HE 87/2006

Hallituksen esitys Eduskunnalle Marokon kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Marokon kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi huhtikuussa 2006 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla toiselle sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä omaan verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotustietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomen ja Marokon välillä tehtiin 25 päivänä kesäkuuta 1973 sopimus tulo- ja omaisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 8/1980). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1981 toimitetussa verotuksessa.

Suomen ja Marokon välillä tehtiin 1 päivänä lokakuuta 2001 pöytäkirja tulo- ja omaisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamisesta. Eduskunta on käsitellyt pöytäkirjaa koskevan hallituksen esityksen (HE 169/2002) 13 päivänä marraskuuta 2002 ja tasavallan presidentti on hyväksynyt sen voimaansaattamislain (981/2002) presidentin esittelyssä 25 päivänä marraskuuta 2002. Pöytäkirja ei kuitenkaan ole tullut voimaan eikä sovellettavaksi, koska Suomi ei ole saanut Marokolta ilmoitusta sen lainsäädännössä pöytäkirjan voimaantulolle asetetun menettelyn täyttämisestä. Koska nyt on tehty kokonaan uusi verosopimus, pöytäkirjaa ei enää ole tarkoitus saattaa voimaan.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla tapahtuneen kehityksen johdosta on Marokon kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sekä Suomen että Marokon verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Eläkkeiden verotuksessa sopimus on ollut poikkeus Suomen veropoliittisesta linjasta. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Marokon kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2. Asian valmistelu

Neuvotteluja sopimuksesta käytiin Rabatissa tammikuussa 2004, Helsingissä toukokuussa 2004 ja Rabatissa tammikuussa 2005, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin ranskaksi laadittu sopimusluonnos.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi (mallisopimus). Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa kiinteän toimipaikan määritelmää, liiketulon, merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon, osingon, koron, rojaltin, itsenäisen ammatinharjoittamisen tuottaman tulon, eläkkeen, opiskelijan ja tutkijan saaman tulon sekä muun tulon verottamista, verotustietojen vaihtoa ja perintävirka-apua. Osa poikkeamista merkitsee sitä, että sille sopimusvaltiolle, josta tulo kertyy, on annettu olennaisesti laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimus edellyttää. Tätä verottamisoikeuden laajennusta, joka on nähtävä myönnytyksenä Marokon hyväksi, voidaan kuitenkin pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon Marokon asema kehitysmaana.

Sekä Suomi että Marokko soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Marokkoon maksettujen osingon, koron, rojaltin ja eläkkeiden yhteismäärä on ollut vähemmän kuin miljoona euroa vuonna 2004, joten esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Varallisuusverot eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan, koska kummassakaan valtiossa ei enää kanneta niitä eikä kaksinkertaista verotusta voi tältä osin syntyä. Suomen kirkollisvero ei kuulu sopimuksen piiriin.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Artiklat 3–4 ovat eräin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen mukaisia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös muissa artikloissa. Esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulolajien verotusta (10, 11 ja 12 artikla).

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siinä mainitaan myös valtio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö ja paikallisviranomaisen.

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa ja joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta, poikkeaa OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnan suorittamispaikka muodostaa kiinteän toimipaikan jo silloin, kun toiminta on kestänyt yli kuusi kuukautta (5 artiklan 3 kappaleen a kohta), kun tämä ajanjakso on mallisopimuksessa 12 kuukautta. Suomen ja muiden teollistuneiden maiden välisissä verosopimuksissa tämä aika on miltei poikkeuksetta myös 12 kuukautta. Kiinteän toimipaikan muodostaa saman kohdan mukaan myös rakennus-, kokoonpano- tai asennustoimintaan liittyvä valvontatoiminta, jos viimeksi mainittu toiminta kestää yli kuusi kuukautta. Tällä määräyksellä ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa. Sanonnalle kiinteä toimipaikka on lisäksi annettu OECD:n mallisopimusta laajempi sisältö siinä, että konsulttipalvelujen saatavana pitäminen, kun se tapahtuu työntekijöitä tai muuta henkilöstöä käyttämällä, muodostaa kiinteän toimipaikan, jos tällainen toiminta kestää yli kaksi kuukautta kahdentoista kuukauden aikana (5 artiklan 3 kappaleen b kohta). Mineraaliöljyjen etsinnässä, ottamisessa tai hyödyntämisessä tarjottaviin palveluihin ja järjestelyihin ja niissä käytettävien tai käytettäväksi tarkoitettujen koneiden ja laitteiden vuokralleantoon sovelletaan erityismääräystä (5 artiklan 3 kappaleen c kohta). Tässä tapauksessa kiinteä toimipaikka syntyy, jos yhdestä tai useasta ajanjaksosta koostuva toiminta kestää yhteensä enemmän 30 päivää verovuonna alkavan tai päättyvän 12 kuukauden ajanjakson aikana. Kiinteää toimipaikkaa koskevaan esimerkkiluetteloon on lisätty öljy- tai kaasulähde, luonnonvarojen etsiminen, varasto, joka on annettu henkilön käytettäväksi muiden henkilöiden tavaroiden varastointia varten ja myyntipiste. Lisäksi artikla sisältää muita vakuutusyrityksiä kuin jälleenvakuutusta harjoittavia yrityksiä koskevan erityismääräyksen (5 artiklan 6 kappale), jonka mukaan kiinteä toimipaikka syntyy, jos tällainen yritys kantaa vakuutusmaksuja toisen sopimusvaltion alueella tai vakuuttaa siellä olevia riskejä muun henkilön kuin sellaisen itsenäisen edustajan välityksellä, johon sovelletaan 5 artiklan 7 kappaletta. Kaikki nämä määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta.

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa. Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on tulo, joka on luettava kuuluvaksi itse kiinteään toimipaikkaan (7 artiklan 1 kappaleen a) kohta), sijaintivaltiossa tapahtuvaan sellaiseen myyntiin (b) kohta), joka käsittää samoja tai samanluonteisia tavaroita kuin ne tavarat, joita myydään kiinteästä toimipaikasta, tai muuhun sellaiseen sijaintivaltiossa harjoitettavaan liiketoimintaan (7 artiklan 1 kappaleen c) kohta), joka on samaa tai samanluonteista kuin kiinteästä toimipaikasta harjoitettu liiketoiminta. Kappaleen b) ja c) kohdan määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta, jos yritys osoittaa, että tämä samankaltainen myynti tai toiminta ei ole yhteydessä kyseiseen kiinteään toimipaikkaan. Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Nämä määräykset ovat laajemmat kuin OECD:n mallisopimuksessa.

Sopimuksen 10 artiklan 6 kappaleessa on kiinteää toimipaikkaa koskeva yksipuolinen erityismääräys. Sen mukaan Marokko saa kantaa edellä kuvatusta verotettavasta liiketulosta lähdeveroa, kun Suomessa asuvan yhtiön marokkolainen kiinteä toimipaikka asettaa tulon yhtiön suomalaisen pääkonttorin käytettäväksi. Lähdevero ei kuitenkaan saa ylittää 7 prosenttia siitä tulon määrästä, josta on vähennetty tulosta Marokossa kannettu yhtiövero. OECD:n mallisopimuksessa ei ole vastaavaa määräystä.

8 artikla. Tämä artikla on merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saatua tuloa koskeva poikkeus 7 artiklan määräyksistä. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallisen johdon sijaintipaikka on. Jos tämä valtio ei lainsäädäntönsä mukaan kuitenkaan voi verottaa kaikesta tulosta, tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen kotipaikka on (1 kappale). Määräys vastaa OECD:n mallisopimuksen 8 artiklan kommentaarissa esitettyjä vaihtoehtoisia määräyksiä.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos marokkolaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on kuitenkin Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (23 artiklan 2 kappaleen b kohta). Voimassa olevassa sopimuksessa tällaisen osingon verokohtelu määräytyy suoraan Suomen sisäisen verolainsäädännön perusteella (10 artiklan 3 kappale), joten verovapaus laajenee.

Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaan vero lähdevaltiossa on rajoitettu 7 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. Muissa tapauksissa vero saa olla enintään 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään paikkaan tai kiinteään toimipaikkaan tai lähdevaltiossa harjoitettuun 7 artiklan 1 kappaleen c kohdassa tarkoitettuun liiketoimintaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Nämä määräykset ovat pääpiirteiltään OECD:n mallisopimuksen mukaiset.

Voimassa olevassa sopimuksessa verokanta on aina 15 prosenttia.

11 artikla. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Artiklan 3 kappaleen mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos koron saajana on toisen sopimusvaltion hallitus, keskuspankki, tai kappaleessa tarkoitettu rahoituslaitos. Myös julkisesti tuettujen vientiluottojen tuottama korko on lähdeverovapaa. Artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan vero lähdevaltiossa saa olla, samalla tavalla kuin voimassa olevassa sopimuksessa, enintään 10 prosenttia koron kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään paikkaan tai kiinteään toimipaikkaan tai lähdevaltiossa harjoitettuun 7 artiklan 1 kappaleen c) kohdassa tarkoitettuun liiketoimintaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juuri mitään käytännön merkitystä, koska luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. OECD:n mallisopimuksesta poiketen rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero lähdevaltiossa saa silloin, ja samoin kuin voimassa olevassa sopimuksessa, olla enintään 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään paikkaan tai kiinteään toimipaikkaan tai lähdevaltiossa harjoitettuun 7 artiklan 1 kappaleen c) kohdassa tarkoitettuun liiketoimintaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa hyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Rojaltin määritelmä on OECD:n mallisopimuksessa olevaa määritelmää laajempi. Siihen kuuluvat mm. suoritukset välittämisestä satelliitin, kaapelin, valokaapelin tai muun samanlaisen yleisölle tarkoitetussa välittämisessä käytetyn tekniikan avulla sekä leasingin perusteella maksetut suoritukset. Siihen kuuluvat myös maksut teknisestä avusta ja sellaisista palvelusuorituksista ja henkilökunnan suorituksista, jotka ovat muita kuin mitä itsenäistä ammatinharjoittamista ja yksityistä palvelusta koskevissa 14 ja 15 artiklassa tarkoitetaan.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden ja kiinteistöyhteisön luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen myyntivoittoon rinnastetaan artiklan 2 kappaleen mukaan muun muassa kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun osuuden luovuttamisesta saatu myyntivoitto. Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, voidaan verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka (tai kiinteä paikka), paikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli paikan sijaintivaltiossa (2 kappale). Kansainvälisessä merenkulussa ja ilmakuljetuksessa käytettyjen alusten tai ilma-alusten ja niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta verotetaan (3 kappale) vain siinä sopimusvaltiossa, jossa toimintaa harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeenjohto on. Jos tämä valtio ei lainsäädäntönsä mukaan kuitenkaan voi verottaa kaikesta myyntivoitosta, siitä verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen kotipaikka on, joten kappale on yhdenmukainen 8 artiklan 1 kappaleen määräyksen kanssa.

Voitosta, joka saadaan muun kuin artiklassa erikseen mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (5 kappale).

Nämä määräykset vastaavat pääosin OECD:n mallisopimusta.

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneistoa. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulosta verottaa kiinteän paikan sijaintivaltiossa. Lisäksi tulosta voidaan verottaa siinä valtiossa, jossa toimintaa harjoitetaan, jos tulon saaja oleskelee tässä valtiossa toiminnan harjoittamista varten enemmän kuin 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana, vaikka hänellä ei ole kiinteää paikkaa siellä. Vastaavia määräyksiä on eräissä aikaisemmissakin Suomen tekemissä verosopimuksissa.

OECD:n mallisopimukseen ei enää sisälly 14 artiklaa. Itsenäinen ammatinharjoittaminen rinnastetaan liiketoimintaan ja siihen sovelletaan 7 artiklaa.

15—17 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät yksityistä palvelusta (15 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

18 artikla. Voimassa olevan sopimuksen 18 artiklan mukaan kaikista eläkkeistä verotetaan vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa.

Uuden sopimuksen 18 artiklan mukaan yksityiseen palvelukseen perustuva eläke verotetaan 1 kappaleessa olevan pääsäännön mukaan vain saajan asuinvaltiossa. Sellainen eläke, elinkorko ja muu toistuva tai yksittäinen maksu, jonka sopimusvaltio tai sen valtiollinen osa suorittaa vastatakseen henkilökuntaansa kohdanneiden onnettomuuksien kuluista, verotetaan kuitenkin vain tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappale). Poikkeuksena 1 kappaleen määräyksiin sellaista sopimusvaltion sosiaaliturvalainsäädännön perusteella maksettua eläkettä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä, ja muuta suoritusta sekä valtiosta kertyvää elinkorkoa voidaan verottaa tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (3 kappale). Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Nämä määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

19 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa tai eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä.

20–21 artikla. Sopimuksen 20 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa OECD:n malliverosopimusta.

Sopimuksen 21 artiklassa on määräyksiä tutkijoiden saaman tulon verottamisesta. Tutkijan on tultava sopimusvaltioon valtion, yliopiston, opetuslaitoksen tai muun voittoa tavoittelemattoman kulttuurilaitoksen kutsumana ja hän saa oleskella siellä verovapauttaan menettämättä enintään kaksi vuotta. Verovapaus koskee vain toisesta valtiosta kertyviä korvauksia, esimerkiksi stipendejä, ei oleskeluvaltiosta saatua tuloa, esimerkiksi tutkimustyöstä saatua palkkaa. Tutkimukselta edellytetään, että se tehdään yleiseksi eduksi.

OECD:n mallisopimus ei sisällä tutkijoita koskevaa artiklaa.

Artikla 20 ja 21 ovat soveltamisalaltaan suppeammat kuin voimassa olevan sopimuksen 20 artikla, joka sisältää määräykset sekä opiskelijoista että tutkijoista.

22 artikla. Tulosta, jota ei käsitellä 6—21 artiklassa, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu. Jos tulo kuitenkin kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, siitä voidaan verottaa myös tässä toisessa valtiossa eli lähdevaltiossa.

23 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Marokkoa koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (asuinvaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Asuinvaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Veronhyvitysmenetelmää ei luonnollisestikaan sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräyksen nojalla.

Voimassa olevan sopimuksen 23 artiklan 3 kappaleen määräysten mukaan Suomen on eräin edellytyksin myönnettävä Marokosta saadun osingon ja koron osalta hyvitys Marokossa tosiasiallisesti sovellettua verokantaa korkeamman verokannan perusteella (hyvitys fiktiivisen veron perusteella). Näiden määräysten soveltaminen jatkuu niinä ensimmäisenä viitenä vuonna, jotka seuraavat uuden sopimuksen voimaantulovuotta.

24—28 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (24 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (25 artikla), verotustietojen vaihtamista (26 artikla), virka-apua perinnässä (27 artikla) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (28 artikla) koskevat määräykset. Syrjintäkielto koskee edelleenkin kaikenlaatuisia veroja, tietojenvaihto sen sijaan koskee vain sopimuksessa tarkoitettuja veroja ja edellyttää sitä, että tiedot ovat välttämättömiä kyseisten määräysten soveltamiseksi. Perintävirka-apua koskevat määräykset eivät olennaisesti eroa voimassa olevista säännöksistä. Nämä artiklat poikkeavat jossakin määrin OECD:n mallisopimuksesta ja Suomen verosopimuksissaan noudattamasta käytännöstä.

29 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

30 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Marokon kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan (29 artiklan 2 kappale) Suomessa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta. Marokossa sopimusta sovelletaan lähteellä pidätettävien verojen osalta niihin määrin, jotka maksetaan tai hyvitetään sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, ja muiden verojen osalta, jokaiseen verovuoteen tai verotusajanjaksoon, joka alkaa sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

Vuoden 1973 lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä uuden sopimuksen voimaantulomääräysten mukaan sovelletaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon verottamista koskevat 6—22 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 23 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 24–28 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 § :n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 2006 Suomen tasavallan ja Marokon kuningaskunnan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Marokon kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 2006 Suomen tasavallan ja Marokon kuningaskunnan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Naantalissa 29 päivänä kesäkuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Valtiovarainministeri
Eero Heinäluoma

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.