HE 30/2011

Hallituksen esitys Eduskunnalle kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain, valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kunnallista eläkelakia, valtion eläkelakia, valtion eläkelain muuttamisesta annettua lakia ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakia. Kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan ja työnantajiin kohdistuvien tehtävien toimeenpano sekä näihin toimintoihin liittyvä toimivalta siirrettäisiin kunnalliseen eläkelaitokseen. Koska useat säännökset kirkon eläkelaissa vastaavat kunnallisen eläkelain säännöksiä, esityksessä ehdotetaan kumottavaksi kirkon eläkelaista muutoksenhakua ja tietojen antamista ja saamista koskevat säännökset sekä viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä koskevat säännökset. Kirkon eläkelaissa viitattaisiin näiltä osin kunnallisen eläkelain säännöksiin.

Kirkon eläkejärjestelmän rahoitukseen ja eläkerahastointiin ei ehdoteta muutoksia, vaan toiminnat jatkuisivat nykyiseen tapaan. Kirkon keskusrahasto perisi edelleen myös eläkemaksut.

Lisäksi kirkon eläkelakiin tehtäisiin Euroopan unionin asetusten edellyttämät muutokset. Muutokset olisivat vastaavat, jotka on jo tehty yksityisen alan ja muiden julkisten alojen työeläkelakeihin.

Lisäksi kunnalliseen eläkelakiin ja valtion eläkelakiin tehtäisiin tarvittavat muutokset, kun näiden lakien valmistelu siirtyy valtiovarainministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön.

Viimeistä eläkelaitosta koskevat säännökset valtion eläkelaista ja kirkon eläkelaista siirrettäisiin kunnalliseen eläkelakiin.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.


sisällys
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö 3
1.2 Nykytilan arviointi 3
1.3 Viimeisen eläkelaitoksen periaate 4
1.4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 4
2 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 4
2.1 Tavoitteet 4
2.2 Keskeiset ehdotukset 5
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 6
3.1 Taloudelliset vaikutukset 6
3.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan 6
3.3 Henkilöstövaikutukset 7
4 ASIAN VALMISTELU 7
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 7
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT 7
1.1 Kunnallinen eläkelaki 7
1.2 Valtion eläkelaki 10
1.3 Valtion eläkelain muuttamisesta annettu laki 11
1.4 Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki 12
1 luku Yleiset säännökset 12
2 luku Eläke- ja kuntoutusetuudet sekä eläkkeen määräytyminen 13
3 luku Eläkkeen hakeminen ja ennakkopäätös 14
4 luku Viimeinen eläkelaitos 15
5 luku Eläketurvan rahoitus 15
6 luku Tietojen antaminen, saaminen ja hallussapito 15
7 luku Muutoksenhaku ja takaisinperintä 17
8 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 18
2 VOIMAANTULO 18
3 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS 18
LAKIEHDOTUKSET 19
1. Laki kunnallisen eläkelain muuttamisesta 19
2. Laki valtion eläkelain muuttamisesta 27
3. Laki valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta
4. Laki evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta 29
LIITE 36
RINNAKKAISTEKSTIT 36
Laki kunnallisen eläkelain muuttamisesta 36
Laki valtion eläkelain muuttamisesta 52
Laki evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta 58

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila
1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäljempänä kirkko, työntekijöiden eläkkeistä säädetään evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa (261/2008) jäljempänä kirkon eläkelaki. Kirkon eläkelain mukaan työntekijän oikeus Kirkon keskusrahaston varoista kustannettavaan eläkkeeseen ja perhe-eläkkeeseen sekä kuntoutusetuuteen määräytyy siten kuin valtion eläkelaissa (1295/2006) ja valtion eläkelain voimaanpanolaissa (1296/2006) säädetään.

Kirkon eläkelain piiriin kuuluvissa palvelussuhteissa on noin 19 000 henkilöä. Kirkon keskusrahaston vastuulla on lisäksi vapaakirjaksi kutsuttu osa noin 65 000 sellaisen henkilön eläketurvasta, jotka eivät vielä ole eläkkeellä, mutta jotka joskus urallaan ovat olleet vakuutettuina kirkon eläkelain mukaan. Kirkon keskusrahaston vastuulla olevia maksettavia eläkkeitä on noin 16 500.

Kirkon eläkelaitoksena toimii Kirkon keskusrahasto ja sen hallituksena kirkkohallitus. Kirkon keskusrahaston tilien ja hallinnon tarkastuksen suorittavat kirkolliskokouksen valitsemat tilintarkastajat. Kirkkohallitus on toimikaudekseen asettanut Kirkon keskusrahaston eläkerahaston varojen sijoittamista varten Kirkon keskusrahaston eläkerahaston johtokunnan. Eläkerahaston johtokunnan tehtävänä on päättää eläkerahaston varojen sijoittamisesta, sijoittamisen periaatteista ja valvonnasta. Kirkon keskusrahaston sijoitustoimintaa valvoo Finanssivalvonta.

Kunnallisen eläkejärjestelmän peruslaki on kunnallinen eläkelaki (549/2003). Kunnallisen eläkejärjestelmän piiriin kuuluvissa kunnallisissa palvelussuhteissa on noin 497 000 henkilöä. Kunnallisen eläkelain mukaista eläketurvaa hoitaa Keva, jäljempänä kunnallinen eläkelaitos.

Kirkkohallitus ja Kuntien eläkevakuutus (nykyisin Keva) tekivät 2008 sopimuksen, jonka tavoitteena oli siirtää kirkon eläkelain mukaisen eläketurvan toimeenpano kunnalliseen eläkelaitokseen vuonna 2011. Sittemmin sopimuksen voimaantuloa aikaistettiin siten, että kirkon eläketurvan toimeenpano siirtyi kunnallisen eläkelaitoksen tehtäväksi jo vuoden 2010 alusta. Kunnallisen eläkelaitoksen tehtäväksi siirtyivät sekä kirkon eläkelain piiriin kuuluviin henkilöasiakkaisiin kohdistuvat tehtävät että osa työnantaja-asiakkaisiin kohdistuvista tehtävistä. Tällä hetkellä kirkon eläketurvan toimeenpano hoidetaan kunnallisessa eläkelaitoksessa osittain kirkon omalla henkilöstöllä ja omalla eläkkeenlaskentajärjestelmällä, mutta eläkehakemusten käsittely on tarkoitus siirtää vuoden 2012 alussa kunnallisessa eläkelaitoksessa käyttöön otettavaan uuteen eläkekäsittelyjärjestelmään.

Kirkon keskusrahasto osallistuu Eläketurvakeskuksen toimintaan ja vastaa osaltaan sen kustannusten kattamisesta ja on osakkaana työeläkejärjestelmän ansaintarekisteripalveluja tuottavassa Arek Oy:ssä.

Vuoden 2011 alusta lukien kunnallinen eläkelaitos hoitaa myös valtion henkilöstön ja vuoden 2012 alusta lukien Kansaneläkelaitoksen (jäljempänä Kela) palveluksessa olevan henkilöstön eläketurvan toimeenpanon. Kunnan, valtion ja kirkon eläketurvan sekä Kelan toimisuhde-eläketurvan piirissä työskentelee noin 700 000 henkilöä ja eläkkeitä maksetaan yli 600 000 henkilölle.

Kunnan, valtion, kirkon ja Kelan eläkejärjestelmät kuuluvat viimeisen eläkelaitoksen periaatteen soveltamisen piiriin. Kunnallisessa eläkelaissa, valtion eläkelaissa ja kirkon eläkelaissa on säännökset viimeisen eläkelaitoksen tehtävistä ja määräytymisestä sekä kustannusten korvauksesta.

1.2 Nykytilan arviointi

Keskeinen syy kirkon eläketurvan toimeenpanon siirtämisessä kunnalliseen eläkelaitokseen oli se, että eläkejärjestelmän hoitaminen ja järjestelmän ylläpito on tullut Kirkon keskusrahastossa kalliiksi suhteessa järjestelmän piiriin kuuluvien työntekijöiden määrään. Näin ollen kirkon eläketurvan toimeenpanoa ei enää ole tarkoituksenmukaista hoitaa erillään.

Työeläkejärjestelmän tietojärjestelmät vaativat yhä enemmän rahaa. Järjestelmiä on jatkuvasti ylläpidettävä, niitä on kehitettävä ja uudistettava noin 5—10 vuoden sykleissä, jotta niillä olisi mahdollista hoitaa nykyinen ja lähitulevaisuuden työeläketurva. Tämän takia eläkelaitosten tietojärjestelmien ylläpito- ja kehityskustannukset ovat suuria ja edellyttävät henkilöstön jatkuvaa kouluttamista.

Kun kirkkohallituksen ja kunnallisen eläkelaitoksen välisessä sopimuksessa kirkon eläketurvan toimeenpano siirrettiin kunnalliseen eläkelaitokseen, niin juridinen vastuu kirkon eläkelain mukaisesta eläketoiminnasta ja oikeus julkisen vallan käyttöön jäi Kirkon keskusrahastoon. Tämä näkyy mm. siinä, että eläkepäätökset annetaan Kirkon keskusrahaston nimissä. Järjestely aiheuttaa sekaannusta eläkkeenhakijoille ja ennakkotietojen pyytäjille, kun yhteydenotot tehdään kunnalliseen eläkelaitokseen, mutta päätökset ja vastaukset tulevat Kirkon keskusrahaston nimissä. Se on myös omiaan hämärtämään päätöksiin liittyvää tosiasiallista julkisen vallan käyttämistä. Tämän vuoksi olisi tarkoituksenmukaista siirtää kirkon eläketurvan toimeenpanotehtävät lainmuutoksilla kunnallisen eläkelaitoksen hoidettavaksi. Tehtävien siirto vastaisi valtion eläketurvan ja Kelan toimisuhde-eläkkeiden toimeenpanossa toteutettuja muutoksia.

Kirkon keskusrahaston tehtäviksi jäisivät edelleen eläketurvan rahoitukseen ja eläkevarojen sijoittamiseen sekä eläkemaksujen perimiseen liittyvät tehtävät.

1.3 Viimeisen eläkelaitoksen periaate

Viimeistä eläkelaitosta koskevat säännökset ovat nykyisin kunnan, valtion ja kirkon eläkelaeissa. Koska kunnallisen eläkelaitoksen ehdotetaan vuoden 2012 alusta hoitavan eläketurvaa kaikkien niiden julkisten eläkejärjestelmien osalta, jotka ovat liittyneet viimeisen eläkelaitoksen järjestelyyn, olisi selvempää, että säädökset olisivat vain yhdessä laissa.

1.4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet 29 päivänä huhtikuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, jäljempänä perusasetus, ja 16 päivänä syyskuuta 2009 asetuksen (EY) N:o 987/2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä, jäljempänä täytäntöönpanoasetus. Uuden lainsäädännön tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkeyttää jäsenvaltiosta toiseen liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaa koskevat nykyiset yhteisön säännökset.

Asetuksen ja siihen liittyvän täytäntöönpanoasetuksen vuoksi on kansallista lainsäädäntöä täsmennettävä ja ajantasaistettava. Muutokset ovat tekemättä kirkon eläkelakiin.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
2.1 Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on, että kirkon eläketurvan toimeenpano voidaan hoitaa kunnallisessa eläkelaitoksessa kirkon eläkelain piiriin kuuluviin henkilöasiakkaisiin kohdistuvien tehtävien osalta samoilla järjestelmillä ja samoilla valtuuksilla kuin kunnan, valtion ja Kelan toimisuhde-eläkkeiden eläketurvan toimeenpano. Lisäksi kunnallinen eläkelaitos voisi hoitaa myös kirkon työnantaja-asiakkaisiin kohdistuvat tehtävät.

Koska valtion, kunnan, kirkon ja Kelan eläkejärjestelmät ovat etuuksien osalta lähes identtiset, voidaan samoja tietojärjestelmiä käyttää kunnallisessa eläkelaitoksessa näiden kaikkien eläkejärjestelmien hoitoon. Tällä säästettäisiin julkisissa eläkejärjestelmissä huomattavia summia, kun samanlaisia tietojärjestelmiä ei tarvitse kehittää eri laitoksissa erikseen. Samoin säästetään tietojärjestelmien ylläpitokustannuksissa.

Lisäksi tavoitteena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä siirtämällä kunnan, valtion ja kirkon viimeisen eläkelaitoksen soveltamiseen liittyvät säännökset kunnalliseen eläkelakiin.

2.2 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan ja työnantajiin kohdistuvien tehtävien toimeenpano sekä näihin toimintoihin liittyvä toimivalta siirrettäisiin kunnalliseen eläkelaitokseen. Kunnallinen eläkelaitos hoitaisi siten muun muassa palvelussuhdetietojen rekisteröinnin, työsuhdeselvittelyt, työnantajien tarkastustoiminnan, vapaakirjojen yksittäiset uudelleen laskennat, otepalvelun, ennakkotiedusteluiden käsittelyn, eläke- ja kuntoutushakemuskäsittelyn, ammatillisen kuntoutuksen, lääketieteellisen arvioinnin, valituskäsittelyn, eläkkeiden maksatuksen, eläkeselvittelyn, takaisinperinnän ja arkistoinnin. Lisäksi kunnallinen eläkelaitos hoitaisi valvontaa, viestintää, verkkopalvelua, työnantaja- ja muuta koulutusta, aktuaaritoimeen liittyviä asioita, tilastointia sekä kirkon eläkelain valmistelua yhdessä Kirkon keskusrahaston kanssa.

Koska useat säännökset kirkon eläkelaissa vastaavat kunnallisen eläkelain säännöksiä, on tarkoituksenmukaista kumota kirkon eläkelaista muutoksenhakua ja tietojen antamista ja saamista koskevat säännökset sekä viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä koskevat säännökset. Kirkon eläkelaissa viitattaisiin näiltä osin kunnallisen eläkelain säännöksiin.

Kirkon eläkejärjestelmän rahoitukseen ja eläkerahastointiin ei ehdoteta muutoksia, vaan toiminnat jatkuisivat nykyiseen tapaan. Kirkon keskusrahasto perisi edelleen myös eläkemaksut.

Kunnallisen eläkelaitoksen tehdessä kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläkepäätöksiä käyttää se eläkkeiden maksamiseen Kirkon keskusrahaston varoja ja hoitaa sen tehtävää eläkkeiden maksamisessa. Kunnallinen eläkelaitos on julkinen viranomainen ja siten hyvän hallinnon ja taloudenhoidon periaatteiden mukaisesti lähtökohtana tulee olla, että näiden tehtävien hoitaminen ja Kirkon keskusrahaston talouteen ja taloudenhoitoon vaikuttavat toimenpiteet ovat kattavasti ulkoisen ja sisäisen valvonnan piirissä riippumatta siitä, miten tehtävän hoito on kulloinkin organisoitu. Kunnallisen eläkelaitoksen on osana omaa sisäistä valvontaansa varmistettava, että Kirkon keskusrahaston tehtävät hoidetaan lainmukaisella ja asiallisella tavalla.

Valtio maksaa kunnalliselle eläkelaitokselle korvauksen valtion eläkemenojen suorittamisesta ja valtion henkilöstön eläketurvan hoitamisesta. Jotta valtiovarainministeriö voisi varmistaa maksujensa oikeellisuuden, se on asettanut tilintarkastajan, jonka tehtävänä on tarkastaa kunnallisen eläkelaitoksen laskelmien perusteena olevat tiedot kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpidosta ja muusta aineistosta. Esityksessä ehdotetaan, että valtiovarainministeriön asettama tilintarkastaja tarkastaisi samalla myös Kirkon keskusrahaston maksuosuuksien oikeellisuuden.

Esityksessä ehdotetaan myös, että viimeistä eläkelaitosta koskevat säännökset valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaeista siirretään kunnalliseen eläkelakiin, koska kunnallinen eläkelaitos hoitaa kaikkien viimeisen eläkelaitoksen järjestelyyn liittyneiden julkisten eläkejärjestelmien eläketurvaa.

Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi Euroopan unionin asetusten edellyttämät muutokset kirkon eläkelakiin. Muutokset olisivat vastaavat, jotka on jo tehty yksityisen alan ja muiden julkisten alojen työeläkelakeihin. Kansallisessa lainsäädännössä nimetään perusasetuksessa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset, asuinpaikan ja oleskelupaikan laitokset, toimivaltaisiksi nimetyt laitokset ja elimet ja yhteyselimet sekä säädetään eri laitosten tehtävistä ja niiden välisestä toimivallan jaosta etuus- ja tehtäväkohtaisesti kuten aiemman täytäntöönpanoasetuksen 574/72 liitteissä on säädetty. Laissa säädettäisiin laitosten velvollisuuksista sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä ja tehtävistä antaa todistuksia ja muita esitettäviä asiakirjoja. Esitettävät asiakirjat ovat sisällöltään ja ulkoasultaan samanlaisia kaikissa jäsenmaissa.

Hallitusohjelmassa sovittiin, että julkisen alan eläkelakien valmistelu siirretään valtiovarainministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön. Kunnalliseen eläkelakiin ja valtion eläkelakiin ehdotetaan tehtäväksi tältä osin tarpeelliset muutokset. Eläkejärjestelmien rahoitusta koskevia pykäliä ei muutettaisi. Valtioneuvoston ohjesäännön ja ministeriöitä koskevien asetusten muutoksilla tehdään varsinainen toimialan siirto.

3 Esityksen vaikutukset
3.1 Taloudelliset vaikutukset

Esitys ei vaikuta kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläke-etuihin eikä eläkemenoon.

Kirkon keskusrahaston eläkejärjestelmän vuotuiset hallintokustannukset ilman sijoitustoiminnan kustannuksia ovat vuosittain noin 4—5 miljoonaa euroa. Kunnallisen eläkejärjestelmän vastaavat vuotuiset hallintokustannukset ovat noin 52 miljoonaa euroa.

Kunnallisen eläkelaitoksen arvion mukaan kirkon eläketurvan hoitamisesta aiheutuisi nykyisillä noin 1 500 alkavan eläkkeen sekä noin 16 500 maksettavan eläkkeen volyymeillä ja suunnitellulla työnjaolla noin 3,5 miljoonan euron vuotuiset kustannukset. Kunnallisessa eläkelaitoksessa arvioidaan syntyvän siirtymävaiheen kustannuksia enintään noin 100 000 euroa. Kirkon keskusrahasto on niiden lisäksi maksanut ja maksaa eräitä muun muassa tietojärjestelmien konversioihin liittyviä siirtymävaiheen kustannuksia. Kunnallisessa eläkejärjestelmässä arvioidaan saavutettavan kirkon eläkeasioiden hoitamisesta vuosittain muutaman sadan tuhannen euron suuruiset volyymihyödyt.

Kirkon keskusrahasto siirtäisi kunnalliselle eläkelaitokselle kuukausittain tarvittavat varat eläkemenon maksuun. Kirkon keskusrahasto maksaisi eläkeasioiden hoitamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle omakustannusarvoon perustuvana korvauksena eläkepäätös- ja maksatusvolyymia vastaavan osuuden toiminnan kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista, pitkävaikutteisten tuotannontekijöiden poistoista sekä kokonaan vain Kirkon keskusrahaston tarpeita palvelevien toimintojen kustannukset ja investoinnit.

Omakustannusarvolaskentaan perustuvan pysyvän korvauksen lisäksi Kirkon keskusrahasto maksaisi kunnalliselle eläkelaitokselle korvauksen ennen lain voimaantuloa syntyneistä, kirkon eläkeasioiden siirtymisestä aiheutuvista kustannuksista. Tehtävien siirron yhteydessä on tarkoitus siirtää Kirkon keskusrahaston osittain omistama Kirke-tietojärjestelmä vastikkeetta kunnalliselle eläkelaitokselle.

3.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Kunnallisen eläkelaitoksen yleisen toiminnan valvonta kuuluu valtiovarainministeriölle. Valvonta on järjestetty samojen perusteiden mukaisesti kuin valtion kunnallishallintoon yleisestikin kohdistama valvonta. Valvonta on oikeudelliselta luonteeltaan laillisuusvalvontaa ja osittain tarkoituksenmukaisuusvalvontaa, jossa arvioidaan myös eläkelaitoksen toimivuutta. Tällöin kiinnitetään huomiota erityisesti laitoksen kykyyn huolehtia lailla säädetyn eläketurvan toteuttamisesta. Tarkasteltavina alueina ovat erityisesti eläketurvan toteuttaminen, eläketurva, rahoitustilanne ja eläkemaksu. Kunnallisen eläkelaitoksen rahoitustoiminnan suunnittelua ja sijoitustoimintaa valvoo Finanssivalvonta.

Kunnallisen eläkelaitoksen ylintä päätösvaltaa käyttää valtuuskunta ja sen hallintoa hoitaa valtuuskunnan nimeämä hallitus. Kunnallisen eläkelaitoksen hallintoon ja valvontaan ei esitetä muutoksia. Kunnallisen eläkelaitoksen olisi kuitenkin jatkossa osana omaa sisäistä valvontaansa varmistettava, että kirkon eläkejärjestelmän tehtävät hoidetaan lainmukaisella ja asiallisella tavalla.

Kunnallisen eläkelaitoksen hoitaessa kirkon eläketurvan toimeenpanoa, kyseessä ei enää ole Kirkon keskusrahaston hallinnon hoitaminen. Kirkon keskusrahasto voisi seurata kirkon eläkelain piiriin kuuluvan henkilöstön eläketurvan toimeenpanoa ja sen kustannuksia kunnallisen eläkelaitoksen yhteistyöneuvottelukunnassa. Valtiovarainministeriö vahvistaisi kunnallisen eläkelaitoksen saamien maksujen suuruudet ja ennen Kirkon keskusrahaston maksujen vahvistamista valtiovarainministeriö pyytäisi lausunnon Kirkon keskusrahastolta.

Kirkon keskusrahasto toimisi edelleen eläkerahastona ja vastaisi eläketurvan rahoituksesta ja eläkevarojen sijoittamisesta sekä eläkemaksujen perimisestä.

3.3 Henkilöstövaikutukset

Kirkon eläkeasioiden hoito on jo sopimuksella siirretty kunnallisen eläkelaitoksen hoidettavaksi vuodesta 2010 alkaen. Kirkkohallitus teki tarvittavat henkilöstöjärjestelyt jo tällöin. Myöskään Kevassa ei tarvita uusia henkilöstöjärjestelyjä. Näin ollen tällä esityksellä ei ole henkilöstövaikutuksia.

4 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu Kirkkohallituksessa ja valtiovarainministeriössä. Valmisteluun on osallistunut myös kunnallinen eläkelaitos.

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muutos on hyväksytty kirkolliskokouksessa, joka on tehnyt valtioneuvostolle esityksen lain muuttamisesta. Tämä hallituksen esitys on kirkolliskokouksen esityksen mukainen.

Esityksestä on käyty yhteistoimintaneuvottelut kuntien eläkeneuvottelukunnassa kunnallisen henkilöstön pääsopijajärjestöjen kanssa. Pääsopijajärjestöt ovat Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ry, Kunta-alan Unioni ry, Tekniikka ja Terveys KTN ry ja Toimihenkilöiden neuvottelujärjestö TNJ ry

Esityksestä on pyydetty ja saatu lausunnot seuraavilta tahoilta: opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajat TELA, Kuntaliitto ry ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta. Kukaan ei vastustanut esitystä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut
1.1 Kunnallinen eläkelaki

1 §.Lain tarkoitus ja eläkelaitoksen tehtävät. Pykälän 3 momentin mukaisesti kunnallinen eläkelaitos huolehtii valtion ja Kansaneläkelaitoksen, jäljempänä Kela, toimihenkilöiden eläketurvan toimeenpanosta siten kuin niitä koskevissa laeissa säädetään. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että kunnallinen eläkelaitos huolehtisi evankelis-luterilaisen kirkon, jäljempänä kirkko, eläketurvan toimeenpanosta siten kuin evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa (261/2008), jäljempänä kirkon eläkelaki, säädetään. Nykyisin Keva hoitaa kirkon eläketurvan toimeenpanoa sopimuksen perusteella. Muutoksen jälkeen Keva hoitaisi kirkon eläketurvan toimeenpanoa lakiin perustuen, vastaavasti kuin valtion eläketurvan ja Kelan toimisuhde-eläkkeiden toimeenpanon kohdalla. Kevalle siirtyisi näin ollen kirkon eläketurvan toimeenpanoon liittyvä julkisen vallan käyttäminen.

4 §.Yleiset määritelmät. Pykälän 2 kohdassa määritellään työntekijä, jolla tarkoitetaan kunnallisen eläkelain soveltamisen piiriin kuuluvien henkilöiden lisäksi tietojen antamista ja saamista koskevassa kunnallisen eläkelain 11 luvussa myös valtion eläkelain piiriin kuuluvia henkilöitä. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työntekijällä käsitettäisiin myös kirkon eläkelain soveltamisen piiriin kuuluvat henkilöt. Muutos on tarpeellinen, sillä jatkossa kunnallisen eläkelaitoksen oikeudesta antaa ja saada kirkon eläkelain mukaiseen eläketurvaan liittyviä tietoja ehdotetaan säädettäväksi kunnallisen eläkelain 11 luvussa.

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 kohta, jossa määriteltäisiin kirkkotyönantaja. Kirkkotyönantajan määritelmä vastaisi kirkon eläkelain 2 §:ssä olevaa määritelmää. Samalla pykälän 16 ja 17 kohta siirrettäisiin 17 ja 18 kohdaksi.

12 §.Vanhuuseläke julkisista järjestelmistä. Pykälän 1 momentin 3 ja 5 kohdan viittaussäännöstä ehdotetaan tarkistettavan teknisesti siten, että Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) ja kirkon eläkelain numero poistettaisiin, koska ne mainitaan ensimmäisen kerran lain 1 §:ssä.

68 §.Eläkkeessä huomioon otettavat ansiot. Pykälän 6 momenttia muutettaisiin siten, että asetuksenantovaltuus olisi valtiovarainministeriön sijasta sosiaali- ja terveysministeriöllä.

98 §.Eläkkeen hakeminen. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että asetuksenantovaltuus olisi valtiovarainministeriön sijasta sosiaali- ja terveysministeriöllä.

104, 105 ja 106 §. Pykälissä säädetään viimeisen eläkelaitoksen tehtävistä ja siitä, milloin kunnallinen eläkelaitos määräytyy viimeiseksi eläkelaitokseksi. Vastaavat viimeistä eläkelaitosta koskevat säännökset ovat nykyisin valtion ja kirkon eläkelaeissa. Kunnallisen eläkelaitoksen ehdotetaan vuoden 2012 alusta hoitavan eläketurvaa kaikkien niiden julkisten eläkejärjestelmien osalta, jotka ovat liittyneet viimeisen eläkelaitoksen järjestelyyn. Selkeyden vuoksi ehdotetaan, että julkisten eläkelakien osalta viimeisen eläkelaitoksen määräytymisestä säädettäisiin kunnallisessa eläkelaissa, viimeisen eläkelaitoksen kustannuksia lukuun ottamatta. Julkisista viimeisen eläkelaitoksen järjestelyyn kuuluvista työeläkelaeista käytettäisiin käsitettä ”julkisten alojen eläkelaki”, jolla tarkoitetaan kunnallisen eläkelain 4 §:n 4 kohdan mukaisesti kunnallista eläkelakia, valtion eläkelakia, kirkon eläkelakia ja Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ään perustuvia eläkesäännöksiä. Viimeinen eläkelaitos määräytyisi kuitenkin aina lakikohtaisesti siten, ettei kunnallisen, valtion ja kirkon eläkelain eikä Kansaeläkelaitoksesta annetun lain mukaisen eläketurvan alaisia ansioita laskettaisi yhteen. Tästä syystä lain 104 §:n 1 momentissa säädettäisiin, että kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos, jos jonkin julkisen alan eläkelain, kunnallisen, valtion tai kirkon eläkelain tai Kansaneläkelaitoksesta annetun lain mukaisen eläketurvan piiriin kuuluvia ansiota on enemmän kuin kaikkien yksityisten alojen eläkelakien mukaisia ansioita yhteensä.

107 §.Tarkemmat säännökset viimeisestä eläkelaitoksesta ja sopimismahdollisuus. Pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin siten, että asetuksenantovaltuus olisi valtiovarainministeriön sijasta sosiaali- ja terveysministeriöllä.

120 §.Liikaa maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan tarkistavaksi siten, että jatkossa kunnallinen eläkelaitos päättäisi myös kirkon eläkelain mukaisen liikaa maksetun eläkkeen takaisinperinnästä, siten kuin kirkon eläkelaissa säädettäisiin. Menettely vastaisi valtion ja Kelan toimihenkilöiden eläkeasioiden käsittelyä.

136 §.Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset. Pykälän 1 momentissa säädetään kunnallisen eläkelaitoksen oikeudesta periä muilta eläkelaitoksilta eläkekustannukset, jotka sille on aiheutunut, kun se on viimeisenä eläkelaitoksena maksanut eläkkeitä muiden eläkelaitosten puolesta. Viimeisen eläkelaitoksen kustannuksia koskevia säännöksiä ei ole tarkoitus muuttaa, vaikka viimeisen eläkelaitoksen määräytymisestä ehdotetaan säädettäväksi julkisten alojen eläkelakien osalta kunnallisessa eläkelaissa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin viimeisen eläkelaitoksen kustannuksista, kun kunnallinen eläkelaitos on kunnallisen eläkelain mukaan määräytyvän eläketurvan perusteella viimeinen eläkelaitos. Lisäksi siihen ehdotetaan siirrettäväksi nykyisen 2 momentin sisältö. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaus Eläketurvakeskuksen ja julkisten alojen eläkelaitosten väliseen sopimukseen kustannusten selvittelystä. Vastuunjakoperusteet vahvistaisi sosiaali- ja terveysministeriö Eläketurvakeskuksen esityksestä samoin kuin nykyisin tehdään yksityisten eläkelaitosten kesken. Näin vahvistettujen kustannustenjakoperusteiden mukaisesti Eläketurvakeskus määräisi myös kunnallisen eläkelaitoksen hyvityksen ja niistä kustannuksista, joista jokin muu eläkelaitos on vastuussa sekä maksun sen vastuulle tulevista kustannuksista.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olisi viittaussäännös, jonka mukaan kunnallisen eläkelaitoksen toimiessa viimeisenä eläkelaitoksena valtion tai kirkon eläkelain taikka Kansaeläkelaitoksesta annetun lain mukaisen eläketurvan perusteella eläkekustannusten maksamisesta ja perimisestä säädettäisiin mainituissa eläkelaeissa.

137 §.Valvonta. Pykälän 3 momentissa säädetään, että valtiovarainministeriö asettaa tilintarkastajan Kevaan. Säännöstä perusteltiin hallituksen esityksessä 4/2010 vp sillä, että valtion on voitava varmistua Kevan ilmoittamien summien oikeellisuudesta, kun Keva ehdottaa valtiovarainministeriölle eläketurvan hoitamisen korvauksena maksettavan summan ja valtion eläkemenon. Tarkoituksena on, että valtiovarainministeriön tilintarkastaja tarkastaisi kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpitoa vain siltä osin, että kunnallisen eläkelaitoksen valtiovarainministeriölle antamien tietojen oikeellisuudesta voitaisiin varmistua. Jotta myös Kirkkohallitus voisi varmistua Kevan ilmoittamien summien oikeellisuudesta, ehdotetaan, että valtiovarainministeriön tilintarkastaja tarkastaisi myös kirkon tietojen oikeellisuuden. Koska Kevaan ei ole tarkoituksenmukaista asettaa jo olemassa olevien tilintarkastajien lisäksi enempää tilintarkastajia, ehdotetaan, että valtiovarainministeriön tilintarkastaja tarkastaisi tilit myös kirkon osalta. Kirkon keskusrahasto maksaisi osan tästä tilintarkastuksesta. Menettely kirkon asioiden käsittelyn valvonnassa vastaisi Kelan toimihenkilöiden eläkeasioiden käsittelyn valvontaa.

137 b §.Valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen eläkemenojen maksu ja kunnallisen eläkelaitoksen kustannusten korvaus. Pykälässä säädetään siitä, kuinka valtio ja Kela maksavat eläkemenonsa maksamiseen tarvittavan summan Kevalle ja kuinka Kevan saama kustannusten korvaus maksetaan. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että samoja periaatteita noudatettaisiin kirkon eläketurvan hoidossa. Kirkon keskusrahasto maksaisi Kevalle omakustannushintaisen korvauksen tehtävän hoidosta. Valtiovarainministeriö vahvistaisi siirrettävien rahasummien suuruudet ja ajankohdat. Tarkoituksena on, että se pyytäisi ennen vahvistamista asiasta lausunnon Kirkon keskusrahastolta. Yksityiskohdista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

141 §.Kuntien eläkeneuvottelukunta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntien eläkeneuvottelukunta siirrettäisiin valtiovarainministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että neuvottelukunnan asettaisi sosiaali- ja terveysministeriö ja että puheenjohtaja ja hänen varajäsenensä edustaisivat sosiaali- ja terveysministeriötä.

141 a §.Yhteistyöneuvottelukunta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus.

144 §.Eläkelaitoksen oikeus saada tietoja. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen oikeudesta saada tietoja, jotka ovat välttämättömiä kunnallisessa eläkelaissa laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa. Kunnallisen eläkelaitoksen tehtävistä säädetään kuitenkin myös valtion ja Kelan toimihenkilöiden eläketurvaa koskevissa laeissa sekä ehdotuksen mukaan kirkon eläkelaissa, joten pykälää ehdotetaan tältä osin muutettavaksi.

Vuonna 2012 kaikille kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain ja Kelan toimihenkilöiden eläketurvan piiriin kuuluville henkilöille annetaan työeläkeote. Jos henkilö on ollut viimeksi vakuutettuna näiden lakien piirissä, otteen antaa kunnallinen eläkelaitos ja se sisältää tiedot myös yksityisten työeläkelakien alaista työsuhteista tai yrittäjätoiminnasta. Työeläkeotteen muodostamista ja eläkkeen ennakkoneuvontaa varten kunnallinen eläkelaitos tarvitsee salassa pidettäviä tietoja muilta lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevilta vakuutus- ja eläkelaitoksilta. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan eläkelaitokselle olisi oikeus saada muilta eläkelaitoksilta ja Eläketurvakeskukselta tiedot, jotka ovat välttämättömiä työeläkeotetta ja ennakkoneuvontaan varten. Nykyiset 2 ja 3 momentti ehdotetaan siirrettäväksi uusiksi 3 ja 4 momentiksi.

146 §.Jäsenyhteisöjen, valtiotyönantajien, kirkkotyönantajien ja Kansaneläkelaitoksen ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädetään jäsenyhteisön ja valtiotyönantajan velvollisuudesta ilmoittaa tietoja kunnalliselle eläkelaitokselle ja kunnallisen eläkelain mukaiselle muutoksenhakuelimelle. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat muutokset, jotta kirkkotyönantajilla olisi velvollisuus antaa mainituille tahoille kirkon eläkelain toimeenpanossa tarvittavat tiedot. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös Kelan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin viittausta ehdotetaan korjattavaksi viittaamaan uuteen 6 momenttiin. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kirkkotyönantajien ja Kelan velvollisuudesta ilmoittaa kunnalliselle eläkelaitokselle sen pitämää palvelussuhderekisteriä varten tarpeelliset tiedot. Samalla pykälän nykyisen 2,3, ja 4 momentin sisältö ehdotetaan siirrettäväksi sanamuodoltaan tarkistettuna 3,4, ja 5 momentiksi sekä nykyisen 5 momentin sisältö tarkistettuna uudeksi 6 momentiksi.

147 §.Tietojen antaminen jäsenyhteisöille, valtiotyönantajille ja kirkkotyönantajille. Pykälän 2 momentin mukaan kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus antaa valtiotyönantajalle tieto valtion eläkelain mukaan myöntämästään eläkkeestä sekä muita työnantajan kirjanpitoa, palkkahallintoa ja eläkemaksun tarkistamista varten välttämättömiä tietoja. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan kunnallisella eläkelaitoksella olisi oikeus antaa kirkkotyönantajalle vastaavat tiedot kirkon eläkelain mukaisista eläkkeistä sekä lisäksi tiedot työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuden tarkastamista varten.

148 §.Eläkelaitoksen oikeus antaa tietoja. Pykälässä säädetään tilanteista, joissa eläkelaitos voi julkisuuslain salassapitosäännösten ja muiden tietojen antamista koskevien rajoitusten estämättä antaa kunnallisen eläkelain tai valtion eläkelain toimeenpanoon perustuvia tietoja eri viranomaisille, laitoksille, Eläketurvakeskukselle, muille eläkelaitoksille, vakuutusyhtiöille ja muille tahoille. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tarpeelliset muutokset, jotta Kevalla olisi oikeus antaa myös kirkon eläkelain ja Kansaeläkelaitoksesta annetun lain toimeenpanoon perustuvia tietoja pykälässä mainituille tahoille.

149 §.Tekninen käyttöyhteys. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 kohta, jonka mukaan kunnallinen eläkelaitos voisi avata teknisen käyttöyhteyden Kirkon keskusrahastolle niihin rekistereissään oleviin tietoihin, jotka Kirkon keskusrahastolla on oikeus saada ja joita se tarvitsee sille jäävien tehtävien hoitamiseksi.

153 §.Muutoksen hakeminen. Pykälän 1 momentin mukaan kunnallisen eläkelaitoksen kunnallisen eläkelain ja valtion eläkelain eläkettä koskevaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisen eläkelain muutoksenhakusäännöksien mukaisesti. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikkiin kunnallisen eläkelaitoksen antamiin eläkettä koskeviin päätöksiin haettaisiin muutosta kunnallisen eläkelain mukaisesti. Tällöin säännös kattaisi myös kirkon eläkepäätökset.

Pykälän 4 momentissa säädetään lausunnon pyytämisestä muun eläkelaitoksen toimiessa viimeisenä eläkelaitoksena. Ehdotuksen mukaan Keva hoitaisi jatkossa viimeisen eläkelaitoksen tehtävät julkisten alojen eläkelakien osalta ja momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tästä johtuvat muutokset.

160 §.Muutoksenhaku päätösyhdistelmään. Pykälässä säädetään muutoksen hakemisesta päätösyhdistelmään. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tarpeelliset muutokset, jotka johtuvat siitä, että viimeisestä eläkelaitoksesta ehdotetaan julkisten alojen eläkelakien osalta säädettäväksi kunnallisessa eläkelaissa.

162 §.Lainvoimaisen päätöksen poistaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään kunnallisen eläkelaitoksen ja 2 momentissa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksen poistamisesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi kaikkia kunnallisen eläkelaitoksen antamia eläkettä koskevia lainvoimaisia päätöksiä. Pykälän 1 momentin mukaisesti päätöksen poistamista on haettava työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta ja erityisen painavista syistä tätä pidemmän ajan kuluessa. Vastaava määräaika ehdotetaan lisättäväksi vakuutusoikeudelta haettavan päätöksen poistamisen hakuajaksi, koska molemmissa muutoksenhakuasteissa on tarkoituksenmukaista noudattaa samoja määräaikoja.

1.2 Valtion eläkelaki

68 §.Ulkomaisen eläkkeen tai sitä vastaavan etuuden vähentäminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että asetuksenantovaltuus olisi valtiovarainministeriön sijasta sosiaali- ja terveysministeriöllä.

100 §.Eläkkeen hakeminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että asetuksenantovaltuus olisi valtiovarainministeriön sijasta sosiaali- ja terveysministeriöllä.

109 §.Viimeisen eläkelaitoksen järjestely. Pykälän 1 momentissa säädetään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä valtion eläkelain mukaisissa eläkeasioissa. Koska viimeisestä eläkelaitoksesta, sen määräytymisestä ja tehtävistä myös valtion eläkelain mukaisissa eläkeasioissa ehdotetaan säädettäväksi kunnallisen eläkelain 7 luvussa, momentissa ehdotetaan viitattavaksi kunnallisen eläkelain 7 lukuun. Siten valtion eläkeasioissa viimeisestä eläkelaitoksesta, sen määräytymisestä ja tehtävistä säädettäisiin jatkossa kunnallisen eläkelain 7 luvussa.

Pykälän 2 momentissa säädetään niistä tapauksista, joissa eläkelaitos ratkaisee eläkeasian erikseen. Momentti ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi, koska viimeisestä eläkelaitoksesta valtion eläkeasioissa säädettäisiin kunnallisen eläkelain 7 luvussa.

110, 111, 112 ja 114 §. Pykälissä ovat tarkemmat säännökset viimeisestä eläkelaitoksesta, sen määräytymisestä ja tehtävistä valtion eläkeasioissa. Koska viimeisestä eläkelaitoksesta, sen määräytymisestä ja tehtävistä valtion eläkeasioissa ehdotetaan säädettäväksi kunnallisen eläkelain 7 luvussa, 110—112 sekä 114 § ehdotetaan tarpeettomina kumottaviksi.

113 §.Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset. Pykälässä on säännös kustannusten jaosta viimeisen eläkelaitoksen periaatteen soveltamista koskevissa tapauksissa. Säännöksen mukaan jos kunnallinen eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut muiden työeläkelakien mukaista eläkettä tai jos muu julkisten tai yksityisten alojen eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaista eläkettä, Valtiokonttori perii muulta eläkelaitokselta tai hyvittää muulle eläkelaitokselle nämä eläkekustannukset korkoineen viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan selvyyden vuoksi tarkennettavaksi. Pykälän tarkennetun sanamuodon mukaan kunnallinen eläkelaitos toimisi tämän lain mukaiseen eläketurvaan perustuen viimeisenä eläkelaitoksena. Lisäksi pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus Eläketurvakeskuksen ja julkisten alojen eläkelaitosten väliseen sopimukseen kustannusten selvittelystä. Vastuunjakoperusteina käytettäisiin samoja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia perusteita kuin yksityisten eläkelaitosten välisessä korvausliikenteessä.

143 §.Kunnallinen eläkelaitos ja Valtiokonttori. Pykälän 1 momentissa säädetään kunnallisen eläkelaitoksen tehtävistä valtion eläketurvan toimeenpanossa ja 2 momentissa Valtiokonttorin tehtävistä. Pykälän 1 momentissa muun ohessa säädetään, että kunnallinen eläkelaitos huolehtii myös valtion varoista suoritettavien ylimääräisten eläkkeiden maksamisesta.

Voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen (VNp 1429/1991) 1 §:ssä määrätään, että ylimääräistä eläkettä koskevat, päätöksen 2 §:ssä mainittujen valtioneuvoston päätösten perusteella tehdyt hakemukset ratkaisee valtiovarainministeriön sijasta Valtiokonttori. Koska valtion eläketurvan toimeenpano on siirretty vuoden 2011 alusta Valtiokonttorista kunnallisen eläkelaitoksen hoidettavaksi, ehdotetaan pykälän 2 momentissa säädettäväksi, että edellä tarkoitetut hakemukset ratkaisee kunnallinen eläkelaitos lukuun ottamatta valtioneuvoston 30 päivänä joulukuuta 1959 tekemän päätöksen (valtiovarainministeriön kiertokirje 6660) 24 §:ssä mainittuja ylimääräisiä eläkkeitä. Viimeksi mainitun valtioneuvoston päätöksen 24 §:ssä määrätään valtiovarainministeriön mahdollisuudesta myöntää ylimääräinen eläke tunnustuksena huomattavista kansalaisansioista. Käytännössä ylimääräisiä eläkkeitä ei ole kyseisissä asioissa enää myönnetty. Mikäli kuitenkin ylimääräinen eläke myönnettäisiin tunnustuksena huomattavista kansalaisansioista, myöntäisi sen edelleen valtiovarainministeriö.

Samalla pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin muuttamattomana pykälän uudeksi 3 momentiksi.

144 §.Valtion eläkeneuvottelukunta. Pykälää muutettaisiin siten, että valtion eläkeneuvottelukunta olisi valtiovarainministeriön sijasta sosiaali- ja terveysministeriössä. Neuvottelukunnan puheenjohtaja olisi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

1.3 Valtion eläkelain muuttamisesta annettu laki

Valtion eläkelakia muutettiin viimeistä eläkelaitosta koskevien säännösten osalta lailla 639/2009 siten, että muutokset tulevat voimaan vuoden 2012 alusta. Osa kyseisiä säännöksiä muutettiin myös lailla 468/2010, kun valtion eläkeasioiden käsittely siirrettiin Valtiokonttorista Kevaan vuoden 2011 alusta. Koska vuoden 2009 laissa olevissa säännöksissä eläkelaitoksena oli vielä Valtiokonttori, eivät nämä säännökset saa tulla voimaan vuoden 2012 alusta. Siksi ehdotetaan vuoden 2009 kyseiset säännökset kumottaviksi. Nyt ehdotettavalla lailla 1.3 muutettaisiin samat säännökset muilta nyt ehdotettavilta osiltaan.

Koska nyt ehdotetuilla kunnallisen eläkelain ja valtion eläkelain muutoksilla viimeisestä eläkelaitoksesta, sen määräytymisestä ja tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi kunnallisessa eläkelaissa myös valtion eläkeasioiden osalta, ehdotetaan myös, että lain 639/2009 voimaantulosäännöksen 3 ja 4 momentti, joissa on valtion eläkkeiden osalta viimeistä eläkelaitosta koskevia säännöksiä, kumottaisiin tarpeettomina.

1.4 Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki

1 lukuYleiset säännökset

1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädetään evankelis-luterilaisen kirkon, sen seurakunnan ja seurakuntayhtymän työtekijän oikeudesta eläkkeeseen ja perhe-eläkkeeseen. Lainkohdassa mainitaan kirkon työnantajat, mikä vastaa nykyisin voimassa olevaa kirkkolain (1054/1993) työnantajamääritelmää. Kirkolliskokous on 5 päivänä marraskuuta 2009 päättänyt ehdottaa kirkkolain muuttamista, esitys on valmisteltavana opetus- ja kulttuuriministeriössä. Kirkon virkamiesoikeudellisia säännöksiä koskevassa ehdotuksessa muutetaan kirkon työnantajamääritelmää siten, että ehdotetun kirkkolain 6 luvun 1 §:n mukaan työnantajia ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, seurakuntayhtymä, tuomiokapituli ja kirkkohallitus. Pykälässä oleva luettelo kirkon työnantajista esitetään muutettavaksi mainittua kirkkolain muutosesitystä vastaavaksi.

2 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa määritellään työnantajat. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa kirkkolain edellä mainittua muutosehdotusta.

Lisäksi pykälän 1 momentin 12 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä määriteltäisiin 1 päivästä toukokuuta 2010 lähtien pääasiallisesti sovellettava yhteisön sosiaaliturvaa koskeva säädös: sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004. Asetuksesta käytettäisiin työntekijän eläkelakia (395/2006) vastaavasti termiä EU:n sosiaaliturvan perusasetus. Kyseistä asetusta vastaava aiempi asetus (ETY) N:o 1408/71 on nykyisin määritelty nyt muutettavassa kohdassa ja siitä käytetään termiä EY:n sosiaaliturva-asetus. Lisäksi 12 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi asetuksen 883/2004 täytäntöönpanosta annettu asetus (EY) N:o 987/2009. Asetuksesta ehdotetaan käytettäväksi termiä EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetus työntekijän eläkelakia vastaavasti.

3 §.Soveltamisala. Pykälässä säädetään kirkon eläkelain soveltamisalasta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa kirkolliskokouksen marraskuussa 2009 hyväksymää kirkkolain muutosehdotusta. Ehdotuksen mukaan kirkon työnantajia ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, seurakuntayhtymä, tuomiokapituli ja kirkkohallitus.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin EY:n sosiaaliturva-asetuksen sijasta EU:n sosiaaliturvan perusasetukseen.

4 §.Soveltamisalan rajoitukset. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, mikä taho ratkaisee asian, kun on epäselvää, onko työntekijään sovellettava evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakia. Koska esityksen mukaan kunnallinen eläkelaitos huolehtisi jatkossa kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta, pykälän sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläketurvan toimeenpanija olisi kunnallinen eläkelaitos. Sen sijaan säännös siitä, kuka ratkaisee asian, jos epäillään eläketurvan tai eläkemaksuvelvollisuuden kiertämistä ehdotetaan poistettavaksi, koska kunnallisessa eläkelaissa ei vastaavaa säännöstä ole ja koska kirkon eläketurvan toimeenpano on tarkoituksenmukaista hoitaa kunnallisen eläkelaitoksen käytäntöjen mukaisesti.

5 §.Hallinto. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin tehtävänjaosta Kirkon keskusrahaston ja eläketurvan toimeenpanijana toimivan kunnallisen eläkelaitoksen välillä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Kirkon keskusrahaston tehtävistä. Kirkon keskusrahaston tehtäviksi jäisivät edelleen eläkemaksujen periminen ja eläketurvan rahoitukseen liittyvät tehtävät. Näistä tehtävistä säädetään tarkemmin tämän lain 5 luvussa. Siten Kirkon keskusrahasto huolehtisi jatkossa muun muassa vakuutusmatemaattisten laskentaperusteiden ylläpidosta ja kehittämisestä, kirkon eläkevastuun ja eläkemaksujen laskennasta ja vahvistamisesta, eläkemaksujen perimisestä ja siirrosta Kirkon keskusrahaston eläkerahastoon sekä eläkemenoennusteista. Lisäksi Kirkon keskusrahasto valvoisi kirkon eläkelain mukaista eläkeasioiden hoitoa kunnallisessa eläkelaitoksessa muun muassa kunnallisen eläkelain 141 a §:ssä säädetyn yhteistyöneuvottelukunnan kautta. Kirkon keskusrahasto huolehtisi myös niistä tehtävistä, jotka kirkon eläkelaissa erikseen säädettäisiin sen tehtäviksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kirkon eläkelain mukaisesta eläketurvan toimeenpanosta, jollei laissa toisin säädettäisi. Kunnalliselle eläkelaitokselle siirrettäisiin kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpano ja siihen liittyvä toimivalta eli julkisen vallan käyttö. Kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kaikista henkilöasiakkaisiin eli työntekijöihin ja eläkkeenhakijoihin liittyvistä toimeenpanotehtävistä. Näitä tehtäviä ovat muun muassa henkilöasiakkaiden ennakkopalvelut, eläkehakemusten käsittely ja eläkepäätösten antaminen sekä eläkkeiden maksaminen. Kunnallinen eläkelaitos ratkaisisi myös kirkon eläkelain mukaisen eläketurvan piiriin kuulumisen, lukuun ottamatta tämän lain 3 §:n 2 momentissa säädettyjä tilanteita. Lainkohdassa säädetään kirkon eläkelain soveltamisesta yhdistyksen tai muun yhteisön palveluksessa olevaan pappiin tai lehtoriin sopimuksen perusteella. Nämä sopimukset tekisi jatkossakin Kirkon keskusrahasto.

Kunnallinen eläkelaitos huolehtisi eläketurvan toimeenpanijana myös työnantaja-asiakkaisiin kohdistuvista tehtävistä kuten palvelussuhteiden rekisteröinnistä, työsuhdeselvittelyistä ja työantajien tarkastustoiminnasta. Lisäksi kunnallinen eläkelaitos hoitaisi valvontaa, viestintää, verkkopalvelua, työnantaja- ja muuta koulutusta, tilastointia ja kirkon eläkelain valmistelua yhdessä Kirkon keskusrahaston kanssa sekä vastaisi kirkon eläkelain mukaisen eläketurvan toimeenpanossa syntyvien asiakirjojen arkistoinnista. Kirkon eläkelain mukaisen eläketurvan toimeenpanoon liittyvät pysyvästi ja määräajan säilytettävät paperimuotoiset asiakirjat siirrettäisiin kokonaisuudessaan kunnalliselle eläkelaitokselle. Kirkon keskusrahaston ja kunnallisen eläkelaitoksen välillä laadittaisiin erillinen sopimus käytännön menettelytavoista, jotka liittyvät asiakirjojen siirtoon, säilyttämiseen ja tietopalveluun. Jatkossa tämän aineiston säilyttämisestä ja hävittämisestä sekä siihen liittyvästä tietopalvelusta vastaisi kunnallinen eläkelaitos.

Pykälään 3 momentissa säädettäisiin eläkkeiden maksamiseen tarvittavien rahojen siirtämisestä kunnalliselle eläkelaitokselle. Varsinaisesti varojen siirrosta kunnalliselle eläkelaitokselle, joka eläketurvan toimeenpanijana huolehtisi eläkkeiden maksusta, säädettäisiin kunnallisen eläkelain 137 b §:ssä. Eläkemenojen maksamiseen ja eläketurvan hoitamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen tarvittavien varojen siirtoon sovellettaisiin samoja periaatteita kuin valtioon ja kansaneläkelaitokseen.

Voimassa olevassa 5 §:n 2 momentissa oleva säännös yhteistoiminnasta jää tarpeettomaksi. Kunnallisen eläkelaitoksen osalta yhteistoiminnasta säädetään kunnallisen eläkelain 166 §:ssä.

Voimassa olevassa pykälän 3 momentissa säädetään työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden neuvottelukunnasta. Kunnallisessa eläkelaitoksessa työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioita ei käsitellä vastaavassa neuvottelukunnassa. Tämän vuoksi myöskään kirkon työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden käsittelyä varten ole tarkoituksenmukaista perustaa uutta toimielintä, etenkään kun kirkon eläke- ja kuntoutushakemusten määrät ovat huomattavasti pienemmät kuin kunnallisen eläkelaitoksen vastaavat hakemukset, mistä syystä säännös ehdotetaan poistettavaksi. Tavoitteena on, että kirkon eläkeasioiden toimeenpanoa hoidettaisiin kunnallisen eläkelaitoksen menettelytapojen mukaisesti.

2 luku Eläke- ja kuntoutusetuudet sekä eläkkeen määräytyminen

8 §.Kunnallisen eläkelaitoksen takautuva oikeus korvaukseen vakuutuslaitokselta. Esityksen mukaan kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta. Pykälän otsikkoa sekä 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittauksiksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

9 §.Eläkkeenhakijan ja edunsaajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momenttia, 3 ja 4 momentin johdantokappaleita ja 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittauksiksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

10 §.Selvitys eläkkeensaajalta eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen liittyvistä seikoista. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittaukseksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

3 luku Eläkkeen hakeminen ja ennakkopäätös

11 §.Eläkkeen hakeminen. Pykälän 1 momentissa säädetään eläkkeen hakemisesta. Esityksen mukaan kunnallinen eläkelaitos huolehtisi jatkossa kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta. Siten myös eläkettä haettaisiin suoraan kunnalliselta eläkelaitokselta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi tältä osin.

12 §.Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan selvitys terveydentilastaan. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittauksiksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

13 §.Eläkkeen hakeminen työntekijän puolesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittaukseksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

14 §.Eläkehakemuksen vireilletulo. Pykälässä säädetään siitä, milloin eläkehakemuksen on katsottava tulleen vireille. Eläkehakemus katsotaan tehdyksi, kun se on toimitettu jollekin pykälässä säädetylle eläkelaitokselle tai Eläketurvakeskukselle tai näiden valtuuttamalle asiamiehelle. Kirkon eläketurvan toimeenpanon siirtyessä kunnalliselle eläkelaitokselle kirkon eläkelain piiriin kuuluvien eläkkeensaajien hakemukset toimitettaisiin suoraan kunnalliselle eläkelaitokselle, mistä syystä ehdotetaan sen lisäämistä hakemuksen vastaanottavien tahojen luetteloon. Myös Kirkon keskusrahastolle erehdyksessä toimitettu eläkehakemus katsotaan tehdyksi, kun se on saapunut Kirkon keskusrahastoon.

14 a §.Päätöksen tiedoksianto. Voimassa olevassa laissa päätöksen tiedoksiantoa koskeva säännös on sijoitettu 45 §:ään, jossa säädetään Kirkon keskusrahaston ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen tiedoksi antamisesta. Päätöksen tiedoksiantoa koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 14 § a §:ksi. Koska kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kirkon eläkelain soveltamisen piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta, pykälän sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläketurvan toimeenpanija olisi kunnallinen eläkelaitos. Samalla pykälästä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana säännös, joka koskee työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen tiedoksi antamista.

15 §.Lääkärin osallistuminen päätöksentekoon kunnallisessa eläkelaitoksessa. Yksi tai useampi laillistettu lääkäri osallistuu asian valmisteluun silloin, kun kyseessä on työkyvyttömyys- tai kuntoutusasioiden tai muun lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävän asian ratkaiseminen. Kirkon eläketurvan toimeenpanon siirtyessä kunnalliselle eläkelaitokselle asiantuntijoina toimisivat kunnallisen eläkelaitoksen lääkärit.

16 §.Ennakkopäätös eläkeoikeudesta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että johdantokappaleessa oleva viittaus Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittaukseksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, johon ehdotetaan siirrettäväksi ennakkopäätöksen valituskieltoa koskeva säännös sanamuodoltaan tarkistettuna voimassa olevan lain 43 §:n 4 momentista. Kunnallisen eläkelaitoksen päätökseen, jolla se on kieltäytynyt antamasta 1 momentissa tarkoitetun ennakkopäätöksen eläkeoikeudesta, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Näin valituskieltoa koskeva säännös sijaitsisi laissa samassa kohtaa kuin vastaava säännös valtion eläkelaissa.

17 §.Ennakkopäätös oikeudesta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittauksiksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

18 §.Ennakkopäätös oikeudesta työeläkekuntoutukseen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittauksiksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

4 luku Viimeinen eläkelaitos

19 §.Viimeinen eläkelaitos. Pykälän 1 momentissa säädetään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä kirkon eläkelain mukaisissa eläkeasioissa. Viimeisestä eläkelaitoksesta, sen määräytymisestä ja tehtävistä myös kirkon eläkelain mukaisissa eläkeasioissa ehdotetaan säädettäväksi kunnallisen eläkelain 7 luvussa. Tästä johtuen momentissa ehdotetaan viitattavaksi kunnallisen eläkelain 7 lukuun.

Pykälän 2 momentissa säädetään niistä tapauksista, joissa eläkelaitos ratkaisee eläkeasian erikseen. Momentti ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi, koska viimeisestä eläkelaitoksesta kirkon eläkeasioissa säädettäisiin kunnallisen eläkelain 7 luvussa. Lakiteknisistä syistä momentin kumoaminen tapahtuisi pykälämuutoksella.

20—22 ja 24 §. Pykälät ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi, koska viimeisestä eläkelaitoksesta kirkon eläkelain mukaisissa eläkeasioissa säädettäisiin ehdotetun 19 §:n mukaan kunnallisen eläkelain 7 luvussa.

23 §.Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset. Pykälässä on säännös kustannusten jaosta viimeisen eläkelaitoksen periaatteen soveltamista koskevissa tapauksissa. Viimeisen eläkelaitoksen kustannuksia koskevia säännöksiä ei ole tarkoitus muuttaa, vaikka viimeisen eläkelaitoksen määräytymisestä ehdotetaan säädettäväksi julkisten alojen eläkelakien osalta kunnallisessa eläkelaissa. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan kuitenkin tarkistettavaksi. Säännöksen mukaan, jos kunnallinen eläkelaitos on kirkon eläketurvan toimeenpanijana viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut muiden työeläkelakien mukaista eläkettä tai perhe-eläkettä tai jos muu yksityisten tai julkisten alojen eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut kirkon eläkelain mukaista eläkettä, Kirkon keskusrahasto perii muulta eläkelaitokselta tai hyvittää muulle eläkelaitokselle nämä eläkekustannukset korkoineen viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana.

5 luku Eläketurvan rahoitus

25 §.Eläkerahasto. Pykälän 2 momentissa säädetään eläketoiminnan kuluihin kuuluvista maksuista. Momenttiin sisältyvä lakiviittaus ehdotetaan muutettavaksi, koska laki vakuutustarkastuksen kustantamisesta (479/1944) on kumottu lailla Finanssivalvonnan valvontamaksusta (879/2008).

Pykälän 3 momentissa säädetään eläkerahaston sijoitustoiminnan valvonnasta. Laki Finanssivalvonnasta (878/2008) tuli voimaan vuoden 2009 alusta lukien, minkä johdosta pykälän 3 momentissa mainittu Vakuutusvalvontavirasto ehdotetaan muutettavaksi Finanssivalvonnaksi.

6 luku Tietojen antaminen, saaminen ja hallussapito

33 §.Työntekijän ja eläkkeenhakijan oikeus saada tietoa. Ehdotuksen mukaan kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kirkon eläkelain mukaisesta eläketurvan toimeenpanosta. Koska tietojen antamisesta ja saamisesta on säännökset myös kunnallisessa eläkelaissa, on tarkoituksenmukaista, että tietojen antamisessa ja saamisessa sovelletaan pääsääntöisesti kunnallisen eläkelain mukaisia säännöksiä. Viittaussäännös kunnalliseen eläkelakiin ehdotetaan tältä osin otettavaksi 37 §:ään. Tästä syystä pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

34 §.Työnantajan oikeus saada tietoja. Ehdotetun 37 §:n mukaan oikeudesta antaa ja saada kirkon eläkelain mukaiseen eläketurvaan liittyviä tietoja sovellettaisiin pääsääntöisesti, mitä siitä säädetään kunnallisen eläkelain 11 luvussa. Siten pykälä esitetään tarpeettomana kumottavaksi

35 §.Työnantajan velvollisuus antaa tietoja. Pykälässä säädetään niistä tiedoista, joita työnantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle. Kirkon keskusrahasto huolehtisi jatkossakin eläketurvan rahoitukseen liittyvistä tehtävistä ja eläkemaksujen perimisestä. Tämän vuoksi Kirkon keskusrahasto tarvitsisi myös jatkossa työnantajalta tietoja pystyäkseen perimään eläkemaksut oikein.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnantajan maksuvelvollisuuteen liittyvistä tiedoista, jotka työnantaja on velvollinen toimittamaan Kirkon keskusrahastolle. Samalla pykälässä säädettäisiin työnantajalle kohdistuvista seuraamuksista, jos tämä jättää joko ilmoittamatta tai ilmoittaa pykälän 4 momentin nojalla annettua määräaikaa myöhemmin momentissa tarkoitetut tiedot. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaus kunnalliseen eläkelakiin, jotta sanktio voitaisiin määrätä myös silloin, kun kunnallisen eläkelain 146 §:n 2 momentin tietoja ei anneta erikseen määrätyllä tavalla kunnalliselle eläkelaitokselle.

Koska pykälän 1 momentissa tarkoitetuista ja 36 §:n nojalla saaduista tiedoista syntyisi rekisteri, on välttämätöntä säilyttää 4 momentin säännös, joka oikeuttaa Kirkon keskusrahaston pitämään rekisteriä tämän lain nojalla saamistaan tiedoista. Samalla 4 momentissa säädettäisiin edelleen Kirkon keskusrahaston oikeudesta antaa työnantajalle määräyksiä siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan kirkon keskusrahastolle.

Pykälän 2 ja 3 momentti ehdotetaan tarpeettomina kumottaviksi, koska vastaavista asioista säädettäisiin kunnallisessa eläkelaissa. Lakiteknisistä syistä kumoaminen tapahtuisi pykälämuutoksen kautta.

36 §.Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen oikeudesta saada tietoja. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin Kirkon keskusrahaston oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä työnantajalta, vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä kirkon eläkelaissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Kirkon keskusrahasto huolehtisi edelleen muun muassa eläketurvan rahoitukseen liittyvistä tehtävistä ja eläkemaksujen perimisestä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Kirkon keskusrahaston oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä kunnalliselta eläkelaitokselta kirkon eläkelain piirissä olevien henkilöiden eläketurvaa ja sen määräytymistä koskevat tiedot tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Tietojensaantioikeus rajattaisiin niihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Kirkon keskusrahasto tarvitsisi muun muassa eläkemaksujen perintää varten kirkon eläkelain piirissä olevien henkilöiden, heidän eläketurvaansa ja sen määräytymistä koskevia tietoja.

Pykälän 3 momentti vastaisi asiasisällöltään nykyistä 2 momenttia. Sen mukaan Kirkon keskusrahastolla olisi pääsääntöisesti oikeus saada maksutta laissa tarkoitetut tiedot, jollei tietoa pyydetä muodossa, joka aiheuttaa tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia.

37 §.Tietojen antaminen ja saaminen. Ehdotuksen mukaan kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kirkon eläkelain mukaisesta eläketurvan toimeenpanosta. Koska tietojen antamisesta ja saamisesta on säännökset myös kunnallisessa eläkelaissa, on tarkoituksenmukaista, että tietojen antamisessa ja saamisessa sovelletaan kunnallisen eläkelain mukaisia säännöksiä. Pykälässä säädettäisiin siitä, että 35 ja 36 §:n lisäksi oikeudesta antaa ja saada tämän lain mukaiseen eläketurvaan liittyviä tietoja on voimassa, mitä kunnallisen eläkelain 11 §:ssä säädetään.

Voimassa olevan pykälän säännökset eläketurvan syntymisen kiertämisestä ja väärinkäytöstä ehdotetaan poistettavaksi, koska kunnallisessa eläkelaissa ei vastaavaa säännöstä ole ja koska kirkon eläketurvan toimeenpano on tarkoituksenmukaista hoitaa kunnallisen eläkelaitoksen käytäntöjen mukaisesti.

39 §.Tietojen antaminen vapaaehtoista ryhmäeläketurvaa varten. Ehdotetun 37 §:n mukaan tietojen antamiseen ja saamiseen sovellettaisiin pääsääntöisesti kunnallisen eläkelain 11 luvun säännöksiä. Pykälä esitetään tarpeettomana kumottavaksi.

40 §.Tietojen luovuttaminen. Ehdotetun 37 §:n mukaan tietojen antamiseen ja saamiseen sovellettaisiin pääsääntöisesti kunnallisen eläkelain 11 luvun säännöksiä. Pykälä esitetään tarpeettomana kumottavaksi.

41 §.Tietojen luovuttajan vastuu. Ehdotetun 37 §:n mukaan tietojen antamiseen ja saamiseen sovellettaisiin pääsääntöisesti kunnallisen eläkelain 11 luvun säännöksiä. Pykälä esitetään tarpeettomana kumottavaksi.

42 §.Tietojen antaminen teknisen käyttöyhteyden avulla. Ehdotetun 37 §:n mukaan tietojen antamiseen ja saamiseen sovellettaisiin pääsääntöisesti kunnallisen eläkelain 11 luvun säännöksiä. Pykälä esitetään tarpeettomana kumottavaksi.

7 luku Muutoksenhaku ja takaisinperintä

43 §.Muutoksen hakeminen. Pykälässä säädetään muutoksen hakemisesta kirkon eläkelain nojalla annettuihin päätöksiin. Koska kunnallinen eläkelaitos huolehtisi jatkossa kirkon eläkelain soveltamisen piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta, on tarkoituksenmukaista, että kunnallisen eläkelaitoksen kirkon eläkelain lain nojalla antamiin päätöksiin haettaisiin muutosta kunnallisen eläkelain muutoksenhakua koskevien säännösten mukaisesti. Siten 1 momentissa viitattaisiin muutoksenhaun osalta kunnallisen eläkelain säännöksiin.

Vastaavasti 2 momentin mukaan kunnallisen eläkelaitoksen kirkon eläkelain nojalla antamien lainvoimaisten päätösten poistamista haettaisiin kunnallisen eläkelain mukaisesti.

Nykyinen 43 §:n 4 momentti sisältää säännöksiä valituskielloista. Säännös valituskiellosta 16 §:n nojalla annettuun päätökseen, jolla on kieltäydytty antamasta ennakkopäätös eläkeoikeudesta, siirrettäisiin uudeksi 16 §:n 3 momentiksi sanamuodoltaan tarkistettuna. Säännös valituskiellosta Eläketurvakeskuksen päätökseen, joka koskee 24 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimivaltaista eläkelaitosta, ehdotetaan poistettavaksi. Säännös koskee Eläketurvakeskuksen ratkaisua toimivaltaisesta eläkelaitoksesta viimeisen eläkelaitoksen järjestelyssä. Viimeistä eläkelaitosta koskevat säännökset ehdotetaan kumottavaksi tästä laista, mistä syystä myös valituskieltoa koskeva säännös olisi tarpeeton. Lakiteknisistä syistä koko pykälä ehdotetaan muutettavaksi.

44—52 §. Ehdotetun 43 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisissa eläkeasioissa sovellettaisiin kunnallisen eläkelain muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Siten pykälät esitetään tarpeettomina kumottaviksi.

53 §.Perustevalitus maksuunpanosta. Pykälässä säädetään asianosaisen oikeudesta tehdä perustevalitus Kirkon keskusrahaston eläkemaksun maksuunpanoa koskevasta päätöksestä ja toisaalta työnantajan tekemästä työntekijän eläkemaksun pidätystä koskevasta päätöksestä. Koska muutoksenhakusäännökset ehdotetaan kumottaviksi kirkon eläkelaista, ehdotetaan pykälän 1 momenttiin lisättäväksi viittaussäännös kunnallisen eläkelain muutoksenhakusäännöksiin. Muutosta haettaisiin kunnallisen eläkelain mukaan samalla tavoin kuin muutosta haetaan kunnallisen eläkelaitoksen antamaan eläkepäätökseen kuitenkin ottaen huomioon tässä pykälässä säädetty valitusaika. Myös lainvoimaisen päätöksen poistamista koskevien menettelysäännösten osalta viitattaisiin kunnalliseen eläkelakiin.

54 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen ja muun etuuden takaisinperintä. Koska esityksen mukaan kunnallinen eläkelaitos huolehtisi kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta, pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläketurvan toimeenpanija olisi kunnallinen eläkelaitos.

Pykälän 2 momentti, jossa säädetään aiheettomasti maksetun eläkkeen tai muun etuuden takaisinperinnästä tilanteissa, joissa Kirkon keskusrahasto on viimeisenä eläkelaitoksena maksanut aiheettomasti muiden julkisten tai yksityisen alan eläkkeitä, ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi. Kunnallinen eläkelaitos huolehtisi jatkossa kirkon eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläketurvan toimeenpanosta, mistä syystä viimeisestä eläkelaitoksesta kirkon eläkelain mukaisissa eläkeasioissa säädettäisiin 19 §:n mukaan kunnallisen eläkelain 7 luvussa.

55 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen ja muun etuuden kuittaus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset Kirkon keskusrahastoon eläketurvan toimeenpanijana muutetaan viittauksiksi kunnalliseen eläkelaitokseen.

8 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

57 §.Viimeistä eläkelaitosta koskevien säännösten soveltaminen. Ehdotetun 19 §:n mukaan viimeisestä eläkelaitoksesta kirkon eläkelain mukaisissa eläkeasioissa säädettäisiin kunnallisen eläkelain 7 luvussa, mistä syystä pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

59 §.Muu kuin tässä laissa tarkoitettu palvelus. Pykälässä säädetään mahdollisuudesta määrätä muu kuin tässä laissa tarkoitettu palvelus eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelukseksi. Säännöstä on käytetty joissakin yksittäistapauksissa väliinputoamisen estämiseksi ajalla, jolloin eläketurva ei vielä ollut kattava. Säännöstä ei kuitenkaan voi käyttää vuoden 2004 jälkeisen ajan osalta. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi kuulemisvelvoite ennen päätöksen tekemistä. Koska kyseeseen voivat tulla vain kirkon palvelussuhdehistorian erityisjärjestelyt, olisi tarkoituksenmukaista, että kunnallinen eläkelaitos kuulisi Kirkon keskusrahastoa ennen kuin se tekisi päätöksen pykälässä tarkoitetusta eläkeajaksi luettavasta palveluksesta.

60 §.Vanhentumisaikojen siirtymäsäännökset. Pykälään 54 ehdotettujen muutosten takia tämän pykälän viittausta korjattaisiin.

2 Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Kunnallisen eläkelain voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädettäisiin valtion ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkeasioiden siirtoa vastaavasti siitä, että lain 137 b §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi Kirkon keskusrahasto suorittaisi kunnalliselle eläkelaitokselle vuonna 2012 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä kustannuksista, jotka sille tehtäväsiirrosta aiheutuvat. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin asiasta tarkemmin.

Kirkon eläkelain voimaantulosäännöksessä säädettäisiin siitä, että kunnallinen eläkelaitos jatkaisi lain voimaantulon jälkeen Kirkon keskusrahaston toimintaa niiden tehtävien osalta, jotka säädetään kirkon eläkelain 5 §:ssä kunnallisen eläkelaitoksen tehtäviksi. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että Kirkon keskusrahaston maksettavina olevat kirkon eläkejärjestelmän mukaiset eläkkeet siirtyvät kunnallisen eläkelaitoksen maksettavaksi tämän lain voimaantullessa. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että Kirkon keskusrahaston ennen tämän lain voimaantuloa antamien päätösten itseoikaisuista, päätöksiä koskevista valituksista ja poistoesityksistä huolehtisi kunnallinen eläkelaitos tämän lain voimaantulosta alkaen.

3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Suomen perustuslain 76 §:n mukaan evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkolain 2 luvun 2 §:n mukaan kirkolliskokouksella on yksinomainen aloiteoikeus kirkkolain säätämiseen, muuttamiseen ja kumoamiseen. Valtion lainsäädäntöelimet eivät voi muuttaa ehdotusta, paitsi tekemällä asiasisältöön vaikuttamattomia lainsäädäntöteknisiä korjauksia, joista on ennen oikaisun tekemistä saatava kirkkohallituksen lausunto.

Kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan kirkolliskokouksen asiana on tehdä esityksiä kysymyksistä, jotka koskevat kirkon palveluksessa olevan palkkaa, eläkettä ja muita taloudellisia etuja. Siten esityksen valtioneuvostolle kirkon eläkelain muuttamisesta on tehnyt kirkolliskokous.

Lakiehdotuksen ei voida katsoa sisältävän perustuslain kanssa ristiriitaisia normeja, mistä syystä kirkon eläkelain muutos voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Muilta osin esitykseen sisältyvät lait ovat teknisiä organisaatioihin kohdistuvia muutoksia ja nekin voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki kunnallisen eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kunnallisen eläkelain (549/2003) 1 §:n 3 momentti, 4 §:n 2 kohta, 12 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohta, 68 §:n 6 momentti, 98 §:n 4 momentti, 104 ja 105 §, 106 §:n 2 momentti, 107 §:n 1 ja 2 momentti, 120 §:n 4 momentti, 136 §, 137 §:n 3 momentti, 137 b §, 141 §, 141 a §:n 2 momentti, 144 §:n 1 momentin 1 kohta, 146 §, 147 §:n otsikko, 148 §:n 1 momentin 4—9 kohta, 149 §:n 1 momentin 5 kohta, 153 §:n 1 ja 4 momentti, 160 §:n 1 momentti sekä 162 §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat 1 §:n 3 momentti, 4 §:n 2 kohta, 137 §:n 3 momentti, 137 b §, 141 a §:n 2 momentti ja 144 §:n 1 momentin 1 kohta laissa 1092/2010, 4 §:n 2 kohta, 120 §:n 4 momentti, 147 §:n otsikko, 148 §:n 1 momentin 4—6 kohta, 149 §:n 1 momentin 5 kohta, 153 §:n 1 momentti, 160 §:n 1 momentti ja 162 §:n 1 ja 2 momentti laissa 469/2010, 12 §:n 1 momentin 3 kohta ja 148 §:n 1 momentin 8 ja 9 kohta laissa 713/2004, 12 §:n 1 momentin 5 kohta ja 68 §:n 6 momentti laissa 461/2008, 98 §:n 4 momentti, 107 §:n 2 momentti ja 141 § laissa 1006/2007, 104 ja 105 §, 106 §:n 2 momentti, 107 §:n 1 momentti ja 153 §:n 4 momentti laissa 638/2009, 136 § osaksi laeissa 1188/2003 ja 638/2009, 146 § osaksi laissa 469/2010 sekä 148 §:n 1 momentin 7 kohta laissa 1293/2006, sekä

lisätään 4 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1188/2003, 713/2004, 1293/2006, 469/2010 ja 1092/2010, uusi 15 a kohta, 144 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1293/2006 ja osaksi laissa 1092/2010, uusi 2 momentti, jolloin nykyiset 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, 147 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 469/2010, uusi 3 momentti sekä 149 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1293/2006, 469/2010 ja 1092/2010 uusi 6 kohta seuraavasti:

1 §
Lain tarkoitus ja eläkelaitoksen tehtävät

Kunnallisen eläkelaitoksen tehtävistä valtion eläketurvan toimeenpanossa säädetään valtion eläkelaissa (1295/2006), evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan toimeenpanossa evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa (261/2008) ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläketurvan toimeenpanossa Kansaneläkelaitoksesta annetussa laissa (731/2001).


4 §
Yleiset määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


2) työntekijällä kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä sekä 11 luvussa kaikkia tämän lain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä;


15 a) kirkkotyönantajalla evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa tarkoitettua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaa, seurakuntayhtymää, tuomiokapitulia tai kirkkohallitusta sekä mainitun lain 3 §:n 2 momentin mukaisen sopimuksen Kirkon keskusrahaston kanssa tehneitä yhteisöjä, säätiöitä ja laitoksia;


12 §
Vanhuuseläke julkisista eläkejärjestelmistä

Työntekijällä on oikeus tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen, jos hän ennen 63 vuoden iän täyttämistä on saanut vanhuuseläkkeen, joka ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1995 on karttunut 11/60 prosenttia kuukaudessa:


3) Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n nojalla;


5) evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain nojalla;


68 §
Eläkkeessä huomioon otettavat ansiot

Kunnaneläinlääkärin eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon kunnan virkatehtävistä suorittamien palkkausetujen lisäksi eläinlääkärin eläimen omistajilta tai haltijoilta periminä eläinlääkintähuoltolain (685/1990) 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuina palkkioina mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun kunnan toimielimen vuosittain vahvistama rahamäärä. Rahamäärä ei kuitenkaan saa ylittää kunnaneläinlääkärille kunnallisessa virkaehtosopimuksessa sovittua, kalenterivuoden alussa voimassa ollutta alimman peruspalkan loppupalkkaa kaksin-kertaisena. Jos kunnaneläinlääkärin palvelus-suhde ei jatku koko kalenterivuoden ajan, kunnan vahvistamasta vuotuisesta palkkioiden määrästä otetaan huomioon eläinlääkärin palvelussuhteen kestoaikaa vastaava osuus. Palkkioiden vahvistamisesta ja sen ajankohdasta sekä loppupalkan muodostumisesta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

98 §
Eläkkeen hakeminen

Tarkemmat säännökset eläkkeen hakemiseen tarvittavista lomakkeista ja todistuksista annetaan tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

104 §
Kunnallinen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena

Kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos, jos työntekijällä on jonkin julkisten alojen eläkelain piiriin kuuluvia työansioita määrältään enemmän kuin kaikkien yksityisten alojen eläkelakien mukaisia työansioita yhteensä kahden viimeisen kalenterivuoden aikana.

Työansioiden määrästä riippumatta kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos vanhuus- tai perhe-eläkeasiaa käsiteltäessä, jos:

1) työntekijän virka- tai työsuhteeseen perustuva eläketurva on eläkehakemuksen vireille tullessa järjestetty vain julkisten alojen eläkelain mukaan tai työntekijä on säilyttänyt oikeutensa julkisten alojen eläkelain mukaiseen lisäeläkeosuuteen taikka henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikään julkisten alojen eläkelain alaisen palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden perusteella;

2) edunjättäjän virka- tai työsuhteeseen perustuva eläketurva oli eläketapahtumahetkellä järjestetty vain julkisten alojen eläkelain mukaan tai edunjättäjä oli säilyttänyt oikeutensa julkisten alojen eläkelain mukaiseen lisäeläkeosuuteen taikka henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikään julkisten alojen eläkelain alaisen palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden perusteella.

Työansioiden määrästä riippumatta kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos työkyvyttömyyseläkeasiaa käsiteltäessä, jos työntekijän virka- tai työsuhteeseen perustuva eläketurva on eläketapahtumahetkellä järjestetty julkisten alojen eläkelain mukaan tai työntekijä on säilyttänyt oikeutensa julkisten alojen eläkelain mukaiseen lisäeläkeosuuteen taikka henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikään julkisten alojen eläkelain alaisen palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden perusteella.

Jos työntekijä, joka on ollut sekä julkisten alojen eläkelain että yksityisten alojen eläkelain mukaisessa palvelussuhteessa, hakee osa-aikaeläkettä sekä julkisen että yksityisen alan eläkelain mukaan samasta ajankohdasta, kunnallinen eläkelaitos ratkaisee omalta osaltaan osa-aikaeläkkeen erikseen.

105 §
Neuvotteluvelvollisuus

Jos kunnallinen eläkelaitos tässä luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena ratkaisee oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen 24 §:n 1 momentin 1 kohdan tai valtion eläkelain 35 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ja yksityisten työeläkelakien mukaisen karttuneen eläkkeen määrä kuukaudessa ylittää 688,02 euroa, kunnallisen eläkelaitoksen on ennen päätöstään pyydettävä työntekijän eläkelain 106 §:ssä tarkoitetulta yksityisten alojen ratkaisevalta eläkelaitokselta arvio eläkkeenhakijan työkyvystä. Jos kunnallinen eläkelaitos ja yksityisten alojen eläkelaitos ovat tällöin eläkkeenhakijan työkyvyn arvioinnista eri mieltä, ne ratkaisevat kumpikin omalta osaltaan eläkeasian erikseen.

106 §
Kunnallinen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena uutta eläkettä myönnettäessä

Jos kuitenkin yksityisten alojen eläkelaitos on vakuuttanut osa-aikaeläkettä saavan työntekijän osa-aikatyön, se ratkaisee osa-aikaeläkettä saavan työntekijän työkyvyttömyyseläkehakemuksen.

107 §
Tarkemmat säännökset viimeisestä eläkelaitoksesta ja sopimismahdollisuus

Edellä 103—106 §:ssä tarkoitetun viimeisen eläkelaitoksen määräytymisestä ja tehtävistä säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin myös siitä, miten 104 §:n 1 momentissa tarkoitettu työansioiden kahden viimeisen kalenterivuoden tarkasteluaika määräytyy. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan myös säätää työansioiden kahden viimeisen kalenterivuoden tarkasteluaikaa lyhyemmästä tarkasteluajasta, jos työansioita on kahden vuoden tarkasteluaikaa lyhyemmältä ajalta.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, mikä eläkelaitos on tämän luvun ja 1 momentin nojalla annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, asian ratkaisee eläkelaitoksen pyynnöstä eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.


120 §
Liikaa maksetun eläkkeen takaisinperintä

Siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on maksanut aiheettomasti muun julkisten alojen eläkelain mukaista eläkettä tai etuutta, takaisinperinnästä päättää kunnallinen eläkelaitos siten kuin valtion eläkelain 130 §:ssä ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 54 §:ssä säädetään. Siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on tämän lain 7 luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut aiheettomasti yksityisten alojen eläkelakien mukaista eläkettä tai etuutta, takaisinperinnästä päättää asianomainen eläkelaitos siten kuin sitä koskevassa laissa säädetään. Kunnallinen eläkelaitos antaa kuitenkin takaisinperittävistä eläkkeistä tai etuuksista päätösyhdistelmän ja perii takaisinperittävän määrän. Jos kunnallinen eläkelaitos perii takaisinperittävän määrän 3 momentin mukaisesti kuittaamalla, siinä tarkoitettuna eläke-eränä pidetään kunnallisen eläkelaitoksen viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana olevien eläke-erien yhteismäärää.


136 §
Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset

Jos kunnallinen eläkelaitos on tämän lain mukaan määräytyvän eläketurvan perusteella 7 luvussa tarkoitettu viimeinen eläkelaitos ja jos se on viimeisenä eläkelaitoksena maksanut muiden työeläkelakien mukaista eläkettä taikka jos muu eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena tai kunnallinen eläkelaitos muun julkisten alojen eläkelain mukaisena viimeisenä laitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaista eläkettä, kunnallinen eläkelaitos perii nämä eläkekustannukset korkoineen muulta eläkelaitokselta, Valtiokonttorilta, Kirkon keskusrahastolta tai Kansaneläkelaitokselta taikka hyvittää ne muulle eläkelaitokselle, Valtiokonttorille, Kirkon keskusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana.

Hyvitys ja maksu korkoineen sekä niiden suorittamiseksi mahdollisesti määrättävä ennakko määräytyvät Eläketurvakeskuksen esityksestä ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien kustannustenjakoperusteiden mukaan siten kuin työntekijän eläkelain 183 §:ssä säädetään.

Valtion eläkelain osalta viimeisen eläkelaitoksen eläkekustannusten perimisestä ja maksamisesta säädetään mainitun lain 113 §:ssä, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain osalta mainitun lain 23 §:ssä ja kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ssä säädetyn eläketurvan osalta valtion eläkelain 113 §:ssä.

137 §
Valvonta

Valtiovarainministeriö asettaa vuosittain tilintarkastajan, jonka tehtävänä on tarkastaa kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että kunnallisen eläkelaitoksen esittämät 137 b §:ssä tarkoitetut laskelmat valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen eläkkeiden maksamiseen tarvittavasta summasta ja kunnallisen eläkelaitoksen kustannusten korvauksesta antavat oikeat ja riittävät tiedot. Tilintarkastajan on oltava joko Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja (KHT) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastaja (JHTT). Tilintarkastuksesta säädetään tilintarkastuslakissa (459/2007).

137 b §
Valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen eläkemenojen maksu ja kunnallisen eläkelaitoksen kustannusten korvaus

Valtio, Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos maksavat kunnalliselle eläkelaitokselle ennakkoon eläke-etuuksien maksamiseen tarvittavan määrän. Toteutuneiden kustannusten määrän ylittäessä tai alittaessa arvioidun määrän erotus otetaan jälkikäteen huomioon korjauseränä.

Valtiokonttori maksaa työnantajan eläkemaksusta kunnalliselle eläkelaitokselle korvauksen valtion eläkelain 143 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamisesta. Myös Kansaneläkelaitos maksaa henkilöstönsä ja Kirkon keskusrahasto evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden eläketurvan hoitamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle korvauksen. Valtiovarainministeriö vahvistaa Valtiokonttorin, Kirkon keskusrahaston ja Kansaneläkelaitoksen kunnalliselle eläkelaitokselle ennakkomaksuna maksettavan korvauksen euromäärän. Kunnallinen eläkelaitos esittää valtiovarainministeriölle laskelman korvauksen määrästä. Korvauksen määrä lasketaan valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua omakustannusarvoa vastaavasti. Korvaus maksetaan tasasuurina erinä kuukausittain kyseisen vuoden kustannusten määrää koskevan etukäteen tehtävän arvion perusteella. Toteutuneiden kustannusten määrän ylittäessä tai alittaessa arvioidun määrän erotus otetaan jälkikäteen huomioon korjauseränä.

Valtiovarainministeriö, Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos arvioivat viiden vuoden välein eläkkeiden hoidon kustannustehokkuudelle ja laatutasolle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Tätä tarkoitusta varten kunnallisen eläkelaitoksen on toimitettava mainituille tahoille riittävät tiedot.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden maksamiseen tarvittavien varojen siirrosta ja kustannusten korvaamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle.

141 §
Kuntien eläkeneuvottelukunta

Kunnalliseen eläketurvaan liittyvän lainsäädännön kehittämiseen liittyvien kysymysten käsittelyä varten on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä valmistelu-, neuvottelu- ja lausunnonantoelimenä kuntien eläkeneuvottelukunta.

Neuvottelukunnassa on puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Sosiaali- ja terveysministeriö määrää jäsenet neljäksi vuodeksi kerrallaan siten, että jäsenistä puheenjohtaja ja hänen varamiehensä edustavat sosiaali- ja terveysministeriötä. Muista jäsenistä neljä määrätään kunnallisessa pääsopimuksessa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdotuksesta ja neljä kunnallisen eläkelaitoksen ehdotuksesta.

141 a §
Yhteistyöneuvottelukunta

Neuvottelukunnassa on puheenjohtaja ja enintään yhdeksän muuta jäsentä. Valtiovarainministeriö määrää jäsenet neljäksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenistä kaksi edustaa valtiovarainministeriötä, kaksi kunnallista eläkelaitosta, kaksi Valtiokonttoria, kaksi valtion eläkelain piiriin kuuluvia työnantajia ja yksi Kansaneläkelaitosta ja yksi Kirkon keskusrahastoa. Valtiovarainministeriö määrää yhden jäsenistä puheenjohtajaksi.

144 §
Eläkelaitoksen oikeus saada tietoja

Kunnallisella eläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä saada:

1) lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sovelletaan, sekä yksityiseltä työnantajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä;


Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada muun eläkelain mukaista eläketurvaa hoitavalta eläkelaitokselta työntekijän eläkelain 75 §:ssä tarkoitettua työeläkeotetta vastaavien tietojen antamista ja työeläkeasioiden ennakkoneuvontaa varten välttämättömät tiedot työeläkelakien mukaisesta eläketurvasta. Eläkelaitoksella on oikeus saada vastaavat tiedot myös Eläketurvakeskukselta.

146 §
Jäsenyhteisöjen, valtiotyönantajien, kirkkotyönantajien ja Kansaneläkelaitoksen ilmoitusvelvollisuus

Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisö on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle sen määräämällä tavalla vähintään neljännesvuosittain tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden nimet, henkilötunnukset, virka- ja työsuhteiden ja 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen sopimusten sekä luottamustoimien alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi jäsenyhteisö on velvollinen antamaan eläkelaitokselle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palvelussuhteista sekä muut henkilöiden eläkeoikeuteen ja jäsenyhteisöjen maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot. Jos jäsenyhteisö jättää ilmoittamatta eläkelaitokselle edellä tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin kuin eläkelaitoksen 6 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään, 131 §:n mukainen maksuosuus voidaan määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna, kuitenkin enintään kaksinkertaisena.

Kirkkotyönantaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle sen määräämällä tavalla vähintään neljännesvuosittain evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden nimet, henkilötunnukset, palvelussuhteiden alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi kirkkotyönantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palvelussuhteista sekä muut henkilöiden eläkeoikeuteen liittyvät tiedot. Myös Kansaneläkelaitos on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle henkilöstönsä eläketurvaan liittyvät vastaavat tiedot.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, jäsenyhteisö, valtiotyönantaja, kirkkotyönantaja ja Kansaneläkelaitos ovat velvollisia pyydettäessä antamaan eläkelaitokselle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle kaikki sellaiset työntekijän työskentelyä ja työolosuhteita koskevat ja muut vastaavat työnantajalta saatavissa olevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämiseksi ja käsiteltävänä olevan eläkeasian ratkaisemiseksi tai jotka muuten ovat välttämättömiä julkisten alojen eläkelaissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa.

Pyydettäessä jäsenyhteisöltä, valtiotyönantajalta, kirkkotyönantajalta tai Kansaneläkelaitokselta eläkkeenhakijan eläke- tai kuntoutusasian käsittelyä varten tarvittavia tietoja työnantajalle ilman eläkkeenhakijan suostumusta saadaan ilmoittaa vain ne häntä koskevat salassa pidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä mainittujen asioiden päätöksenteossa tarvittavien tietojen yksilöimiseksi.

Eläkelaitoksella on oikeus tarkastaa jäsenyhteisön asiakirjoista 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus, kirkkotyönantajan ja Kansaneläkelaitoksen asiakirjoista 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus sekä valtiotyönantajan asiakirjoista 3 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.

Eläkelaitos pitää rekisteriä julkisten alojen eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden eläkeoikeuteen vaikuttavista tämän pykälän ja 144 §:n perusteella saamistaan tiedoista. Eläkelaitoksella on oikeus antaa määräyksiä jäsenyhteisölle, kirkkotyönantajalle ja Kansaneläkelaitokselle siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan eläkelaitokselle.

147 §
Tietojen antaminen jäsenyhteisöille, valtiotyönantajille ja kirkkotyönantajille

Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa kirkkotyönantajalle kirjanpitoa, palkkahallintoa sekä eläkemaksun ja työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuden tarkastamista varten tiedot evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaan myöntämästään eläkkeestä sekä muut edellä mainittuja tarkoituksia varten välttämättömät tiedot. Eläkelaitoksella on myös oikeus ilmoittaa työnantajalle, jonka palveluksesta työntekijä siirtyy eläkkeelle, tiedot evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaisen eläkkeen lajista ja alkamis- ja päättymisajankohdasta työnantajan palveluksen päättämistä varten.

148 §
Eläkelaitoksen oikeus antaa tietoja

Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa julkisten alojen eläkelain toimeenpanoon perustuvia tietoja:


4) ministeriöille, Verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle ja yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen julkisten alojen eläkelain mukainen etuus vaikuttaa, julkisten alojen eläkelain mukaista etuutta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista, tiedot työnantajasta ja muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten; terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei kuitenkaan saa luovuttaa;

5) Verohallinnolle tiedot, jotka ovat välttämättömiä ennakkoperintälaissa säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi silloin, kun on aihetta epäillä, että jäsenyhteisö, valtiotyönantaja tai kirkkotyönantaja ei ole täyttänyt ennakonpidätysvelvollisuuttaan;

6) työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen korvaustoimintaa henkivakuutus- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden valtuuttamana hoitavalle työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle julkisten alojen eläkelain mukaisessa virka- tai työsuhteessa olleiden, kuolleiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden nimet, henkilötunnukset, kuolinpäivät ja virka- ja työsuhteisiin liittyvät tiedot, heidän edunsaajiensa nimet ja henkilötunnukset sekä muut vastaavanlaiset tiedot, joita tarvitaan ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumman myöntämisedellytysten täyttymistä ratkaistaessa, sekä vastaavat tiedot Valtiokonttorille ryhmähenkivakuutusta vastaavan taloudellisen tuen käsittelemiseksi;

7) työnantajan järjestämän vapaaehtoisen ryhmälisäeläketurvan jatkuvaa hoitamista varten työntekijöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot lisäeläketurvaa hoitavalle henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle;

8) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle uuden vapaamuotoisen eläkevakuutuksen tai ryhmälisäeläketurvan ehtojen sopimista varten työntekijöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot, jos lisäeläketurva työnantajan aloitteesta lopetetaan ja korvataan vastaavanlaisella uudella lisäeläketurvalla; uuden lisäeläketurvavakuutuksen antajan on tällöin esitettävä eläkelaitokselle selvitys siitä, että uusi lisäeläketurva merkitsee aikaisemman lisäeläketurvan korvaamista uudella; sekä

9) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle lisäeläketurvan ja sen kustannusten määrittelemistä varten tiedot työntekijöiden palvelussuhteista, eläkeoikeuksista, ikä- ja sukupuolijakaumasta ja eläkkeen määriin vaikuttavista tekijöistä sekä lisäeläketurvan lopullisen sisällön määrittelemistä varten työntekijöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot; yksilöityjen henkilötietojen luovuttamisen edellytyksenä on kuitenkin, että henkivakuutusyhtiö, eläkekassa tai eläkesäätiö on huolehtinut siitä, että lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluville henkilöille on vakuutussopimuksen tai eläkejärjestelyn tultua hyväksytyksi asianmukaisesti selvitetty henkivakuutusyhtiön, eläkekassan tai eläkesäätiön mahdollisuus saada tarvittavat tiedot ja ettei henkilö nimenomaisesti ole kieltäytynyt lisäeläkejärjestelystä tai kieltänyt antamasta tietojaan.


149 §
Tekninen käyttöyhteys

Kunnallisella eläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus avata tekninen käyttöyhteys:


5) Valtiokonttorille sellaisiin tietoihin, joihin sillä on valtion eläkelain 150 §:n mukaan oikeus ja joita se välttämättä tarvitsee huolehtiessaan mainitun lain 143 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä;

6) Kirkon keskusrahastolle sellaisiin tietoihin, joihin sillä on evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 36 §:n mukaan oikeus ja joita se välttämättä tarvitsee huolehtiessaan mainitussa laissa tarkoitetuista tehtävistä.


153 §
Muutoksen hakeminen

Kunnallisen eläkelaitoksen julkisten alojen eläkelain mukaiseen päätökseen eläkettä koskevassa asiassa haetaan muutosta valittamalla työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan. Lautakunnasta ja sen jäsenistä säädetään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa.


Kunnallisen eläkelaitoksen 7 luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään päätöksestä. Jos kunnallisen eläkelaitoksen päätös sisältyy yksityisten alojen eläkelaitoksen viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään, siihen haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin yksityisten alojen eläkelaissa säädetään. Tällöin yksityisten alojen eläkelaitoksen on pyydettävä valituksesta kunnallisen eläkelaitoksen lausunto siltä osin kuin valitus koskee julkisten alojen eläkelain mukaista eläketurvaa. Lausuntoa ei pyydetä, jos valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia.

160 §
Muutoksenhaku päätösyhdistelmään

Kunnallisen eläkelaitoksen tässä laissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaa päätösyhdistelmää koskeva valituskirjelmä on toimitettava kunnalliselle eläkelaitokselle 157 §:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa. Laitoksen on pyydettävä valituksesta lausunto yksityisten alojen eläkelaitokselta siltä osin kuin valitus koskee sen hoitamaa eläketurvaa. Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia, lausunto pyydetään ainoastaan silloin, kun kysymyksessä on 105 §:ssä tarkoitettu tilanne.


162 §
Lainvoimaisen päätöksen poistaminen

Jos kunnallisen eläkelaitoksen julkisten alojen eläkelain perusteella antama eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta voi kunnallisen eläkelaitoksen esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Muutoksenhakulautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan julkisten alojen eläkelain perusteella antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi kunnallisen eläkelaitoksen esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, kuultuaan muita asianosaisia poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Edellä mainituin perustein vakuutusoikeus voi poistaa myös oman päätöksensä ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Edellä 137 b §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi Kirkon keskusrahasto suorittaa kunnalliselle eläkelaitokselle vuonna 2012 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä sellaisista kustannuksista, jotka kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuvat tällä lailla säädetystä evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden eläketurvan toimeenpanotehtävien siirtämisestä. Korvaus lasketaan omakustannusarvoa vastaavasti siten kuin 137 b §:n 2 momentissa säädetään. Korvauksen määrän perusteista ja maksuajankohdasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.


2.

Laki valtion eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan valtion eläkelain (1295/2006) 110—112 ja 114 §,

sellaisina kuin ne ovat, 110 ja 111 § laissa 468/2010 sekä 112 ja 114 § laissa 639/2009,

muutetaan 68 §:n 2 momentti, 100 §:n 2 momentti, 109, 113 § ja 144 §,

sellaisina kuin ne ovat, 109 § laissa 468/2010 ja 113 § osaksi laissa 468/2010, sekä

lisätään 143 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 468/2010, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:

68 §
Ulkomaisen eläkkeen tai sitä vastaavan etuuden vähentäminen

Edellä 1 momentissa tarkoitettu eläkettä vastaava etuus vähennetään tämän lain mukaisesta eläkkeestä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.

100 §
Eläkkeen hakeminen

Tarkemmat säännökset eläkkeen hakemiseen tarvittavista lomakkeista ja todistuksista annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

109 §
Viimeinen eläkelaitos

Viimeisestä eläkelaitoksesta tämän lain mukaisessa eläkeasiassa säädetään kunnallisen eläkelain (549/2003) 7 luvussa.

113 §
Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset

Jos kunnallinen eläkelaitos on tämän lain mukaiseen eläketurvaan perustuen viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut muiden työeläkelakien mukaista eläkettä tai jos yksityisten alojen eläkelaitos tai kunnallinen eläkelaitos muun julkisten alojen eläkelain mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan on maksanut tämän lain mukaista eläkettä, Valtiokonttori perii muulta eläkelaitokselta, Kirkon keskusrahastolta tai Kansaneläkelaitokselta tai hyvittää muulle eläkelaitokselle tai Kirkon keskusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle nämä eläkekustannukset korkoineen viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Tätä varten voidaan periä tai suorittaa ennakkoa, jonka laskee ja suorittaa Valtiokonttori.

Hyvityksen ja maksun sekä ennakon määräytymisen perusteista säädetään työntekijän eläkelain 183 §:ssä.

143 §
Kunnallinen eläkelaitos ja Valtiokonttori

Sen estämättä, mitä ratkaisuvallan siirtämisestä eräissä ylimääräistä eläkettä koskevissa asioissa annetun valtioneuvoston päätöksen (1429/1991) 1 §:ssä säädetään, kyseisen valtioneuvoston päätöksen 2 §:ssä mainittujen valtioneuvoston päätösten perusteella tehdyt ylimääräistä eläkettä koskevat hakemukset ratkaisee kunnallinen eläkelaitos lukuun ottamatta ylimääräistä eläkkeistä annetun valtioneuvoston päätöksen (valtiovarainministeriön kiertokirje 6660/1959) 24 §:ssä tarkoitettuja ylimääräisiä eläkkeitä.


144 §
Valtion eläkeneuvottelukunta

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valtion eläkeneuvottelukunta, jonka jäsenet sosiaali- ja terveysministeriö määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Neuvottelukunnan puheenjohtaja edustaa sosiaali- ja terveysministeriötä. Muut jäsenet määrätään valtiovarainministeriön sekä valtion virkamiesten ja työntekijöiden keskustason edustavimpien järjestöjen ehdottamista henkilöistä. Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (651/1988) ja yhteistoimintasopimusten mukaisena neuvotteluelimenä, tehdä esityksiä, antaa lausuntoja sekä toimia neuvoa-antavana toimielimenä eläkekysymyksissä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


3.

Laki valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (639/2009) 109—111 §, sekä voimaantulosäännöksen 3 ja 4 momentti.

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


4.

Laki evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (261/2008) 20—22, 24, 33, 34, 39—42 ja 44—52 § ja 57 §,

sellaisina kuin niistä ovat 20—22 ja 24 § laissa 640/2009,

muutetaan 1 §, 2 §:n 1 momentin 4 ja 12 kohta, 3 §:n 1 ja 2 momentti, 4 §:n 2 momentti, 5 ja 8 §, 9 §:n 1 ja 2 momentti, 3 momentin johdantokappale, 4 momentin johdantokappale sekä 5 momentti, 10 §, 11 §:n 1 momentti, 12—19 ja 23 §, 25 §:n 2 ja 3 momentti, 35 §:n 1 ja 4 momentti, 36, 37 ja 43 §, 53 §:n 1 momentti sekä 54, 55, 59 ja 60 §,

sellaisena kuin niistä on 19 § laissa 640/2009, sekä

lisätään lakiin uusi 14 a § seuraavasti:

1 §
Lain tarkoitus

Tässä laissa säädetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan, seurakuntayhtymän, tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen työntekijän oikeudesta eläkkeeseen ja työntekijän edunsaajan oikeudesta perhe-eläkkeeseen.

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


4) työnantajalla 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaa, seurakuntayhtymää, tuomiokapitulia tai kirkkohallitusta sekä sellaisia mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettuja yhteisöjä, säätiöitä ja laitoksia, jotka ovat tehneet mainitussa momentissa tarkoitetun sopimuksen Kirkon keskusrahaston kanssa;


12) EU:n sosiaaliturvan perusasetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 ja EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 987/2009.


3 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan siihen, joka on virka- tai työsuhteessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaan, seurakuntayhtymään, tuomiokapituliin ja kirkkohallitukseen.

Yhdistys, muu yhtymä, säätiö tai laitos voi Kirkon keskusrahaston kanssa sopia, että sen palveluksessa olevaan pappiin tai lehtoriin, jolle tuomiokapituli on antanut oikeuden toimia pappina tai lehtorina sen palveluksessa, tai diakonissaan, joka hoitaa opetustehtävää päätoimenaan diakonissalaitoksessa, sovelletaan tämän lain säännöksiä. Samoin Kirkon keskusrahaston kanssa voidaan sopia, jollei EU:n sosiaaliturvan perusasetuksesta tai Suomea sitovista kansainvälisistä sosiaaliturvasopimuksista muuta johdu, millä ehdoilla tätä lakia sovelletaan siihen, joka on kirkkojenvälisen tai vastaavan järjestön palveluksessa tai työssä ulkosuomalaisten keskuudessa muun evankelis-luterilaisen kirkon tai sen seurakunnan palveluksessa taikka toimii tai on vähintään kahdeksan vuotta toiminut lähetystyössä ulkomailla.


4 §
Soveltamisalan rajoitukset

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, sovelletaanko työntekijään tätä lakia, asian ratkaisee työnantajan tai työntekijän hakemuksesta kunnallinen eläkelaitos.

5 §
Hallinto

Kirkon keskusrahasto huolehtii sille 5 luvussa säädetyistä eläketurvan rahoitukseen liittyvistä tehtävistä, eläkemaksujen perimisestä sekä muista sille tämän lain nojalla säädetyistä tehtävistä.

Kunnallinen eläkelaitos huolehtii tämän lain mukaisesta eläketurvan toimeenpanosta, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Eläkkeiden maksamiseen tarvittavien varojen siirtämisestä kunnalliselle eläkelaitokselle säädetään kunnallisen eläkelain (549/2003) 137 b §:ssä.

8 §
Kunnallisen eläkelaitoksen takautuva oikeus korvaukseen vakuutuslaitokselta

Jos työntekijällä on oikeus saada tapaturmavakuutuslakiin (608/1948) perustuvaa päivärahaa tai tapaturmaeläkettä, sotilasvammalakiin (404/1948) perustuvaa elinkorkoa tai liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta taikka tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) nojalla ansionmenetyskorvausta, tämän lain mukainen eläke voidaan suorittaa täysimääräisenä, kunnes päivärahan, tapaturmaeläkkeen, elinkoron, korvauksen tai ansionmenetyskorvauksen määrä on lopullisesti ratkaistu. Työntekijän oikeus mainittuihin etuuksiin siirtyy kunnalliselle eläkelaitokselle siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on maksanut samalta ajalta eläkettä.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti työntekijän kuoltua hänen edunsaajilleen maksettavaan tapaturmavakuutuslain mukaiseen perhe-eläkkeeseen tai sotilasvammalain mukaiseen huoltoeläkkeeseen tai liikennevakuutuslain nojalla maksettavaan jatkuvaan korvaukseen, jos kunnallinen eläkelaitos on maksanut myöntämänsä perhe-eläkkeen täysimääräisenä.

9 §
Eläkkeenhakijan ja edunsaajan ilmoitusvelvollisuus

Eläkkeenhakijan ja edunsaajan on annettava kunnalliselle eläkelaitokselle eläkeasian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot.

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle työkykynsä palautumisesta, ryhtymisestään ansiotyöhön ja kuntoutuksen keskeytymisestä.

Työttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle:


Osa-aikaeläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle:


Leskeneläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle solmimastaan avioliitosta. Jos lapseneläkettä saava lapsi annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai tämän puolisolle, lapsen ottovanhemmat ovat velvolliset ilmoittamaan ottolapseksi ottamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle.

10 §
Selvitys eläkkeensaajalta eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen liittyvistä seikoista

Kunnallinen eläkelaitos voi sen lisäksi, mitä eläkkeensaajan ilmoitusvelvollisuudesta edellä säädetään, vaatia eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen vaikuttavista seikoista, jos on aihetta epäillä, että näissä seikoissa on tapahtunut muutoksia.

11 §
Eläkkeen hakeminen

Eläkettä on haettava kunnalliselta eläkelaitokselta sitä varten vahvistetulla lomakkeella. Hakemukseen on liitettävä eläkeasian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.


12 §
Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan selvitys terveydentilastaan

Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan on toimitettava kunnalliselle eläkelaitokselle terveydentilastaan lääkärinlausunto, joka sisältää hoito- tai kuntoutussuunnitelman. Kunnallinen eläkelaitos voi kuitenkin hyväksyä muunkinlaisen lääkärinlausunnon tai sitä vastaavan selvityksen. Jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai jos siihen on muu erityinen syy, kunnallinen eläkelaitos voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon.

Työkyvyttömyyseläkkeen hakija on velvollinen kunnallisen eläkelaitoksen osoituksesta käymään työkyvyn heikentymisen selvittämistä varten tutkittavana kunnallisen eläkelaitoksen nimeämän laillistetun lääkärin luona tai kunnallisen eläkelaitoksen osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa. Jos hakija ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy tutkimuksesta, eläkehakemus voidaan ratkaista kunnallisen eläkelaitoksen käytettävissä olevan selvityksen nojalla.

Kunnallisen eläkelaitoksen on korvattava 2 momentissa tarkoitetusta tutkimuksesta aiheutuvat kustannukset, joihin luetaan myös määräyksen mukaan tehdystä matkasta aiheutuvat kohtuulliset matkakustannukset ja kohtuullinen matkapäiväraha matkustettaessa toiselle paikkakunnalle.

13 §
Eläkkeen hakeminen työntekijän puolesta

Jos työntekijä ei itse pysty hakemaan eläkettä tai muuten hoitamaan eläkettään koskevia asioitaan iän, vamman, sairauden tai muun syyn takia eikä hänellä ole edunvalvojaa, kunnallisen eläkelaitoksen hyväksymä työntekijän lähiomainen tai se, joka on pääasiallisesti huolehtinut työntekijästä, voi hakea työntekijän puolesta eläkettä ja muutoinkin käyttää puhevaltaa hänen puolestaan eläkettä koskevassa asiassa.

14 §
Eläkehakemuksen vireilletulo

Eläkehakemus katsotaan tehdyksi sinä päivänä, jona se on saapunut kunnalliselle eläkelaitokselle, Kirkon keskusrahastolle, jollekin työeläkelaissa tarkoitetulle eläkelaitokselle, Eläketurvakeskukselle taikka eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen sitä varten valtuuttamalle asiamiehelle.

14 a §
Päätöksen tiedoksianto

Kunnallisen eläkelaitoksen päätös annetaan tiedoksi lähettämällä se vastaanottajalle postitse taikka antamalla päätös tiedoksi sähköisesti siten kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään.

15 §
Lääkärin osallistuminen päätöksentekoon kunnallisessa eläkelaitoksessa

Yhden tai useamman laillistetun lääkärin on osallistuttava työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun. Kunnallisen eläkelaitoksen lääkäri voi merkitä kannanottonsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia.

16 §
Ennakkopäätös eläkeoikeudesta

Kunnallinen eläkelaitos voi antaa ennakkopäätöksen siitä:

1) onko hakija tämän lain mukaisessa palveluksessa tai onko hän tiettynä ajankohtana ollut sellaisessa palveluksessa;

2) mikä on työntekijän vanhuuseläkeikä;

3) onko työntekijälle maksettava palkka tai muu vastike eläkettä kartuttavaa työansiota;

4) muusta näihin verrattavasta hakijalle tärkeästä seikasta.

Ennakkopäätöstä on noudatettava annettaessa eläkepäätös henkilölle, jota ennakkopäätös koskee, edellyttäen, että eläke myönnetään niiden säännösten nojalla, joihin ennakkopäätös perustuu. Ennakkopäätöksestä saadaan kuitenkin poiketa eläkkeenhakijan eduksi.

Kunnallisen eläkelaitoksen päätökseen, jolla eläkelaitos on kieltäytynyt antamasta 1 momentissa tarkoitetun ennakkopäätöksen eläkeoikeudesta, ei saa hakea muutosta valittamalla.

17 §
Ennakkopäätös oikeudesta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän osatyökyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset. Ennakkopäätöksen antaa kunnallinen eläkelaitos, jos se olisi toimivaltainen ratkaisemaan eläkehakemuksen siinä tapauksessa, että työntekijä hakisi ennakkopäätöksen sijasta eläkettä.

Myönteinen ennakkopäätös on kunnallista eläkelaitosta sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään yhdeksän kuukauden tai työntekijän ja hänen työnantajansa sopiman sitä pidemmän ajan kuluessa siitä, kun ennakkopäätös on tullut lainvoimaiseksi.

18 §
Ennakkopäätös oikeudesta työeläkekuntoutukseen

Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän työeläkekuntoutuksen saamisen edellytykset. Myönteinen ennakkopäätös on kunnallista eläkelaitosta sitova, jos työntekijä toimittaa kunnalliselle eläkelaitokselle kuntoutussuunnitelman yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun ennakkopäätös on tullut lainvoimaiseksi.

19 §
Viimeinen eläkelaitos

Viimeisestä eläkelaitoksesta tämän lain mukaisessa eläkeasiassa säädetään kunnallisen eläkelain 7 luvussa.

23 §
Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset

Jos kunnallinen eläkelaitos on tämän lain mukaiseen eläketurvaan perustuen viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut muiden työeläkelakien mukaista eläkettä tai jos yksityisten alojen eläkelaitos tai kunnallinen eläkelaitos muun julkisten alojen eläkelain mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaista eläkettä, Valtiokonttori perii muulta eläkelaitokselta, Kirkon keskusrahastolta tai Kansaneläkelaitokselta tai hyvittää muulle eläkelaitokselle tai Kirkon keskusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle nämä eläkekustannukset korkoineen viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Tätä varten voidaan periä ja suorittaa myös ennakkoa, jonka laskee ja suorittaa Valtiokonttori.

Hyvityksen ja maksun sekä ennakon määräytymisen perusteista säädetään työntekijän eläkelain 183 §:ssä.

25 §
Eläkerahasto

Eläkerahastoon siirretään vuosittain se osa työnantajilta ja työntekijöiltä perityistä eläkemaksuista ja muista tuotoista, joita ei käytetä eläkkeiden maksuun ja muihin eläketoiminnan kuluihin. Eläketoiminnan kuluihin kuuluviksi luetaan myös Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain (879/2008) nojalla määrätty valvontamaksu, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain (677/2005) 16 §:n mukainen oikeushallintomaksu sekä Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) 5 §:n mukainen kustannusosuus ja toimintokohtainen palvelumaksu.

Eläkerahaston varojen sijoitustoiminnasta vastaavat kirkkohallitus ja Kirkon keskusrahaston eläkerahaston johtokunta siten kuin siitä erikseen säädetään. Eläkerahaston sijoitustoimintaa valvoo Finanssivalvonta.

35 §
Työnantajan velvollisuus antaa tietoja

Työnantaja on velvollinen ilmoittamaan Kirkon keskusrahastolle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista palveluksista sekä muut työnantajan maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot. Jos työnantaja jättää ilmoittamatta Kirkon keskusrahastolle edellä tarkoitetut tiedot tai kunnallisen eläkelain 146 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin kuin Kirkon keskusrahaston 4 momentin perusteella tai kunnallisen eläkelain 146 §:n 6 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään, 26 §:ssä tarkoitettu eläkemaksu voidaan määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna, kuitenkin enintään kaksinkertaisena.


Kirkon keskusrahasto pitää rekisteriä tämän pykälän ja 36 §:n perusteella saamistaan tiedoista. Kirkon keskusrahastolla on oikeus antaa työnantajille määräyksiä siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan Kirkon keskusrahastolle.

36 §
Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi

Kirkon keskusrahastolla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada työnantajalta, lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia sovelletaan, tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten.

Kirkon keskusrahastolla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada kunnalliselta eläkelaitokselta tämän lain piirissä olevien henkilöiden eläketurvaa ja sen määräytymistä koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä Kirkon keskusrahastolle tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten.

Kirkon keskusrahastolla on oikeus saada maksutta ne tiedot, jotka sillä on tämän lain mukaan oikeus saada. Jos tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, kustannukset on kuitenkin korvattava.

37 §
Tietojen antaminen ja saaminen

Sen lisäksi, mitä 35 ja 36 §:ssä säädetään, oikeuteen antaa ja saada tämän lain mukaiseen eläketurvaan liittyviä tietoja sovelletaan, mitä kunnallisen eläkelain 11 luvussa säädetään.

43 §
Muutoksen hakeminen

Kunnallisen eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten, kuin siitä kunnallisessa eläkelaissa säädetään.

Asianosainen saa hakea valittamalla muutosta Kirkon keskusrahaston tämän lain nojalla antamaan päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Kunnallisen eläkelaitoksen tämän lain nojalla antaman lainvoimaisen päätöksen poistamisesta säädetään kunnallisen eläkelain 162 §:ssä.

53 §
Perustevalitus maksuunpanosta

Asianosainen saa tehdä perustevalituksen, jos hän katsoo, että Kirkon keskusrahaston 30 §:n perusteella määräämä maksuunpano tai työnantajan 27 §:n perusteella tekemä työntekijän eläkemaksun pidätys on ollut lain tai sopimuksen vastainen. Perustevalitus on tehtävä kirjallisesti ja se on toimitettava työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Muutoin noudatetaan, mitä kunnallisessa eläkelaissa säädetään muutoksen hakemisesta ja lainvoimaisen päätöksen poistamisesta eläkettä koskevassa asiassa.


54 §
Aiheettomasti maksetun eläkkeen ja muun etuuden takaisinperintä

Jos eläkettä, kuntoutusetuutta tai ammatillisen kuntoutuksen kustannusten korvauksia on maksettu enemmän kuin mihin sen saajalla on oikeus, kunnallisen eläkelaitoksen on perittävä aiheettomasti maksettu eläke, kuntoutusetuus tai korvaus takaisin. Kunnallinen eläkelaitos voi luopua aiheettomasti maksetun eläkkeen tai muun etuuden takaisinperinnästä kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä eläkkeen tai muun etuuden maksaminen ole johtunut eläkkeensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä. Kunnallinen eläkelaitos voi luopua takaisinperinnästä myös silloin, kun takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Päätös aiheettomasti maksetun eläkkeen tai muun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa eläkkeen tai muun etuuden maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista sitä ennen katkaista. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 ja 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.

55 §
Aiheettomasti maksetun eläkkeen ja muun etuuden kuittaus

Kunnallinen eläkelaitos voi periä takaisin aiheettomasti maksamansa eläkkeen tai muun etuuden myös kuittaamalla sen vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Ilman eläkkeensaajan suostumusta kulloinkin maksettavasta eläke-erästä saa vähentää enintään kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain nojalla pidätetty veron ennakko.

Jos kunnallinen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena perii takaisinperittävän määrän kuittaamalla, 1 momentissa tarkoitettuna eläke-eränä pidetään kunnallisen eläkelaitoksen viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana olevien eläke-erien yhteismäärää.

59 §
Muu kuin tässä laissa tarkoitettu palvelus

Kunnallinen eläkelaitos saa Kirkon keskusrahastoa kuultuaan erityisistä syistä määrätä, että eläkeajaksi luetaan kokonaan tai osaksi aika 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen muussakin kuin 3 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa. Tämä ei kuitenkaan koske palvelusta 31 päivän joulukuuta 2004 jälkeiseltä ajalta.

60 §
Vanhentumisaikojen siirtymäsäännökset

Edellä 29 §:n 2 momentissa, 30 §:n 1 momentissa ja 54 §:n 2 momentissa säädettyä viiden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan vuoden 2013 alusta lukien. Vuosina 2007 ja 2008 mainittu vanhentumisaika on kymmenen vuotta, vuonna 2009 yhdeksän, vuonna 2010 kahdeksan, vuonna 2011 seitsemän ja vuonna 2012 kuusi vuotta. Vanhentumisaikoja laskettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaantuloa kulunut aika.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia sovelletaan myös lain voimaan tullessa Kirkon keskusrahastossa vireillä oleviin eläkeasioihin.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.


Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2011

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Henna Virkkunen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.