HE 95/2006

Hallituksen esitys Eduskunnalle Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan toukokuussa 2006 tehdyn pöytäkirjan.

Pöytäkirjalla muutetaan niitä sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä, verotuksellista kotipaikkaa, koron ja rojaltin sekä emoyhtiöiden ja eläkerahastojen saamien osinkojen verottamista, sopimusetuuksien rajoittamista, kaksinkertaisen verotuksen poistamista ja tietojen vaihtamista.

Pöytäkirja tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihtamisella.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti pöytäkirjan kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä on voimassa 21 päivänä syyskuuta 1989 tehty sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 2/1991). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitetussa verotuksessa.

2. Kansallinen ja kansainvälinen kehitys

Voimassa olevan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on sekä Suomen että Yhdysvaltojen verolainsäädäntöä olennaisesti muutettu.

Suhtautumisessa osingon ja rojaltin verottamiseen siinä valtiossa, josta ne kertyvät, on tapahtunut muutoksia sekä EU:ssa että muualla.

Yhdysvallat on 1990-luvun lopusta alkaen tehnyt eräiden OECD:n jäsenmaiden kanssa sellaisia sopimuksia, joiden mukaan osinkoa verotetaan tietyissä tapauksissa vain osakkaan asuinvaltiossa.

Verotietojen vaihtamista koskevat OECD:n malliverosopimuksen määräykset on muutettu. Näistä syistä sopimuksen muuttaminen on tullut ajankohtaiseksi.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Pöytäkirjan tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan pöytäkirjassa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennuksen verosta. Pöytäkirjamääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään.

Vuonna 2004 Suomesta maksettiin Yhdysvaltoihin rojaltia 246,2 milj. euroa. Tästä määrästä kannettiin lähdeveroa 5 prosentin verokannalla 11,7 milj. euro. Suomi on samana vuonna hyvittänyt Yhdysvalloista Suomeen maksetusta rojaltista kannettua lähdeveroa 2,7 milj. euroa, joten Suomeen maksettu lähdeveronalainen rojalti on ollut vähintään 53,1 milj. euroa. Rojaltin lähdeverovapauden kustannus on vuoden 2004 tietojen perusteella lähdeveron 11,7 milj. euroa ja hyvitetyn määrän erotus eli 9,1 milj. euroa.

Vuonna 2004 Suomesta maksettiin Yhdysvaltoihin osinkoa 387,7 milj. euroa, josta kannettiin lähdeveroa 86,5 milj. euroa. Verokannat olivat 10 prosentin vähimmäisäänimäärään perustuva 5 prosenttia (suora osinko), muulloin sovellettava 15 prosenttia (portfolio-osinko) ja sopimuksen ulkopuolelle jäävissä harvinaisissa tapauksissa sovellettava yleinen 28 prosentin verokanta. Kun pöytäkirja on tullut voimaan, aletaan näiden verokantojen lisäksi soveltaa nollaverokantaa tapauksissa, joissa osakas on eläkerahasto, ja tapauksissa, joissa yhtiö–yhtiö-tyyppisessä omistuksessa äänimäärä on vähintään 80 prosenttia kokonaisäänimäärästä. Koska tilastosta ilmenee vain osingon ja veron kokonaismäärä ilman jaottelua erilaisiin omistussuhteisiin ja verokantoihin, ei ole mahdollista tarkasti selvittää, miten paljon osinkoa vapautuu lähdeverosta. Voidaan arvioida, että yhdysvaltalaiset emoyhtiöt useimmiten omistanevat suomalaisten tytäryhtiöidensä koko osakekannan. Verokanta on silloin 5 prosenttia ja laskee nyt nollaan. Eläkerahastojen osalta sovellettava verokanta on 15 prosenttia, joka sekin laskee nyt nollaan.

Suomi on vähentänyt omasta verostaan Yhdysvalloista Suomeen maksetusta osingosta kannetun lähdeveron vain silloin, kun kyseessä on saajan veronalainen portfolio-osinko. Tällaisen portfolio-osingon määrä vaihtelee eri tilastojen mukaan 20–80 miljoonaan. Hyvitetty vero on siis ollut 3–12 miljoonaa euroa. Se, vähentääkö tämä määrä suoran osingon lähdeveron kumoamisesta aiheutuvaa kustannusta, riippuu lähinnä siitä, ovatko portfolio-osingonsaajat olleet eläkelaitoksia. Lisäksi eräät eläkelaitokset ovat tuloverovapaita. Näitä seikkoja tilastot eivät kuvaa, joten arvion esittäminen ei ole mahdollista.

Suorasta osingosta kannettua Yhdysvaltain lähdeveroa ei ole Suomessa vähennetty, koska tällainen osinko on Suomessa verovapaa. Tältä osin ei siis tapahdu samanlaista verotuottoja lisäävää muutosta kuin rojaltissa.

On todennäköistä, että osingonjakoa on sopimuksen muutosta odotettaessa lykätty tapauksissa, joissa se on käytännössä mahdollista eli tytär- ja emoyhtiöiden välillä. Myös tällä on merkitystä taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa.

Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että jos vertailuajankohtana käytetään vuotta 2004, kustannusvaikutus on 35,1–61,1 milj. euroa. Jos vertailukohtana käytetään vuotta 2005, kustannusvaikutus on 52,2–91,1 milj. euroa.

4. Asian valmistelu

Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välistä verosopimusta muuttavaa pöytäkirjaa koskevat neuvottelut käytiin Washingtonissa kesäkuussa 2005, jolloin neuvottelujen päätteeksi laadittiin englanninkielinen pöytäkirjaluonnos. Luonnokseen on sen jälkeen tehty eräitä muutoksia kirjeenvaihdolla.

Pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2006.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Pöytäkirjan sisältö

I artikla. Tällä artiklalla on sopimuksen 1 artiklaan lisätty uusi 3 kappale, jonka mukaan (a kohdan 1 alakohta) kaikki sopimuksen tulkintaa koskevat kysymykset ratkaistaan keskinäisessä sopimusmenettelyssä (sopimuksen 25 artikla) siirtämättä niitä palvelukaupan yleissopimuksen (GATS; SopS 5/1995) XXII artiklassa tarkoitettuun neuvottelumenettelyyn. Ilman tätä määräystä verosopimukseen perustuvia verokiistoja jouduttaisiin, GATS-sopimuksen mukaan, käsittelemään GATSin neuvottelumenettelyssä, koska pöytäkirja on tehty vuoden 1995 jälkeen. Lisäksi (a kohdan 2 alakohta) määrätään, että GATS-sopimuksen XVII artiklaa eli kansallista kohtelua koskevaa määräystä sovelletaan verotusta koskevaan toimenpiteeseen vain silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset sopivat siitä, että verotustoimenpide ei kuulu sopimuksen syrjintäkieltoartiklan (24 artikla) soveltamisalaan. Kummassakin tapauksessa halutaan varmistaa se, että verokiistat käsitellään tarkoituksenmukaisimmalla foorumilla.

Kappaleet 4 ja 5 koskevat sitä, miten sopimusvaltio verottaa entisiä kansalaisiaan. Ne on otettu pöytäkirjaan Yhdysvaltojen aloitteesta ja niihin on tehty vain vähäisiä muutoksia.

Uuden 6 kappaleen mukaan tulon, joka saadaan sellaisen yksikön kautta, joka jommankumman sopimusvaltion lakien mukaan on verotuksellisesti jaettava, katsotaan kertyvän valtiossa asuvalle henkilölle siltä osin kuin tätä tuloa käsitellään tämän sopimusvaltion verolainsäädännössä kyseisessä sopimusvaltiossa asuvan henkilön tulona. Määräys on lähinnä selventävä.

Nämä määräykset vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen määräyksiä tai kommentaareja, poikkeuksena 4 ja 5 kappale.

II artikla. Artiklassa toistetaan pääosin sellaisenaan 4 artiklan (Kotipaikka) 1 kappaleen a ja b kohta. Uuden c kohdan mukaan sopimusvaltiossa asuvana henkilönä pidetään myös sellaista oikeushenkilöä, joka on organisoitu sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja joka on yleisesti verovapaa tässä valtiossa perustettu ja ylläpidetty tässä valtiossa joko yksinomaan uskonnollista, hyväntekeväisyyteen liittyvää, tieteellistä, taiteellista, kulttuurista tai kasvatuksellista tarkoitusta varten tai eläkkeiden tai muiden eläkkeelle siirtymiseen liittyvien etuuksien suorittamiseksi jonkin järjestelmän mukaisesti. Tämä määräys on otettu sopimukseen Yhdysvaltojen aloitteesta. Suomessa katsotaan yleensä, ettei oikeushenkilölle myönnetyllä verovapaudella ole merkitystä määritettäessä sitä, onko oikeushenkilö oikeutettu sopimusetuihin.

Sopimuksen 4 artiklan 3 kappaleeseen lisätyssä uudessa lauseessa määrätään, että jos sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ei muiden kuin luonnollisten henkilöiden osalta kaksoisasumistapauksessa ole tehty keskinäistä sopimusta kotipaikasta, tällaista henkilöä ei sopimusetuuksia vaadittaessa pidetä kummassakaan sopimusvaltiossa asuvana.

Nämä määräykset ovat laajemmat kuin OECD:n mallisopimuksen määräykset.

III artikla. Tällä artiklalla muutetaan lähinnä 10 artiklan (Osinko) 3 kappaletta. Muutokset koskevat pääasiallisesti oikeushenkilöitä ja niistä osakeyhtiöitä ja eläkerahastoja.

10 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset:

Osingosta voidaan verottaa (1 kappale) siinä valtiossa, jossa osingon saaja asuu (asuinvaltio).

Niitä määräyksiä, jotka koskevat Suomeen maksetun osingon verottamista Suomessa, ei ole muutettu. Jos osinko maksetaan Suomessa asuvalle yhtiölle, joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä, osinko on sopimuksen perusteella (23 artiklan 1 kappaleen b kohta) vapautettu Suomen verosta. Osinko voi olla osittain verovapaa myös tuloverolain (1535/1992), elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) tai maatilatalouden tuloverolain (543/1967) säännösten perusteella.

Osingosta voidaan verottaa (2 kappale) myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Vero lähdevaltiossa saa kuitenkin olla enintään 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos etuudenomistaja on yhtiö, joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (a kohta). Muulloin sovelletaan 15 prosentin verokantaa (b kohta). Kappaleeseen on omistuksen osalta lisätty selvennyksenä ilmaisu välittömästi, joka sisältyy myös OECD:n mallisopimukseen.

10 artiklan 3 kappaleen a kohdan määräykset:

Uuden 3 kappaleen mukaan osingosta ei saa verottaa lähdevaltiossa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: osinkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva yhtiö, joka on suoraan tai välillisesti, yhden tai useamman jommassakummassa sopimusvaltiossa asuvan henkilön kautta, omistanut osakkeet, jotka edustavat vähintään 80 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, sellaisen 12 kuukauden jakson ajan, joka päättyy sinä päivänä, jona oikeus osinkoon määritetään. Omistus voi siis olla suoraa tai välillistä, mutta jos se on välillistä, välillisen omistajan on oltava jommassakummassa sopimusvaltiossa asuva. Päivä, jona oikeus osinkoon määritetään, tarkoittaa Suomessa sitä päivää, jonka perusteella oikeus saada osinkoa määräytyy.

Lisäksi edellytetään, että yhtiö täyttää jonkin 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1–4 alakohdan vaihtoehtoisista määräyksistä, jotka kaikki viittaavat muutettuun 16 artiklaan (Etuuksien rajoitukset).

10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 alakohdan määräykset sekä 16 artiklan 7 kappaleen a–f kohtien määräykset:

Nämä määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 1 artiklan kommentaarin (versio tammikuulta 2003) mukaisia arvopaperipörssissä noteerattua eli laajan kontrollin alaista yhtiötä koskevia määräyksiä. Sama periaate on ilmaistu myös voimassa olevassa sopimuksessa (16 artiklan 1 kappaleen e kohta).

Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön pääosakeluokalla tai millä tahansa epäsuhtaisella osakeluokalla pitää käydä säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä (16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 alakohta). Lisäksi yhtiön pääosakeluokalla pitää käydä (16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 A alakohta) kauppaa pääasiallisesti yhtiön asuinsopimusvaltiossa sijaitsevassa pörssissä. Jos yhtiön asuinsopimusvaltio on Suomi, tällaiseen pörssiin rinnastetaan Euroopan unionissa tai jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa sijaitseva hyväksytty pörssi. Vastaavassa päinvastaisessa tilanteessa otetaan huomioon jossakin toisessa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) sopijapuolena olevassa valtiossa eli Kanadassa tai Meksikossa sijaitseva hyväksytty pörssi.

Vaihtoehtona on (16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 B alakohta), että tällaisen sopimusvaltiossa asuvan ja pörssinoteeratun yhtiön pääasiallisen johdon ja kontrollin sijaintipaikka on yhtiön asuinvaltiossa. Silloin on oltava kyseessä joku 16 artiklan 7 kappaleen d kohdassa mainituista pörsseistä. Ne ovat NASDAQ ja muut rekisteröidyt yhdysvaltalaiset pörssit, Helsingin Arvopaperipörssi, muut kohdassa luetellut pörssit ja pörssi, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat.

Pääosakeluokka tarkoittaa (16 artiklan 7 kappaleen a kohta) yhtiön tavanmukaisia tai yleisiä osakkeita, edellyttäen, että tällainen osakeluokka edustaa yhtiön äänimäärän ja arvon enemmistöä. Jos mikään yksittäinen tavanmukainen tai yleinen osakeluokka ei edusta tätä enemmistöä, pääosakeluokka on se luokka tai ne luokat, jotka yhdessä edustavat tätä enemmistöä. Epäsuhtainen osakeluokka (16 artiklan 7 kappaleen b kohta) tarkoittaa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön sellaista osakeluokkaa, joka oikeuttaa osakkeenomistajan epäsuhtaisesti korkeampaan osuuteen, osinkojen tai lunastusmaksujen kautta taikka muutoin, yhtiön tiettyjen varojen tai toimintojen toisessa valtiossa tuottamista ansioista. Osakkeisiin luetaan myös osakkeita koskevat talletustodistukset (16 artiklan 7 kappaleen c kohta). Suomalaisten osakkeiden kauppa Yhdysvalloissa tapahtuu näiden todistusten avulla.

Osakeluokalla katsotaan käytävän säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä pörssissä verovuonna, jos tällaisessa pörssissä tai tällaisissa pörsseissä edellisen verovuoden aikana vaihdettujen tämän luokan osakkeiden yhteismäärä on vähintään 6 prosenttia tämän luokan liikkeellä olevien osakkeiden määrän keskiarvosta tämän edellisen verovuoden aikana.

Yhtiön pääasiallinen johdon tai kontrollin sijaintipaikka on yhtiön asuinsopimusvaltiossa vain silloin, kun sen johtohenkilöt ja sen johdon ylemmät työntekijät kantavat siellä enemmän kuin missään muussa valtiossa päivittäistä vastuuta yhtiötä ja sen suoria ja välillisiä tytäryhtiöitä koskevasta strategiaa, rahoitusta ja toimintaa koskevasta periaatteellisesta päätöksenteosta. Vastaavan suhteen pitää vallita myös henkilökunnan suorittamien näiden päätösten valmistelun ja tekemisen kannalta tarpeellisten päivittäisten toimien osalta.

Artiklan 16 2 kappaleen c kohdan 1 A–B alakohdat on otettu sopimukseen Yhdysvaltojen aloitteesta estämään järjestelyt, joiden tarkoituksena on kiertää Yhdysvaltojen väliyhteisölainsäädäntöä.

Seuraavissa esimerkeissä A on Suomessa asuva yhtiö ja C Yhdysvalloissa asuva yhtiö.

Esimerkki 1: A:n pääosakeluokalla käydään säännönmukaisesti ja pääasiallisesti kauppaa Helsingin Arvopaperipörssissä. A omistaa C:stä suoraan 80 %. C:n A:lle maksama osinko on lähdeverovapaa 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 A alakohdan mukaan.

Esimerkki 2: A:n pääosakeluokalla käydään säännönmukaisesti ja ensisijaisesti kauppaa Helsingin Arvopaperipörssissä. A omistaa C:stä suoraan 50 %. Lisäksi A omistaa Suomessa asuvasta yhtiöstä B 100 %. B omistaa C:stä loput 50 %. C:n A:lle maksama osinko on lähdeverovapaa 10 artiklan 3 kappaleen a) kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 A alakohdan perusteella. Koska B:n omistusosuus C:stä on vähemmän kuin 80 %, C:n B:lle maksama osinko ei ole lähdeverovapaa. Osuus on kuitenkin enemmän kuin 10 %, joten C:n B:lle maksamaa osinkoa verotetaan 10 artiklan 2 kappaleen a) kohdan mukaan enintään 5 %:n verokannalla.

Esimerkki 3: A:n pääosakeluokalla käydään säännönmukaisesti ja pääasiallisesti kauppaa NASDAQ-pörssissä. A:n pääasiallinen johdon ja valvonnan sijaintipaikka on Suomessa. A omistaa C:stä suoraan 80 %. Osinko C:ltä A:lle on lähdeverovapaa 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 B alakohdan perusteella.

10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdan määräykset:

Tämä määräys vastaa OECD:n mallisopimuksen 1 artiklan kommentaarissa olevia pörssiyhtiöiden omistamaa yhtiötä koskevia määräyksiä. Sama periaate on ilmaistu voimassa olevassa sopimuksessa (16 artiklan 1 kappaleen d kohdan 1 alakohta ja e kohta).

Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön omistajiin pitää kuulua (16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 2 alakohta) 1–5 omien osakkeidensa pörssikaupankäynnin perusteella (1 alakohta) sopimusetuuksiin oikeutettua yhtiötä. Näiden yhtiöiden pitää omistaa suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja yhteisarvosta ja vähintään 50 prosenttia jostakin epäsuhtaisesta osakeluokasta. Välillisessä omistuksessa jokaisen välillisen omistajan on oltava jommassakummassa sopimusvaltiossa asuva henkilö.

Esimerkki 4: A:n pääosakeluokalla käydään säännönmukaisesti ja pääasiallisesti kauppaa Helsingin Arvopaperipörssissä. A omistaa C:stä suoraan 5 %. Lisäksi A omistaa 50 % Suomessa asuvasta yhtiöstä B, joka ei ole pörssiyhtiö. B omistaa C:stä 80 %. C:n B:lle maksama osinko on lähdeverovapaa 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdan perusteella. Koska A:n suora ja välillinen omistus C:stä (45 %) on vähemmän kuin 80 %, 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan edellytykset eivät täyty eikä C:n A:lle maksama osinko ole lähdeverovapaa. A:n suora omistus C:stä on vähemmän kuin 10 %, joka vaadittaisiin, jotta verokanta 10 artiklan 2 kappaleen a kohdan perusteella olisi enintään 5 %. C:n A:lle maksama osinko verotetaan siis 10 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan enintään 15 %:n verokannalla.

10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 2 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen f kohdan sekä 4 kappaleen määräykset:

Nämä määräykset vastaavat pääpiirteiltään OECD mallisopimuksen 1 artiklan kommentaarissa olevia määräyksiä. Vastaava suppeampi määräys on voimassa olevan sopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen d kohdan 1 ja 2 alakohdassa.

Määräyksiin sisältyvät omistusta ja veropohjan säilymistä koskevat testit. Lisäksi sovelletaan liiketoiminnan aktiivisuutta koskevaa edellytystä (16 artiklan 4 kappale).

Määräyksiä sovelletaan vain muuhun kuin luonnolliseen henkilöön. Koska kyseessä kuitenkin täytyy olla yhtiö (10 artiklan 3 kappaleen a kohta) tai henkilö, jonka pääoma jakautuu osakkeiksi tai muiksi etua tuottaviksi osuuksiksi (16 artiklan 2 kappaleen f kohta), kyseessä on käytännössä osakeyhtiö.

Sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä (osingonsaajalla) pitää olla omistajia, jotka asuvat samassa sopimusvaltiossa kuin henkilö itse. Näillä pitää olla oikeus sopimusetuuksiin (sopimusvaltiossa asuvina) luonnollisina henkilöinä, sopimusvaltiona tai sen valtiollisena osana, julkisyhteisönä tai paikallisviranomaisena (16 artiklan 2 kappaleen a–b kohta), pörssiyhtiönä eräin edellytyksin (c kohdan 1 alakohta), verovapaina yleishyödyllisinä yhteisöinä tai eläkerahastoina eräin edellytyksin (d–e kohta). Tällaisten omistajien omistusosuuden pitää olla vähintään 50 prosenttia henkilön kustakin osakelajista tai muista etua tuottavista osuuksista ja tämän tilan pitää vallita vähintään puolena verovuoden päivistä. Omistus voi olla välillistä, mutta silloin jokaisen välillisen omistajan pitää asua samassa sopimusvaltiossa kuin henkilö itse asuu.

Henkilön asuinvaltion mukaan määritetystä henkilön verovuoden kokonaistulosta (2 alakohta) vähemmän kuin 50 prosenttia saadaan maksaa tai saa kertyä, suoraan tai välillisesti, henkilöille, jotka eivät ole kummassakaan sopimusvaltiossa asuvia, 16 artiklan 2 kappaleen a–b kohdan, c kohdan 1 alakohdan, d tai e kohdan mukaan sopimusetuuksiin oikeutettuja henkilöitä. Osuutta laskettaessa otetaan huomioon ne maksut, jotka ovat vähennyskelpoisia sopimuksen piiriin kuuluvien verojen osalta henkilön asuinvaltiossa. Markkinaehtoperiaatteen mukaisia, normaalin liiketoiminnan puitteissa palveluista tai aineellisesta omaisuudesta suoritettuja maksuja ei oteta huomioon, ei myöskään maksuja, jotka liittyvät rahallisiin velvoitteisiin sellaista pankkia kohtaan, joka on maksajaan nähden riippumaton.

Yhtiön pitää myös täyttää 16 artiklan 4 kappaleen ehdot osingon osalta. Sopimusvaltiossa asuva henkilö on sen mukaisesti (a kohta) oikeutettu sopimusetuuksiin toisesta valtiosta saamansa tulon osalta siitä riippumatta, onko henkilö oikeutettu etuuksiin artiklan 2 tai 3 kappaleen perusteella, jos henkilö harjoittaa kotivaltiossaan aktiivisesti muuta liiketoimintaa kuin omaan lukuun tapahtuvaa sijoitusten tekemistä tai hoitamista. Liiketoiminta saa kuitenkin olla pankin, vakuutusyhtiön tai rekisteröidyn arvopaperivälittäjän harjoittamaa pankki-, vakuutus- tai arvopaperitoimintaa. Toisesta sopimusvaltiosta saadun tulon pitää olla tämän liiketoiminnan yhteydessä saatua tai siihen liittyvää. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tuloa toisessa sopimusvaltiossa harjoitetusta liiketoiminnasta tai saa toisessa sopimusvaltiossa syntyvää tuloa etuyhteydessä olevalta yritykseltä, a kohtaa sovelletaan (4 kappaleen b kohta) tällaiseen tuloon vain silloin, kun liiketoiminta henkilön asuinvaltiossa on kaikkien tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella määritettynä huomattavaa suhteessa lähdevaltiossa harjoitettuun liiketoimintaan. Kun määritetään sitä, harjoittaako yhtiö sopimusvaltiossa aktiivisesti liiketoimintaa, yhtiöön sidoksissa olevien henkilöiden harjoittama toiminta katsotaan yhtiön harjoittamaksi toiminnaksi. Ilmaisu sidoksissa oleva henkilö määritellään lähinnä 50 prosentin suuruisen omistuksen perusteella (4 kappaleen c kohta). Henkilön katsotaan aina olevan sidoksissa toiseen henkilöön, jos toinen kaikki tosiasiat ja olosuhteet huomioon ottaen kontrolloi toista tai ne molemmat ovat saman henkilön tai samojen henkilöiden kontrollin alaiset.

10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 3 alakohdan ja 16 artiklan 3 kappaleen määräykset:

Myös nämä määräykset vastaavat pääpiirteiltään OECD mallisopimuksen 1 artiklan kommentaarissa olevia määräyksiä.

Määräykset sisältävät omistusta ja veropohjan säilymistä koskevat testit.

Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön omistajiin pitää kuulua (16 artiklan 3 kappaleen a kohta) 1–7 samanarvoista edunsaajaa. Näiden omistajien pitää omistaa suoraan tai välillisesti vähintään 95 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja yhteisarvosta (ja vähintään 50 prosenttia jostakin epäsuhtaisesta osakeluokasta). Lisäksi sovelletaan samanlaista veropohjan säilymistestiä, jota kuvataan edellä 16 artiklan 2 kappaleen f kohdassa.

Ilmaisu samanarvoinen edunsaaja tarkoittaa (16 artiklan 7 kappaleen g kohta) henkilöä, joka asuu Euroopan Unionin jäsenvaltiossa, muussa Euroopan Talousalueen jäsenvaltiossa, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen sopijapuolena olevassa valtiossa tai Sveitsissä. Henkilön on oltava (16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 1 A alakohta) oikeutettu kaikkiin sellaisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan laajan sopimuksen mukaisiin etuuksiin, jossa toisena osapuolena on Euroopan unionin jäsenvaltio, Euroopan talousalueen muu jäsenvaltio, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen sopijapuolena oleva valtio tai Sveitsi, ja toisena osapuolena se valtio, jolta sopimusetuuksia vaaditaan sellaisten määräysten perusteella, jotka ovat samankaltaiset kuin 16 artiklan 2 kappaleen a–b kohdan (sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, valtio, valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen), c kohdan 1 alakohdan (sopimusvaltiossa asuva pörssiyhtiö eräin edellytyksin) tai d–e kohdan (sopimusvaltiossa asuva verovapaa yleishyödyllinen yhteisö tai eläkerahasto eräin edellytyksin) määräykset. Lisäksi sopimuksessa pitää olla laaja etuuksia rajoittava artikla. Jos sopimuksessa ei ole tällaista artiklaa, henkilö olisi oikeutettu Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukaisiin etuuksiin 16 artiklan 2 kappaleen a–b kohdan, c kohdan 1 alakohdan tai d–e kohdan perusteella, jos henkilö olisi Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen 4 artiklan (Kotipaikka) perusteella yhdessä sopimusvaltioista asuva henkilö. Lisäedellytyksenä on molemmissa tapauksissa, että henkilö olisi (16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 1 B alakohta) kyseisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen perusteella vakuutusmaksujen ja Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen 10 artiklassa (Osinko), 11 artiklassa (Korko) ja 12 artiklassa (Rojalti) tarkoitetun tulon osalta oikeutettu sitä erityistä tulolajia, jolle etuuksia Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen perusteella vaaditaan, koskevaan sellaiseen verokantaan, joka on vähintään yhtä matala kuin Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukainen verokanta. Ehto, jonka mukaan henkilö voi olla samanarvoinen edunsaaja vain, jos henkilö on oikeutettu kaikkiin kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan laajan sopimuksen mukaisiin etuuksiin, perustuu siihen, että eräissä Yhdysvaltojen verosopimuksissa jotkut henkilöt ovat oikeutetut vain tiettyä tuloa koskeviin sopimusetuihin (esimerkiksi merenkulusta saatu tulo). Tällaisessa valtiossa asuva henkilö ei ole samanarvoinen edunsaaja eikä voi Suomeen tai Yhdysvaltoihin asettumalla samalla tavalla saada paremmat sopimusedut kuin hän saisi asuinvaltionsa joko Suomen tai Yhdysvaltojen kanssa tekemän sopimuksen mukaan.

Samanarvoiseksi edunsaajaksi katsotaan aina sellainen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa ja on oikeutettu sopimusetuuksiin 16 artiklan 2 kappaleen a–b kohdan, c kohdan 1 alakohdan tai d–e kohdan perusteella, mikä on selvennyksenä todettu 16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 2 kohdassa.

Kun 10 artiklan 3 kappaletta sovellettaessa määritetään sitä, onko henkilö, joka omistaa suoraan tai välillisesti osakkeita sopimusetuja vaativasta yhtiöstä, samanarvoinen edunsaaja, henkilöllä katsotaan (16 artiklan 7 kappaleen g kohdan viimeinen kappale) olevan osingon maksavassa yhtiössä sama äänimäärä kuin etuuksia vaativalla yhtiöllä on tässä yhtiössä. Säännöksen tarkoitusta selventää seuraava esimerkki: EU- tai ETA-valtiossa asuva yhtiö E omistaa 80 prosenttia Suomessa asuvasta yhtiöstä A, joka saa osinkoa Yhdysvalloissa asuvalta tytäryhtiöltä C. Myös E:n asuinvaltiolla on laaja osingon lähdeverovapauden sisältävä verosopimus Yhdysvaltain kanssa. Artiklan 16 7 kappaleen g kohdan (1 A alakohta) perusteella E on samanarvoinen edunsaaja, ja jos muut edellytykset (omistajien määrä, 95 ja 50 prosentin omistusosuudet, veropohjan säilyminen) täyttyvät, A:n C:ltä saama osinko on lähdeverovapaa. Mutta jos A:n omistajina on toinen Suomessa asuva yhtiö S ja S ja E molemmat omistavat 50 prosenttia A:sta, A:n C:ltä saama osinko ei olisi verovapaa, sillä E ei olisi samanarvoinen edunsaaja. Jos se nimittäin omistaisi C:tä suoraan, sillä olisi vähemmän kuin se 80 prosenttia, jota 10 artiklan 3 kappale edellyttää. Katsomalla, että E:n osuus C:stä on yhtä suuri kuin A:n osuus C:stä, 80 prosentin edellytys täyttyy ja A saa osingon verovapaasti. Näin vältetään tilanne, jossa vähintään 80 prosenttia yhdysvaltalaisesta yhtiöstä omistava Suomessa asuva yhtiö ei saa lähdeverovapautta, koska sen omistajista kukin erikseen (E ja S) omistaa vähemmän kuin 80 prosenttia siitä, vaikka ne (E ja S) yhdessä omistavat 100 prosenttia siitä, ja lähdeverokanta on 0 sekä Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa että E:n asuinvaltion ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa.

Artiklan 16 3 kappale siis mahdollistaa sopimusetujen saamisen tietyin edellytyksin myös silloin, kun Suomessa asuvan yhtiön omistavat kappaleessa määritellyissä valtioissa asuvat henkilöt. Perusperiaatteena on, että jos edut voidaan saada suoraan, ne voidaan saada myös Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen perusteella. Määräyksen soveltaminen vaatii aina kyseisen verosopimuksen tai kyseisten verosopimusten määräysten vertailua Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen määräyksiin. Määräys poikkeaa asuinpaikan sijainnin osalta 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 2 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen f kohdan sekä 4 kappaleen määräyksistä, joissa määrätään, että tietty vähimmäismäärä omistajista on oltava sopimusvaltiossa asuvia.

10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 4 alakohdan ja 16 artiklan 6 kappaleen määräykset:

Tämä määräys mahdollistaa sen, että sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka ei ole 16 artiklan 1–5 kappaleen perusteella oikeutettu sopimusetuuksiin, myönnetään eräiden edellytysten täyttyessä sopimusetuudet toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä (6 kappale). Määräys sisältää neuvotteluvelvoitteen ja vastaa pääosin OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaarin mukaista yleistä vilpitöntä mieltä koskevaa määräystä ja sisältyy myös voimassa olevan sopimuksen 16 artiklan 2 kappaleeseen.

Esimerkki 5: A:n pääosakeluokalla käydään säännönmukaisesti ja pääasiallisesti kauppaa NASDAQ-pörssissä. A:n pääasiallinen johdon ja valvonnan sijaintipaikka on Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa asuvat luonnolliset henkilöt omistavat 95 % A:sta. A omistaa 100 % C:stä. Koska A:n osakkeilla ei käydä kauppaa Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueen valtiossa sijaitsevassa hyväksytyssä pörssissä eikä A:n pääasiallinen johdon ja valvonnan sijaintipaikka ole Suomessa, 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 alakohdan edellytykset eivät täyty. Koska A ei ole pörssinoteerattujen yhtiöiden omistama, myöskään 16 artiklan 2 kappaleen c alakappaleen 2 kohdan edellytykset eivät täyty. C:n A:lle maksama osinko ei siis ole lähdeverovapaa 10 artiklan 3 kappaleen a alakappaleen 1 kohdan perusteella. Koska ne A:n osakkeita omistavat henkilöt, jotka asuvat A:n asuinvaltiossa Suomessa, omistavat vähemmän kuin 50 % A:sta, 16 artiklan 2 kappaleen f kohdan 1 alakohdan edellytykset eivät täyty eikä C:n A:lle maksama osinko ole lähdeverovapaa myöskään 10 artiklan 3 kappaleen a alakohdan 2 kohdan perusteella. Osinko ei ole lähdeverovapaa myöskään 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 3 alakohdan ja 16 artiklan 3 kappaleen perusteella, sillä vaikka omistajat ovat 16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja samanarvoisia edunsaajia ja he omistavat vähintään 95 % A:n osakkeista, heitä saisi 16 artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan olla omistajina enintään seitsemän, mutta A on pörssinoteerattu ja on oletettavissa, ettei ehto täyty.

Esimerkki 6: A on valmistustoimintaa harjoittava pörssissä noteeraamaton yhtiö. A omistaa 100 % C:stä, joka markkinoi A:n tuotteita Yhdysvalloissa. Suomessa asuvat luonnolliset henkilöt omistavat A:sta 50 %. A ei maksa sellaisille henkilöille, jotka eivät asu Suomessa tai Yhdysvalloissa muita maksuja kuin liiketoiminnassa palveluista tai aineellisesta omaisuudesta suoritettavia maksuja. C:n A:lle maksama osinko on lähdeverovapaa 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 2 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen f kohdan ja 4 kappaleen mukaan, edellyttäen, että muut 16 artiklassa asetetut ehdot täyttyvät.

Esimerkki 7: Yhtiön K kotipaikka on kolmannessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Sen pääosakeluokalla käydään säännönmukaisesti ja ensisijaisesti kauppaa tässä kolmannessa valtiossa sijaitsevassa hyväksytyssä pörssissä. K omistaa 100 % A:sta ja A omistaa 100 % C:stä. Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen verosopimuksen mukaan tytäryhtiön emoyhtiölle maksama osinko on lähdeverovapaa. Jos K olisi omistanut C:n suoraan, C:n K:lle maksama osinko olisi ollut lähdeverovapaa. Koska A ei ole pörssinoteerattu yhtiö eikä se myöskään ole Suomessa tai Yhdysvalloissa asuvien pörssinoteerattujen yhtiöiden omistama, 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan mukaiset lähdeverovapauden edellytykset eivät täyty. Koska sellaiset henkilöt, jotka ovat Suomessa asuvia, eivät omista vähintään 50 % A:sta, myöskään 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 2 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen f kohdan edellytykset eivät täyty. Sen sijaan 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 3 alakohdan ja vastaavasti 16 artiklan 3 kappaleen ja 7 kappaleen g kohdan 1 A alakohdan ehdot täyttyvät. Tämä johtuu siitä, että K on pörssissä noteerattu yhtiö ja olisi oikeutettu etuihin sellaisen määräyksen perusteella, joka on samanlainen kuin 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 alakohta (16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 1 A alakohta), ja olisi Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen sopimuksen mukaan oikeutettu tytäryhtiön emoyhtiölle jakaman osingon osalta sellaiseen verokantaan, joka on vähintään yhtä matala (eli 0 %) kuin Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukainen verokanta. K on siis 16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 1 alakohdan mukainen samanarvoinen edunsaaja.

Esimerkki 8: Tilanne on muuten sama kuin esimerkissä 7, mutta Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen verosopimuksen mukaan tytäryhtiön emoyhtiölle maksamasta osingosta kannetaan enintään 5 %:n lähdevero. Koska tämä verokanta ylittää Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukaisen verokannan (0 %), osingon lähdeverovapautta koskevat 10 artiklan 3 kappaleen a alakappaleen 3 kohdan ja 16 artiklan 3 kappaleen ja 7 kappaleen g kohdan 1 B alakohdan ehdot eivät täyty. Tapauksessa on silloin sovellettava jotakin muuta viimeksi mainitun sopimuksen alennettua verokantaa. Koska A:n osuus C:stä on vähintään 10 %, edellytykset 10 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisen enintään 5 %:n verokannan soveltamiselle ovat olemassa. Kuten edellä todettiin, Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen verosopimuksen mukainen verokanta on 5 %, jolloin K täyttää 16 artiklan 7 kappaleen g kohdan 1 alakohdan ehdot, ja sen vuoksi myös ne ehdot, joiden perusteella A saa sopimusedut, ovat täytetyt. C:n A:lle maksama osinko verotetaan 10 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan enintään 5 %:n verokannalla.

Esimerkki 9: Tilanne on muuten sama kuin esimerkissä 8, mutta Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen verosopimuksen mukaan tytäryhtiön emoyhtiölle maksamasta osingosta kannetaan enintään 7 %:n lähdevero. Asia on tutkittava samalla tavalla kuin esimerkissä 8, ja tuloksena on, että C:n A:lle maksama osinko ei ole lähdeverovapaa, sillä 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 3 alakohdan ja 16 artiklan 3 kappaleen ja 7 kappaleen g kohdan 1 B alakohdan ehdot eivät täyty, kun Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen verosopimuksen mukainen verokanta ylittää Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukaisen verokannan (0 %). Tässäkin tapauksessa on sovellettava jotakin viimeksi mainitun sopimuksen alempaa verokantaa, mutta enintään 5 %:n verokantaa ei voida soveltaa, kun A ei täytä 16 artiklan 3 kappaleen a kohdan ja 7 kappaleen g kohdan ehtoja. Osingosta kannetaan 10 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukainen enintään 15 %:n lähdevero. Jos tytäryhtiön emoyhtiölle maksaman osingon lähdevero olisi Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen sopimuksen mukaan yli 15 %, A ei olisi lainkaan oikeutettu sopimusetuihin osingon osalta.

Esimerkki 10: K:n kotipaikka on kolmannessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. K:n omistaa seitsemän tässä samassa valtiossa asuvaa luonnollista henkilöä. K omistaa 100 % A:sta. A omistaa 100 % C:stä. Yhdysvaltojen ja K:n välisen tuloverosopimuksen mukaan C:n K:lle maksama osinko olisi lähdeverovapaa. Luonnolliselle henkilölle maksettu osinko ei tämän verosopimuksen mukaan kuitenkaan ole lähdeverovapaa, vaan siitä kannetaan 15 %:n lähdevero. Koska A ei ole pörssinoteerattu yhtiö eikä se myöskään ole pörssinoteerattujen yhtiöiden omistama, 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan edellytykset eivät täyty. Koska A ei ole sellaisten henkilöiden omistama, jotka ovat Suomessa asuvia, myöskään 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 2 alakohdan ja 16 artiklan 2 kappaleen f kohdan edellytykset eivät täyty. Sama koskee 10 artiklan 3 kappaleen a alakappaleen 3 kohdan ja 16 artiklan 3 kappaleen ja 7 kappaleen g kohdan ehtoja. Tämä johtuu siitä, että K, jonka omistaa seitsemän luonnollista henkilöä ja joka siis ei ole 16 artiklan 2 kappaleen c kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu pörssinoteerattu yhtiö, ei täytä 16 artiklan 7 kappaleen g kohdan samanarvoista edunsaajaa koskevia edellytyksiä. Myöskään välillinen omistus A:ssa ei anna A:lle oikeutta lähdeverovapauteen, koska C:n suoraan luonnollisille henkilöille maksama osinko ei ole lähdeverovapaa Yhdysvaltojen ja K:n asuinvaltion välisen tuloverosopimuksen mukaan. Siitä kannettaisiin lähdeveroa 15 %, joten myös C:n A:lle maksamasta osingosta kannetaan 10 artiklan 2 kappaleen b alakohdan mukaan lähdevero enintään 15 %:n verokannalla.

Esimerkki 11: K1 ja K2 ovat Euroopan unionin eri kolmansissa jäsenvaltioissa asuvia yhtiöitä. Niiden osakkeilla käydään säännönmukaisesti ja pääasiallisesti kauppaa kummankin omassa asuinvaltiossa sijaitsevassa pörssissä. Kumpikin omistaa 50 % A:sta ja A omistaa 100 % C:stä. Yhdysvaltojen ja K1:n asuinvaltion välisen verosopimuksen mukaan tytäryhtiön emoyhtiölle maksama osinko on lähdeverovapaa, mutta Yhdysvaltojen ja K2:n asuinvaltion välisen sopimuksen mukaan tällaisesta osingosta kannetaan 5 %:n lähdevero. Koska tämä verokanta ylittää sen verokannan, jota Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukaan sovelletaan C:n A:lle maksamaan osinkoon, 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 3 alakohdan, 16 artiklan 3 kappaleen ja 7 kappaleen g kohdan 1 B alakohdan edellytykset eivät täyty. Tapauksessa voidaan 16 artiklan 3 kappaleen perusteella todeta, samalla tavalla kuin esimerkeissä 8 ja 9, että C:n A:lle maksama osinko on 10 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan enintään 5 %:n lähdeveron alaista. Osinkoa ei jaeta kahteen osaan sen vuoksi, että Yhdysvaltojen ja K1:n asuinvaltion välisen sopimuksen mukaan osinko on lähdeverovapaa, mutta Yhdysvaltojen ja K2:n asuinvaltion välisen sopimuksen mukaan osingosta kannetaan 5 %:n lähdevero. Viittaus 16 artiklan 3 kappaleeseen merkitsee sitä, että C:n A:lle maksama osinko verotetaan Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen sen verokannan mukaan, joka on vähintään yhtä korkea kuin korkein niistä verokannoista, joka olisi voimassa Yhdysvaltojen ja kolmannen valtion välisen sopimuksen mukaan, jos kolmannessa valtiossa oleva osakas omistaisi osakkeet suoraan.

10 artiklan 3 kappaleen b kohdan ja 16 artiklan 7 kappaleen k kohdan määräykset:

Osingosta ei saa verottaa (10 artiklan 3 kappaleen b kohta) lähdevaltiossa, jos etuudenomistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva eläkerahasto eikä osinko kerry eläkerahaston harjoittamasta tai siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta harjoitetusta liiketoiminnasta. Eläkerahasto määritellään (16 artiklan 7 kappaleen j kohta) henkilöksi, joka on organisoitu sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja perustettu ja ylläpidetty tässä valtiossa ensisijaisesti eläkkeiden tai muiden samanlaisten hyvitysten, mukaan lukien sosiaaliturvasuoritukset, hallinnoimiseksi tai suorittamiseksi tai tulon ansaitsemiseksi yhden tai useamman tällaisen järjestelyn hyväksi. Suomen osalta eläkerahaston on lisäksi oltava eläkelaitos. Jos eläkelaitos on organisoitu yhtiöksi, sen täytyy olla keskinäinen eläkevakuutusyhtiö. Yhdysvaltojen osalta eläkerahasto tarkoittaa henkilöä, joka on vapautettu verosta Yhdysvalloissa edellä kuvattujen toimintojen osalta. Eläkerahaston on täytettävä myös se 16 artiklan 2 kappaleen e kohdan mukainen edellytys, että enemmän kuin 50 prosenttia eläkerahaston edunsaajista, jäsenistä tai siihen osallistuvista on jommassakummassa sopimusvaltiossa asuvia luonnollisia henkilöitä. Tämä määräys vastaa pääosin OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaarin mukaisia määräyksiä.

10 artiklan 4 kappaleen a kohdan määräykset:

Artiklan 10 2 kappaleen a kohtaa ja 3 kappaleen a kohtaa ei sovelleta (4 kappaleen a kohta) yhdysvaltalaisen säännellyn sijoitusyhtiön maksamaan osinkoon. Siihen sovelletaan 2 kappaleen b kohtaa ja 3 kappaleen b kohtaa, joten osinkoa verotetaan enintään 15 prosentin verokannalla, paitsi jos osingonsaajana on eläkerahasto, jolloin osinko on verovapaa. Jos osingon maksaja on yhdysvaltalainen kiinteään omaisuuteen sijoittava trusti, 2 kappaleen b kohdan ja 3 kappaleen b kohdan soveltaminen edellyttää eräiden lisäehtojen täyttymistä (10 artiklan 4 kappaleen a kohdan 1–3 alakohdat ja b kohta). Nämä määräykset ovat voimassa olevassa sopimuksessa selvästi suppeampina.

10 artiklan 5–9 kappaleen määräykset:

Osinkoa koskevan 10 artiklan 5–7 kappale sisältävät osingon määritelmän, määräyksen, jonka mukaan lähdeverokantaa ei rajoiteta, jos osinko liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ja määräyksen, joka koskee asuinvaltion oikeutta verottaa lähdevaltiossa asuvan yhtiön maksamaa osinkoa. Määräykset vastaavat OECD:n mallisopimusta.

Artiklan 8–9 kappaleen määräykset koskevat niin sanottua sivukonttoriveroa. Määräykset vastaavat voimassa olevan verosopimuksen määräyksiä sillä lisäyksellä, että tätä veroa ei saa kantaa niiltä yhtiöiltä, jotka edellä kuvattujen 10 artiklan 3 kappaleen a kohdan 1–4 alakohdan määräysten mukaan ovat oikeutetut lähdeverovapauteen. Syrjintäkieltoa koskevan 24 artiklan 5 kappale on korvattu sanamuodoltaan muutetulla määräyksellä, jonka mukaan syrjintäkieltoartikla ei estä sivukonttoriveron kantamista.

IV artikla. Korkoa koskevaan 11 artiklaan on lisätty 6 kappale, jonka mukaan (a kohta) korosta voidaan verottaa lähdevaltiossa, jos korko määräytyy etuyhteyssuhteessa tai erityiseen kanavointiyksikköön liittyen. Määräykset merkitsevät poikkeusta siihen pääsääntöön (1 kappale), jonka mukaan korosta verotetaan vain sen saajan asuinvaltiossa. Ne on otettu pöytäkirjaan Yhdysvaltojen toivomuksesta ja ne ovat laajemmat kuin OECD:n mallisopimuksessa.

V artikla. Rojaltia koskevasta 12 artiklasta on poistettu 2 kappale. Myös teollisuus- ja tietotaitorojaltia verotetaan vain rojaltin saajan asuinvaltiossa samalla tavalla kuin muuta rojaltia jo nyt verotetaan. Määräys vastaa nyt OECD:n malliverosopimusta.

VI artikla. Etuuksien rajoittamista koskevalla sopimuksen 16 artiklalla pyritään estämään sopimusetuuksien ostaminen (treaty shopping), jolla kolmannessa valtiossa asuvat henkilöt eräiden toimenpiteiden avulla hankkivat itselleen sopimusetuudet.

Artiklaa on laajennettu huomattavasti muun muassa sen vuoksi, että osingosta verotetaan eräissä tapauksissa vain osingonsaajan asuinvaltiossa. Artiklassa on myös monia uusia määritelmiä.

Artiklaa sovelletaan kaikkiin niihin etuuksiin, joita sopimuksen perusteella myönnetään.

Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiossa asuva henkilö on oikeutettu niihin etuuksiin, jotka sopimusvaltiossa asuville henkilöille sopimuksella muutoin myönnetään, vain siltä osin kuin 16 artiklassa määrätään. Kappaleen sanamuotoa on muutettu käyttämällä ilmaisua etuus ilmaisun huojennus sijasta.

Sopimusvaltiossa asuvista henkilöistä ovat kaikkiin sopimusetuuksiin oikeutettuja (2 kappaleen a–b kohta) luonnollinen henkilö, sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen. Luetteloon on Suomen aloitteesta lisätty ilmaisu julkisyhteisö. Se tarkoittaa (16 artiklan 7 kappaleen i kohta) mitä tahansa sopimusvaltion lainsäädännön mukaan perustettua julkisluonteista oikeudellista yhteenliittymää, jossa ainoastaan tämä valtio itse, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen on osakkaana.

Kaikkiin sopimusetuuksiin ovat, tietyin edellytyksin, oikeutettuja myös sopimusvaltiossa asuvat pörssinoteeratut yhtiöt (2 kappaleen c kohdan 1 alakohta), 1–5 pörssiyhtiön vähintään 50-prosenttisesti omistamat yhtiöt (2 kappaleen c kohdan 2 alakohta), muut kuin luonnolliset henkilöt edellytyksin, että henkilön asuinsopimusvaltiossa asuvilla sopimusetuihin oikeutetuilla omistajilla on osake-enemmistö (2 kappaleen f kohta), yhtiöt, joiden äänistä 95 prosenttia on 1–7 samanarvoisella edunsaajalla (3 kappale), asuinsopimusvaltiossaan aktiivista liiketoimintaa harjoittavat henkilöt (4 kappale) ja henkilö, joka on saanut etuuksien myöntämistä koskevan päätöksen (6 kappale).

Näitä tapauksia on käsitelty jo edellä III artiklassa. Sama koskee niihin liittyviä määritelmiä, jotka ovat artiklan 7 kappaleen a–g ja i–j kohdissa.

Artiklan 2 kappaleen d kohta oikeuttaa kaikkiin sopimusetuuksiin tietyt yleishyödylliset oikeushenkilöt (4 artiklan 1 kappaleen c kohdan 1 alakohta). Kun edellytyksenä on, että oikeushenkilö on asuinsopimusvaltiossaan yleisesti verovapaa ja perustettu ja ylläpidetty yksinomaan uskonnollista, hyväntekeväisyyteen liittyvää, tieteellistä, taiteellista, kulttuurista tai kasvatuksellista tarkoitusta varten, Suomen osalta kyseessä ovat lähinnä tuloverolain 22 §:n mukaiset yhteisöt. Voimassa olevan verosopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen f kohtaan verrattuna määräyksen soveltamisalaa on supistettu.

Artiklan 5 kappaletta sovelletaan artiklan sitä edeltävien määräysten estämättä, joten jos henkilö on oikeutettu sopimusetuuksiin 2–4 kappaleen perusteella, häneltä voidaan kuitenkin evätä etuudet 5 kappaleen perusteella. Kappale koskee vain niitä yrityksiä, joiden asuinvaltio on Suomi. Jos tällainen yritys saa Yhdysvalloista vakuutusmaksu-, korko- tai rojaltituloa ja tulo on Suomen ja kolmannen valtion välisen verosopimuksen mukaan vapautettu verosta Suomessa sen vuoksi, että tulo luetaan kuuluvaksi yrityksellä tässä kolmannessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, Suomen ja Yhdysvaltain välisen verosopimuksen perustuvia veroetuja ei myönnetä, jos tulosta kolmannessa valtiossa tosiasiallisesti maksettu vero on vähemmän kuin 60 prosenttia siitä verosta, joka olisi ollut maksettava Suomessa, jos yritys olisi ansainnut tulon täällä eikä sitä luettaisi kuuluvaksi tähän kiinteään toimipaikkaan. Koron ja rojaltin verokanta on silloin enintään 15 prosenttia niiden kokonaismäärästä, vakuutusmaksujen osalta vero määrätään Yhdysvaltojen sisäisen lainsäädännön mukaan. Koron osalta sovelletaan aktiiviseen liiketoimintaan perustuvaa poikkeusta. Rojaltin osalta sovelletaan poikkeusta, joka perustuu siihen, että kiinteä toimipaikka on itse tuottanut kyseisen aineettoman omaisuuden. Kappale on otettu sopimukseen Yhdysvaltojen aloitteesta niitä tilanteita varten, joissa Suomen ja kolmannen valtion välisessä sopimuksessa on kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmänä vapautusmenetelmä ja joissa esimerkiksi koron liittyminen kiinteään toimipaikkaan voisi merkitä sitä, että korkoa ei veroteta Yhdysvalloissa eikä Suomessa ja verokanta kyseisessä kolmannessa valtiossa on matala tai korko tai rojalti on verovapaa. Suomella on vapautusmenetelmä eräissä vanhemmissa sopimuksissaan.

Artiklan 7 kappaleen h kohta koskee tilannetta, jossa osinko, korko tai rojalti kertyy Suomesta ja sen etuudenomistaja on Yhdysvalloissa asuva yhtiö. Kun määritetään sitä, onko tällaisella yhtiöllä oikeus saada tulo lähdeverotta sillä perusteella, että yhtiön omistajat ovat samanarvoisia edunsaajia (3 kappale), EU:n jäsenvaltiossa asuvan sellaisen yhtiön, joka olisi saanut tulon lähdeverotta, jos se olisi omistanut sen suoraan, katsotaan täyttävän 7 kappaleen g) kohdan 1) B) alakohdan vaatimukset. Tällaisen EU:n jäsenvaltiossa asuvan yhtiön katsotaan siis olevan oikeutettu sellaiseen kyseistä tuloa (osinko, korko tai rojalti) koskevaan verokantaan, joka on vähintään yhtä matala kuin Suomen ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen mukainen verokanta. Määräystä sovelletaan myös silloin, kun Suomen ja kyseisen EU-jäsenvaltion välisen sopimuksen verokanta olisi korkeampi kuin Suomen ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen 10–12 artiklan verokanta. Edullisin verokohtelu määräytyy siis tuloverodirektiivien, ei Suomen ja kyseisen EU-jäsenvaltion välisen sopimuksen, perusteella. Määräyksen tausta on se, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole uusia neuvotteluja käymällä sisällyttäneet direktiivien verokantoja keskinäisiin verosopimuksiinsa. Määräys on otettu sopimukseen Yhdysvaltain aloitteesta.

Seuraavissa 16 artiklaa koskevissa esimerkeissä A on Suomessa asuva yhtiö ja C Yhdysvalloissa asuva yhtiö.

Esimerkki 12: A:n osakkeilla käydään säännöllisesti ja pääasiallisesti kauppaa Helsingin Arvopaperipörssissä. A on oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen c kohdan 1 A alakohdan mukaan.

Esimerkki 13: A:n osakkeilla käydään säännöllisesti ja pääasiallisesti kauppaa NASDAQ-pörssissä. A:n pääasiallinen johdon ja valvonnan sijaintipaikka on Suomi. Kaupankäyntiä NASDAQ-pörssissä ei Suomessa asuvan yhtiön osalta hyväksytä pääsäännön eli 2 kappaleen c kohdan 1 A alakohdan mukaan, mutta A on oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen c kohdan 1 B alakohdan perusteella.

Esimerkki 14: A:n omistavat yhtä suurin osuuksin Suomessa asuva yhtiö B, (yhdysvaltalainen) C ja kolmannessa valtiossa asuva K. B:n osakkeilla käydään säännöllisesti ja pääasiallisesti kauppaa Helsingin Arvopaperipörssissä. C:n osakkeilla käydään säännöllisesti ja pääasiallisesti kauppaa NASDAQ-pörssissä. K:n osakkeilla käydään säännöllisesti ja pääasiallisesti kauppaa kolmannessa valtiossa olevassa pörssissä. Koska B ja C ovat oikeutetut sopimusetuihin (2 kappaleen c kohdan 1 A alakohta) ja B ja C yhdessä omistavat noin 67 % A:n osakkeiden äänimäärästä ja arvosta, A on oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdan perusteella.

Esimerkki 15: Kuten esimerkki 14, mutta myös yhtiö C asuu kolmannessa valtiossa. Nyt vain 33 % A:n omistuksesta on yhtiöillä (B), jotka ovat oikeutetut sopimusetuihin 2 kappaleen c kohdan 1 (A) alakohdan perusteella. Artiklan 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdan edellytykset eivät täyty eikä A ole oikeutettu sopimusetuihin tämän määräyksen perusteella.

Esimerkki 16: A:n omistajat ovat (myös) Suomessa asuva B 60 %:n osuudella ja kolmannessa valtiossa asuva K 40 %:n osuudella. Suomessa asuva D omistaa sekä B:n että K:n. D:n osakkeilla käydään säännöllisesti ja pääasiallisesti kauppaa Helsingin Arvopaperipörssissä. Koska vähintään 50 % A:n (eli 60 %) osakkeista omistaa välillisesti henkilö, joka on oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen c kohdan 1 alakohdan perusteella, A on oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdan perusteella.

Esimerkki 17: Kuten esimerkki 16, mutta seuraavin omistusosuuksin: B:llä on A:sta 40 %, K:lla 60 %. Välillinen omistus voidaan ottaa huomioon (2 kappaleen c kohdan 2 alakohta), jos välillinen omistaja on sopimusvaltiossa asuva. Omistusta K:n kautta ei siis voida ottaa huomioon. D:n välillinen omistus A:ssa on vain 40 %, joten 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdan edellytykset eivät täyty eikä A ole oikeutettu sopimusetuihin tämän määräyksen mukaan.

Esimerkki 18: A:n omistaa kaksi luonnollista henkilöä. A omistaa suoraan 91 % B:stä ja E:stä. Loput 9 % omistavat kolmannessa valtiossa asuvat henkilöt. A, B ja E sekä kyseiset kaksi luonnollista henkilöä asuvat Suomessa. B:n bruttotulo Yhdysvalloista on eräänä verovuonna on 100. B:n samana vuonna E:lle antama vähennyskelpoinen konserniavustus on 50. Edellä kuvattu omistus on pysynyt muuttumattomana koko verovuoden ajan. On kysymys siitä, onko B oikeutettu sopimusetuihin. B ei ole pörssinoteerattu eikä B ole pörssinoteerattujen yhtiöiden omistama yhtiö, joten 2 kappaleen c kohdan edellytykset eivät täyty. Koska Suomessa asuvat luonnolliset henkilöt omistavat B:stä vähintään 50 % (eli 91 %), 2 kappaleen f kohdan 1 alakohdan ja 2 kappaleen a kohdan edellytykset täyttyvät. B maksaa kuitenkin vähennyskelpoisia ei-markkina-ehtoperiaatteen mukaisia maksuja 50 % bruttotuloistaan E:lle, joka ei ole oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen a, b, c 1, d tai e kohdan perusteella, joten B ei ole oikeutettu sopimusetuihin.

Esimerkki 19: A omistaa C:stä 100 %. A:n omistavat yhtä suurin osuuksin kolmannessa valtiossa asuva yhtiö ja Suomessa asuva B. B:n omistavat yhtä suurin osuuksin Suomessa asuva D ja kolmannessa valtiossa asuva yhtiö. D on pörssinoteerattu, 2 kappaleen c kohdan 1 alakohdan perusteella sopimusetuihin oikeutettu yhtiö. Jos 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja yhtiöitä (B) ei olisi suljettu ulkopuolelle 2 kappaleen f kohdan 1 alakohtaa sovellettaessa, A olisi oikeutettu sopimusetuihin artiklan 2 kappaleen f kohdan mukaan. Kun A on vain 25 %:sti D:n omistama ja 75 %:sti kolmannessa valtiossa asuvien henkilöiden omistama, vaarana on, että pääosa C:n tulosta siirtyy kolmannessa valtiossa asuvalle henkilölle, joka näin pääsisi osalliseksi sopimuseduista. Sillä, että 2 kappaleen c kohdan 2 alakohdassa tarkoitetut yhtiöt on suljettu ulkopuolelle artiklan 2 kappaleen f kohdan 1 alakohtaa sovellettaessa, estetään tällainen sopimusetujen ostaminen (treaty shopping). A voi kuitenkin, aina tilanteen mukaan, olla oikeutettu sopimusetuihin artiklan 3, 4 tai 6 kappaleen perusteella.

Esimerkki 20: Kuten esimerkki 19, mutta D ei ole pörssinoteerattu yhtiö ja sen omistaa Suomessa asuva luonnollinen henkilö. Kyse on siitä, onko A oikeutettu sopimusetuihin artiklan 2 kappaleen f kohdan perusteella. Tämän määräyksen ehtojen täyttäminen edellyttää, että Suomessa asuva, artiklan 2 kappaleen a, b, c 1, d tai e kohdan perusteella sopimusetuihin oikeutettu henkilö omistaa A:sta suoraan tai välillisesti vähintään 50 %. Koska B on (tavallinen) yhtiö, se ei ole oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen a (luonnollinen henkilö), b (valtio jne.), d (yleishyödyllinen oikeushenkilö) tai e (eläkerahasto) perusteella. Se ei ole oikeutettu sopimusetuihin myöskään 2 kappaleen c kohdan 1 alakohdan perusteella, koska se ei ole pörssiyhtiö. Näin ollen voidaan todeta, että A ei ole oikeutettu sopimusetuihin sillä perusteella, että B omistaa siitä vähintään 50 %. Koska artiklan 2 kappaleen f kohdan 1 alakohta käsittää niin välittömän kuin välillisenkin omistuksen, A voi olla oikeutettu sopimusetuihin, jos D täyttää määräyksen edellytykset. D:n välillinen omistus A:sta on kuitenkin vain 25 %, minkä vuoksi A ei ole oikeutettu sopimusetuihin tälläkään perusteella. Myös sen A:n omistajana olevan luonnollisen henkilön, joka on oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen a kohdan perusteella, välillinen omistus A:sta (25 %) alittaa 50 %. Voidaan siis todeta, että A ei ole oikeutettu sopimusetuihin 2 kappaleen f kohdan 1 alakohdan perusteella. Edellä on kuvattu, millaiset henkilöt 2 kappaleen f kohdan määräysten mukaan hyväksytään osakkaina määritettäessä sitä, onko henkilö oikeutettu sopimusetuihin tämän määräyksen perusteella. Määräyksestä käy ilmi, että 2 kappaleen f kohdassa itsessään tarkoitettua oikeushenkilöä ei hyväksytä. Jos nämä henkilöt olisi hyväksytty osakkaina, A olisi oikeutettu sopimusetuihin, koska B, josta sopimusetuihin oikeutettu henkilö omistaa välillisesti 50 %, on sopimusetuihin 2 kappaleen f kohdan perusteella oikeutettu yhtiö. Kuten jäljempänä oleva esimerkki osoittaa, tämä olisi merkinnyt veropohjan kaventumisriskiä (base erosion), koska silloin pääosa suomalaisten yhtiöiden A:n B:n ja D:n bruttotuloista olisi voitu maksaa tai kertyä kolmannessa valtiossa asuville henkilöille.

Esimerkki 21: A on Euroopan unionin alueella asuvan B:n 100 %:sti omistama. B:n osakkeilla käydään kauppaa B:n asuinvaltiossa sijaitsevassa hyväksytyssä pörssissä. A saa rojaltia Yhdysvalloissa olevasta lähteestä. A ei täytä 2 kappaleen c tai f kohdan määräyksiä. A voi kuitenkin olla oikeutettu sopimusetuihin 3 kappaleen perusteella. Jotta rojalti olisi Yhdysvalloissa lähdeverovapaa, edellytetään (7 kappaleen g kohdan 1 B alakohta), että se olisi ollut lähdeverovapaa, jos se olisi maksettu Yhdysvalloista suoraan B:lle eli rojaltin lähdeverokannan on oltava kyseisen EU:n jäsenvaltion ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen mukaan vähintään yhtä matala kuin Suomen ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen mukainen rojaltin lähdeverokanta.

Esimerkki 22: A on B:n 100 %:sti omistama. B:n asuinvaltio ei ole Sveitsi eikä Euroopan talousalueeseen tai NAFTAan kuuluva valtio. B:n omistaa seitsemän EU:n jäsenvaltiossa asuvaa luonnollista henkilöä. A saa rojaltia Yhdysvalloissa olevasta lähteestä. Samoin kuin esimerkissä 21 A ei täytä artiklan 2 kappaleen c tai f kohdan määräyksiä. A voi kuitenkin olla oikeutettu sopimusetuihin artiklan 3 kappaleen perusteella. Jotta rojalti olisi Yhdysvalloissa lähdeverovapaa Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen 12 artiklan perusteella, edellytetään, että se olisi ollut verovapaa, jos se olisi maksettu Yhdysvalloista suoraan kyseisille luonnollisille henkilöille eli jos rojaltin lähdeverokanta kyseisten henkilöiden asuinvaltiona olevan EU-jäsenvaltion ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen mukaan on vähintään yhtä matala kuin Suomen ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen mukainen rojaltin lähdeverokanta.

VII artikla. Tällä artiklalla kumotaan nykyisen verosopimuksia tehtäessä noudatettavan linjan mukaisesti sopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen c) kohta, jossa on viittaus tuloverolain (1535/1992) 11 §:n niin sanottuun kolmen vuoden sääntöön.

OECD:n malliverosopimuksessa ei ole tätä sääntöä vastaavaa määräystä.

VIII artikla. Tietojenvaihtoa koskeva 26 artikla on muutettu pääasiallisesti OECD:n mallisopimuksen 26 artiklan viimeisimmän version mukaiseksi. Tietojen vaihtamisen edellytyksenä (1 kappale) on, että tiedot voivat olla merkittäviä sopimuksen tai sopimusvaltion määräämiä kaikenlaatuisia veroja koskevan sopimusvaltioiden sisäisen lainsäädännön määräysten toimeenpanemiseksi. OECD:n mallisopimuksessa käytetty kriteeri on se, että tiedot ovat ennalta katsottuna merkittäviä.

Sopimuksen 2 artikla (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) ei enää rajoita tietojen vaihtamista (1 kappale). Artiklan 2–4 kappaleet eivät sisällä asiallisia muutoksia.

Uuden 5 kappaleen mukaan sopimusvaltion on käytettävä tietojenhankintatoimenpiteitään myös silloin, kun se ei ehkä tarvitse tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Niin sanottua kansallista verointressiä ei siis voida edellyttää.

Artiklan uudessa 6 kappaleessa korostetaan velvollisuutta antaa tietoja, jotka ovat rahoituslaitosten, välittäjien tai edustajien tai uskottujen miesten hallussa.

Verosaatavien perintä (7 kappale) toisen sopimusvaltion puolesta on nykyiseen tapaan mahdollista vain sen varmistamiseksi, ettei sopimuksella tämän toisen valtion verotuksessa myönnettävästä huojennuksesta pääse hyötymään henkilö, joka ei ole huojennukseen oikeutettu.

XI artikla. Pöytäkirjan voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti pöytäkirjan kanssa.

3. Voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihtamisella.

Voimaantulon jälkeen pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan Suomessa lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan pöytäkirjan voimaantulopäivän jälkeen tulevan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen, ja muiden verojen osalta verovuosiin, jotka alkavat pöytäkirjan voimaantulopäivän jälkeen tulevan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen. Yhdysvalloissa pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään pöytäkirjan voimaantulopäivää lähinnä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen, ja muiden verojen osalta verovuosiin, jotka alkavat pöytäkirjan voimaantulopäivän jälkeen tulevan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen.

Pöytäkirjan 10 artiklan (Osinko) 3 kappaleessa tarkoitetun lähdeveron osalta pöytäkirjaa sovelletaan kummassakin valtiossa tuloon, joka saadaan tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2007 tai sen jälkeen, edellyttäen, että pöytäkirja tulee voimaan ennen joulukuun 31 päivää vuonna 2007.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Pöytäkirjan tulon verottamista koskevat III—VII artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta ja kansallisen veron alentamisesta tai siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Tietojenvaihtoa koskeva pöytäkirjan VIII artikla sisältää joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös tältä osin pöytäkirjan määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94§:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2006 Suomen tasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2006 Suomen tasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 2/1991) muuttamista koskevan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Naantalissa 21 päivänä heinäkuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Toinen valtiovarainministeri
Ulla-Maj Wideroos

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.