntamisesta ruumiinrangaistukseksi tahi työksi yleisessä työlaitoksessa ei saa käyttää.

Rikos- ja pahanteko-asiat, suuremmat ja vähemmät, tutkittakoon ja tuomittakoon siellä, missä rikos on tehty, kuulukoonpa rikkonut muuten mihin Oikeuteen tahansa. Jos joku on useammissa paikoissa tehnyt pahanteon; tutkikoon ja sanokoon tuomari kussakin paikassa, onko hän pahantekoon syypää, sekä määrätköön sen rangaistuksen, johon hänet siitä katsotaan vikapääksi; ja se oikeus, johon rikollinen viimeksi vedetään, yhdistäköön rangaistukset rikoslain 7 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan. Jos kaikki rikokset ovat vähäisiä; tuomittakoon jokaisesta siellä, missä se on tehty.