HE 322/2014

1Johdanto

Suomen ja Kiinan välinen sosiaaliturvasopimus allekirjoitettiin 22 päivänä syyskuuta 2014. Sopimuksessa on määräykset eläkevakuuttamisesta ja työttömyysvakuutuksesta työntekijöiden ja yrittäjien liikkuessa Suomen ja Kiinan välillä sekä eläkkeiden maksamisesta rajojen yli. Suomen osalta sopimus koskee työeläkejärjestelmää ja Kiinan osalta työntekijöiden perusvanhuusvakuutusta. Sopimuksen perusteella esimerkiksi Suomesta Kiinaan lähetetty työntekijä tai yrittäjä voi kuulua Suomen työeläkejärjestelmän ja työttömyysvakuutuksen piiriin enintään viiden vuoden ajan. Sinä aikana etuudet karttuvat ja vakuutusmaksut määräytyvät yksinomaan Suomen lainsäädännön perusteella eikä henkilö kuulu Kiinan lakisääteisen vanhuus- ja työttömyysvakuutuksen alaisuuteen. Sopimuksessa on lisäksi hallinnollisia määräyksiä sopimuksen toimeenpanosta ja viranomaisten yhteistyöstä.

2Nykytila

Suomi on sopimuspuolena 16 sosiaaliturvasopimuksessa. Euroopan ulkopuolisista maista Suomella on sopimus muun muassa Kanadan (SopS 5—6/1988), Yhdysvaltojen (SopS 85—86/1992), Australian (SopS 35—36/2009) ja Intian (SopS 66—67/2014) kanssa. Kiinalla on sosiaaliturvasopimus Saksan, Tanskan ja Korean tasavallan kanssa. Useat Euroopan unionin jäsenmaat käyvät parhaillaan neuvotteluja Kiinan kanssa.

Kiinassa toimii noin 300 suomalaista yritystä ja siellä asuu noin 1 600 Suomen kansalaista. Kansaneläkelaitoksen vakuuttamistilastojen mukaan vuoden 2013 lopussa Kiinassa oleskeli 1 295 Suomen sosiaaliturvaan kuuluvaa henkilöä. Heistä suomalaisen työnantajan lähettämiä työntekijöitä oli 419 ja heidän perheenjäseniään 536 henkilöä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2013 lopussa 6 978 Kiinan kansalaista.

Sosiaaliturvasopimuksen tekeminen Kiinan kanssa on tullut erityisen ajankohtaiseksi 1.7.2011 jälkeen, jolloin Kiinassa tuli voimaan sosiaalivakuutuslaki. Laki kattaa viisi keskeistä sosiaalivakuutuksen alaa: vanhuuseläke-, äitiys-, terveys-, työttömyys- ja työtapaturmavakuutuksen. Väestö on jaettu kaupungeissa työskenteleviin työntekijöihin, kaupungeissa asuvaan väestöön ja maaseutuväestöön, joiden vakuutusturva poikkeaa toisistaan. Työntekijöiden järjestelmä on kattavin ja sen hallinto perustuu suurelta osin työnantajien velvollisuuksien varaan.

Uuden lainsäädännön mukaan myös ulkomaalaisten yritysten ulkomaalaiset työntekijät tulee vakuuttaa Kiinassa, jolloin myös Kiinan lainsäädännön mukaiset maksut on maksettava Kiinan järjestelmään. Tästä poikkeaminen edellyttää kahdenvälistä sosiaaliturvasopimusta. Maksut vaihtelevat keskimäärin jonkin verran, mutta työnantajan ja työntekijät maksut ovat keskimäärin noin 40 prosenttia palkasta.

Vanhuuseläkevakuutus rahoitetaan pääasiassa työnantajilta ja työntekijöiltä perittävin maksuin. Työnantajalta perittävä maksu ohjautuu peruseläketurvan rahoittamiseen tarkoitettuun rahastoon ja työntekijä maksu henkilökohtaiselle yksilölliselle tilille. Työntekijöiden tileistä muodostuu eläkerahasto. Eri provinssien eläkerahastot ovat erillisiä. Vanhuuseläke maksetaan miehille 60 vuoden, naistoimihenkilöille 55 ja naistyöntekijöille 50 vuoden iässä edellyttäen, että vakuutusmaksuja on maksettu 15 vuoden ajan. Vajaata vakuutusaikakertymää voi täydentää vapaaehtoisin lisämaksuin tai vaihtoehtoisesti alle 15 vuoden maksut voi hakea takaisin maksupalautuksena.

Työnantajan pakollinen työttömyysvakuutusmaksu on kaksi prosenttia palkkasummasta ja vakuutetun yksi prosentti palkasta. Etuuden saamiseksi edellytetään maksuja vähintään yhdeltä vuodelta. Etuuden taso määräytyy paikallisesti, mutta sen on alitettava vähimmäispalkka ja ylitettävä kaupungissa asuvan henkilön toimeentulolle asetettu vähimmäismäärä. Etuuden maksukausi vaihtelee, mutta sen on enintään 24 kuukautta.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

4Esityksen vaikutukset

Sopimuksella olisi vaikutusta Suomesta Kiinaan lähetettyjen työntekijöiden eläkevakuuttamiseen ja työttömyysturvaan. Sopimuksen mukaan Suomesta lähetetty työntekijä pysyisi työeläke- ja työttömyysturvalainsäädännön piirissä viisi vuotta ja maksut maksettaisiin Suomeen. Tällöin työntekijästä ei perittäisi maksuja Kiinan järjestelmään, mikä on merkityksellistä Kiinassa toimiville suomalaisille yrityksille ja niiden palveluksessa oleville lähetetyille työntekijöille kaksinkertaisten maksujen välttämiseksi.

Sopimus parantaisi Suomen ja Kiinan välillä liikkuvien työntekijöiden eläketurvaa, koska sopimus takaa eläkkeiden maksamisen rajojen yli. Suomen työeläkelainsäädännön mukaan eläke maksetaan ulkomaille rajoituksetta jo nykyään, mutta Kiinan lainsäädännön mukaista eläkettä ei makseta ulkomaille ilman sosiaaliturvasopimusta. Sopimuksen mukaan eläkkeitä voitaisiin myöntää ja maksaa sopimuksen voimaantulopäivästä lukien.

Kiinaan maksettiin 2013 työeläkettä 12 henkilölle ja eläkkeiden yhteismäärä oli noin 150 000 euroa. Eläkkeensaajien lukumäärä ja eläkemeno riippuvat tulevaisuudessa työntekijöiden liikkuvuudesta.

Sopimuksen toimeenpanosta aiheutuu Eläketurvakeskukselle jonkin verran lisätyötä. Eläketurvakeskus toimii sosiaaliturvasopimuksen mukaisena yhteyselimenä sekä myöntää sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat todistukset Suomesta Kiinaan lähetetyille työntekijöille ja yrittäjille.

5Asian valmistelu

Suomi ehdotti Kiinalle sosiaaliturvasopimuksen tekemistä joulukuussa 2011. Ensimmäinen asiantuntijatapaaminen järjestettiin seuraavana kesänä ja varsinaiset neuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2013 ja ne saatiin päätökseen kesällä 2014. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 22 päivänä syyskuuta 2014.

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Eläketurvakeskuksen kanssa.

1Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla. Artiklassa määrätään, mitä sopimuksessa tarkoitetaan muun muassa lainsäädännöllä, toimivaltaisella laitoksella, vakuutuskaudella ja etuudella. Tällaiset määritelmät, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen piiriin kuuluvasta lainsäädännöstä. Kiinan osalta sopimusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee työntekijöiden perusvanhuusvakuutusta ja työttömyysvakuutusta. Suomen osalta sopimusta sovelletaan työeläkejärjestelmän vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä koskevaan lainsäädäntöön sekä työttömyysvakuutusta koskevaan lainsäädäntöön, mutta vain siltä osin kuin kyse on työttömyysvakuutuksen alaisuuteen kuulumisesta ja maksujen maksamisesta.

Sopimusta sovelletaan myös lainsäädäntöön, jolla muutetaan, täydennetään tai korvataan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa lainsäädäntöä.

3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet Suomen tai Kiinan lainsäädännön piiriin. Lisäksi sopimusta sovelletaan leskiin ja orpoihin, joilla on eläkeoikeus Suomen tai Kiinan lainsäädännön piiriin kuuluneen työntekijän tai yrittäjän jälkeen.

4 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Suomen lainsäädäntöä sovellettaessa sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti Suomen kansalaisten kanssa. Suomen työeläkelainsäädännössä ei ole kansalaisuuteen perustuvia säännöksiä eikä kansalaisuusrajoituksia myöskään ole työttömyysturvaa koskevassa lainsäädännössä.

5 artikla. Artiklassa määrätään etuuksien maastaviennistä. Sopimuksen tarkoittamat eläkkeet myönnetään ja maksetaan myös toisen sopimusvaltion alueella oleskeleville tai asuville etuudensaajille. Eläke maksetaan myös silloin, kun henkilö asuu kolmannen valtion alueella. Sopimus siis takaa eläkkeiden maksamisen rajojen yli mahdollisista kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvistä rajoituksista huolimatta. Suomen työeläkejärjestelmän eläkkeet maksetaan eläkkeensaajalle hänen asuinpaikastaan riippumatta.

6 artikla. Artikla sisältää sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan pääsäännön. Sen mukaan työntekijä tai yrittäjä, joka työskentelee sopimusvaltion alueella, kuuluu kyseisen työn osalta kyseisen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin. Henkilön työskentelyn perusteella eläke- ja työttömyysturva etuuksineen määräytyvät työskentelyvaltion lainsäädännön mukaisesti. Myös eläketurvaan ja työttömyysturvaan liittyvät velvoitteet, kuten vakuutusmaksut määräytyvät kyseisen lainsäädännön mukaan.

7 artikla. Artiklassa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä, kun kyse on toiseen sopimusvaltioon lähetetystä työntekijästä tai yrittäjästä. He voivat kuulua lähtövaltion lainsäädännön piiriin enintään 60 kuukauden ajan. Tätä 60 kuukauden lähettämisaikaa voidaan pidentää yksittäisten henkilöiden kohdalla toimivaltaisten viranomaisten tai toimivaltaisten laitosten välisellä sopimuksella. Artiklan määräykset poikkeavat työeläkkeitä ja työttömyysturvaa koskevasta lainsäädännöstä.

8 artikla. Artikla sisältää erityissäännöksiä eräistä henkilöryhmistä. Sopimusvaltion lipun alla kulkevalla merenkulkualuksella työskentelevään henkilöön sovelletaan kyseisen lippuvaltion lainsäädäntöä lukuun ottamatta tilanteita, joissa sopimuspuolen alueella asuva henkilö lähetetään työhön toisen sopimusvaltion lipun alla kulkevalle alukselle. Tällöin häneen sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä.

Ilma-aluksen lentohenkilöstön jäseniin sovelletaan artiklan 2 kohdan määräyksen mukaan sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa on työnantajana toimivan yrityksen päätoimipaikka. Jos henkilö on työssä toisen sopimusvaltion alueella sijaitsevan sivuliikkeen palveluksessa, sovelletaan kuitenkin sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa sivuliike sijaitsee. Tämän artiklan määräykset poikkeavat työeläke- ja työttömyysvakuuttamista koskevista säännöksistä.

9 artikla. Artiklan mukaan diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet sekä virkamiehet ja vastaava henkilöstö kuuluvat sen sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen, jonka hallinnon palveluksessa he ovat. Lisäksi artiklassa määrätään, ettei sopimus vaikuta diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen eikä konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamiseen.

10 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset tai toimivaltaiset laitokset voivat keskenään sopia 6—9 artiklojen määräyksistä poikkeamisesta tietyn henkilön tai henkilöryhmän osalta edellyttäen, että henkilöt kuuluvat jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen. Tämän määräyksen perusteella voidaan tehdä poikkeuksia työeläke- ja työttömyysvakuutukseen sovellettavasta lainsäädännöstä.

11 artikla. Artiklassa osoitetaan sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille valtuus tehdä toimeenpanosopimus sopimuksen soveltamiseksi ja laitosten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämiseksi. Tämä määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Toimivaltaiset viranomaiset myös sitoutuvat ilmoittamaan toisilleen kaikista sellaisista muutoksista lainsäädäntöönsä, jotka saattavat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen.

12 artikla. Määräys koskee tietojen vaihtoa ja keskinäistä avunantoa. Toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen apua oman lainsäädäntönsä sallimissa puitteissa sopimuksen toteuttamiseksi. Apu annetaan maksuttomasti.

13 artikla. Määräys koskee tietojen salassapitoa. Määräyksen mukaan toisesta sopimusvaltiosta välitettyjä tietoja saa käyttää yksinomaan sopimuksen soveltamiseen ja sen lainsäädännön soveltamiseen, jota sopimus koskee. Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset soveltavat saamaansa tietoon kansallista yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen salassapidosta annettua lainsäädäntöä.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimusta sovellettaessa käytetään sopimusvaltioiden virallisia kieliä tai englantia. Artiklan 2 kohdassa määrätään myös hakemusten, ilmoitusten ja muutoksenhakukirjelmien jättämisestä. Tämän kohdan mukaan asiakirjoja, jotka on toimitettu sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai yhteyselimelle sopimuksen soveltamista varten, ei saa hylätä sillä perusteella, että se on kirjoitettu toisen sopimusvaltion virallisella kielellä. Määräys poikkeaa kielilain (423/2003) säännöksistä ja Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) kielisäännöksistä ja sen vuoksi kuuluu lainsäädännön alaan. Lisäksi 2 kohdan määräys vaikuttaa esityksen käsittelyjärjestykseen.

15 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusvaltion lainsäädännön soveltamista varten toimitettavien todistusten ja muiden asiakirjojen vapautus tai alennus veroista, leimaveroista tai rekisteröinti- tai kirjausmaksuista ulotetaan koskemaan todistuksia ja vastaavia asiakirjoja, jotka on toimitettava toisen sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseksi. Tällaisista veroista ja maksuista säädetään lailla, joten määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Artiklan mukaan asiakirjoja ja todistuksia ei tarvitse todistaa oikeaksi myöskään diplomaatti- tai konsuliviranomaisilla. Toimivaltaiset laitokset ja yhteyselimet myös hyväksyvät toistensa oikeaksi todistamat jäljennökset asiakirjoista ilman lisätodistamista.

16 artikla. Määräys koskee erimielisyyksien ratkaisemista. Artiklan tarkoittamalla tavalla erimielisyyksiä ratkaistaessa voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisten määräysten katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.

17 artikla. Artiklassa on siirtymäsäännös lähetettyjä työntekijöitä ja yrittäjiä varten. Sopimuksen voimaantuloajankohtana lähetettyinä työntekijöinä ja yrittäjinä toisessa sopimusvaltiossa työskentelevät voivat laskea 7 artiklassa tarkoitetun enintään viiden vuoden työskentelykauden alkavan sopimuksen voimaantulopäivänä.

18 artikla. Sopimusvaltiot sitoutuvat sopimuksen uudelleentarkasteluun. Se tapahtuu joko toisen pyynnöstä tai viimeistään 10 vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta. Tällöin on arvioitava, tulisiko sopimusta muuttaa parhaan mahdollisen sosiaaliturvan varmistamiseksi sopimusvaltioiden välillä liikkuneille kansalaisille.

19—20 artikla. Sopimuksen tavanomaiset loppumääräykset sisältyvät näihin artikloihin.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain ensimmäinen pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen 1 kohdassa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

3Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimusvaltiot ovat diplomaattiteitse kirjallisesti ilmoittaneet toisilleen tämän sopimuksen voimaantuloa varten vaadittavien lainsäädännöllisten menettelyjensä loppuunsaattamisesta. Esitykseen sisältyvä laki esitetään tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Sosiaaliturvasta Suomen tasavallan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen välillä Helsingissä 22 päivänä syyskuuta 2014 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.