HE 156/2003

Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista Haagissa helmikuussa 2003 tehdyn sopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevalla yleissopimuksella perustettiin Kemiallisten aseiden kieltojärjestö yleissopimuksen päämäärien ja tarkoitusten saavuttamiseksi sekä sen valvonnan ja todentamisen järjestämiseksi. Yleissopimus edellyttää erioikeuksia koskevien sopimusten tekemistä järjestön ja sopimusvaltioiden välillä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, kun Suomi on tallettanut hyväksymiskirjansa järjestön pääjohtajan huostaan. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Johdanto
2. Nykytila
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
4. Esityksen vaikutukset
5. Asian valmistelu
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
2. Lakiehdotusten perustelut
3. Voimaantulo
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
4.2. Käsittelyjärjestys
LAKIEHDOTUS
Suomen ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
LIITE

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskeva yleissopimus (SopS 17—19/1997, jäljempänä yleissopimus) avattiin yli kaksikymmentä vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen allekirjoitettavaksi 13 päivänä tammikuuta 1993. Yleissopimus on kattavin aseidenriisuntasopimus ja siinä on tällä hetkellä 157 sopimuspuolta. Yleissopimus sisältää täydellisen kiellon valmistaa tai käyttää kemiallisia aseita sekä yksityiskohtaiset määräykset, joiden avulla todennetaan yleissopimuksen noudattamista sopimusvaltioissa. Yleissopimuksen nojalla voidaan suorittaa tarkastuksia kemian teollisuudessa ja sotilaskohteissa. Yleissopimuksen noudattamisen valvontaa ja todentamista varten yleissopimuksella perustettiin Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW). Yleissopimus sisälsi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja muutoinkin eduskunnan suostumusta edellyttäviä määräyksiä, mistä syystä yleissopimukselle pyydettiin aikanaan eduskunnan hyväksyminen (HE 247/1994 vp). Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1995 ja yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 29 päivänä huhtikuuta 1997. Yleissopimus sisältää eräitä sopimusvaltioiden edustajien, järjestön ja sen henkilöstön erioikeuksia koskevia määräyksiä. Tarkemmista määräyksistä on yleissopimuksen mukaan sovittava järjestön ja järjestön päämajan isäntävaltion sekä muiden sopimusvaltioiden välillä tehtävillä sopimuksilla. Järjestö on tehnyt 10 päivänä tammikuuta 1997 isäntävaltiosopimuksen Alankomaiden kanssa. Erioikeuksia ja vapauksia koskevia neuvotteluja on käyty useiden sopimusvaltioiden kanssa. Hallituksen esityksen antamisajankohtana järjestöllä on isäntävaltiosopimuksen lisäksi voimassaolevat sopimukset Espanjan, Etelä-Korean, Filippiinien, Ghanan, Itävallan, Kenian, Kreikan, Latvian, Panaman, Portugalin, Tanskan, Valkovenäjän ja Yhdistyneen Kuningaskunnan kanssa. Sopimukset Suomen ja Argentiinan kanssa on allekirjoitettu, mutta ne eivät ole vielä voimassa. Sopimusvaltioiden kokous on hyväksynyt lokakuussa 2003 sopimukset Bosnia-Hertsegovinan, Burundin, Kyproksen ja Slovakian kanssa. Nämä sopimukset on vielä ennen allekirjoittamista hyväksyttävä järjestön hallintoneuvostossa.

2. Nykytila

Yleissopimuksen erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset ovat Suomessa voimassa yleissopimuksen voimaansaattamislain ja -asetuksen säännöksinä. Yleissopimuksen VIII artiklan 48 kappaleen mukaan järjestöllä on sopimusvaltion alueella ja sopimusvaltion lainkäyttövallan tai valvonnan alaisessa paikassa sellainen oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet, jotka sen toiminnan kannalta ovat tarpeellisia. Yleissopimuksen VIII artiklan 49 kappaleen mukaan sopimusvaltioiden edustajat sekä heidän varamiehensä ja neuvonantajansa, hallintoneuvostoon nimetyt edustajat sekä heidän varamiehensä ja neuvonantajansa sekä järjestön pääjohtaja ja henkilöstö nauttivat sellaisia erioikeuksia ja vapauksia, jotka ovat tarpeellisia heidän järjestöön liittyvien tehtäviensä riippumattoman suorittamisen kannalta. Artiklan 50 kappaleen mukaan artiklassa tarkoitettu oikeudellinen asema, erioikeudet ja vapaudet määritellään järjestön ja sopimusvaltioiden sekä järjestön ja järjestön päämajan isäntävaltion välisillä sopimuksilla. Artiklan 51 kappaleen mukaan noudatetaan myös todentamisliitteen II osan B osan määräyksiä. Tarkastajille tarkastusten yhteydessä myönnettävät erioikeudet vastaavat pääpiirteittäin diplomaattisille edustajille diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3—4/1970) nojalla myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Määräysten katsottiin näiltä osin kuuluvan lainsäädännön alaan ja edellyttäneen eduskunnan hyväksymistä (HE 247/1994 vp). Suomessa Suomen hallituksen suostumuksella järjestettävään OPCW:n koolle kutsumaan konferenssiin osallistuviin henkilöihin voidaan soveltaa kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annettua lakia (572/1973) ja asetusta (728/1973) niissä säädetyin edellytyksin.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimuksen tarkoituksena on määritellä yksityiskohtaisesti yleissopimuksen VIII artiklassa tarkoitetut järjestön erioikeudet ja vapaudet siten kuin artiklan 50 kappaleessa edellytetään. Sopimus noudattaa rakenteeltaan ja sisällöltään Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen kanssa tehtyjä yleissopimuksia (SopS 23—24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat. Sopimuksen mukaan järjestö on Suomessa oikeustoimikelpoinen ja nauttii koskemattomuutta kaikista oikeustoimista. Koskemattomuus koskee järjestön ohella myös järjestön henkilöstöä. Järjestön henkilöstö nauttii vapautusta tuloverosta kotimaassaan edellyttäen, että tuloista peritään järjestön sisäinen vero. Sopimus ei vaikuta järjestön suorittamaan tarkastus- ja todentamistoimintaan, joita koskevia erioikeuksia ja vapauksia sisältyy yleissopimukseen ja sen todentamisliitteeseen.

Sopimusvaltioiden edustajia koskevat erioikeudet ja vapaudet myönnetään OPCW:n koolle kutsumia kokouksia varten. Koskemattomuus ulottuu henkilön ja eräissä tapauksissa myös mukana seuraavien perheenjäsenten ohella arkistoihin, kirjeenvaihtoon, puhelu- ja muuhun tiedonvälitykseen sekä rikos- ja siviilioikeudelliseen tuomiovaltaan, jollei järjestö erikseen luovu siihen vetoamasta.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4. Esityksen vaikutukset

Sopimuksen tavoiteltuna vaikutuksena on täydentää yleissopimuksen määräyksiä ja määritellä OPCW:lle, sen henkilöstölle, sopimusvaltioiden edustajille ja asiantuntijoille sellainen oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia järjestöön liittyvien tehtävien riippumattoman suorittamisen kannalta. Sopimuksen määräykset ovat yksityiskohtaisia ja tavoiteltu vaikutus on saavutettavissa välittömästi sopimuksen määräysten ja blankettilain nojalla.

Sopimus sisältää eräitä vero- ja tullivapauksia, joiden julkistaloudelliset vaikutukset ja muut taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin hyvin vähäisiä. OPCW:lla ei ole Suomessa sellaista toimintaa, josta olisi odotettavissa Suomelle verotuloja, joten järjestön verovapaudella ja tullivapauksilla ei ole valtion- tai kunnallistalouden kannalta merkitystä. OPCW:n virkamiehiä koskevat tuloverovapaudet merkitsevät sitä, että järjestön suomalainen henkilöstö ei ole järjestöltä saamiensa palkkojen ja palkkioiden osalta Suomessa verovelvollinen siitä riippumatta, täyttyvätkö yleiset verovelvollisuudesta vapautumista koskevat edellytykset. Näiltä osin Suomi voi menettää vähäisessä määrin verotuloja. Järjestön palveluksessa toimii tällä hetkellä kaksi suomalaista tarkastajaa. Sopimuksella ei ole vaikutusta viranomaisten tehtäviin eikä organisaatioihin. Sopimuksen erioikeudet ja vapaudet koskevat hyvin rajattua henkilöpiiriä. Siinä määritellyt henkilöt asetetaan muihin Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin nähden edullisempaan asemaan. Erityisasema on rajoitettu toimintaan, joka liittyy OPCW:n tehtävien suorittamiseen ja asema vastaa muille kansainvälisissä järjestöissä toimiville henkilöille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia.

5. Asian valmistelu

Kansainvälisten järjestöjen erioikeuksista ja vapauksista sovitaan yleensä monenvälisellä sopimuksella. Myös Kemiallisten aseiden kieltojärjestössä pyrittiin alunperin laatimaan erioikeuksista ja vapauksista monenvälinen sopimus. Pyrkimys kariutui joidenkin sopimusvaltioiden vastustukseen, mistä syystä järjestössä laadittiin järjestön ja sopimusvaltioiden kahdenvälinen mallisopimus erioikeuksista ja vapauksista. Myös Suomi pyrki alunperin siihen, että järjestön erioikeuksista ja vapauksista laadittaisiin monenvälinen sopimus, mistä syystä Suomen ja järjestön välistä sopimusta ei neuvoteltu välittömästi yleissopimuksen tultua voimaan.

Suomen ja järjestön välinen sopimus on valmisteltu järjestön sihteeristön ja ulkoasiainministeriön välisissä neuvotteluissa mallisopimuksen pohjalta. Sopimusluonnoksesta on pyydetty valmistelun eri vaiheissa lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä ja Verifiniltä.

Yleissopimuksen sopimusvaltioiden konferenssi hyväksyi sopimuksen 11 päivänä lokakuuta 2002 (C-7/Dec. 21) ja valtuutti järjestön pääjohtajan allekirjoittamaan sopimuksen järjestön puolesta. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 11 päivänä joulukuuta 2002 ja sopimus allekirjoitettiin Haagissa 10 päivänä helmikuuta 2003.

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä ja Verifiniltä. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esityksen lopullisessa tekstissä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Sopimuksen johdannossa viitataan yleissopimuksen VIII artiklan 48—50 kappaleeseen sekä sen todentamisliitteen II osan B osaan, jotka koskevat erioikeuksia ja vapauksia.

1 artikla. Määritelmät. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt seuraavat keskeiset ilmaisut: yleissopimus, Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW, pääjohtaja, OPCW:n virkamiehet, tämän sopimuksen sopimusvaltio, sopimusvaltiot, sopimusvaltioiden edustajat, asiantuntijat, OPCW:n koolle kutsumat kokoukset, OPCW:n omaisuus, arkisto ja sen toimitilat. Tämän hallituksen esityksen perusteluissa käytetään yksiköllistä ilmaisua "sopimusvaltio" samassa merkityksessä kuin itse sopimuksessa eli viitattaessa Suomeen.

2 artikla. Oikeushenkilöllisyys. Artiklassa myönnetään järjestölle oikeushenkilöllisyys, johon sisältyy erityisesti kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta ja panna vireille oikeudenkäyntejä ja osallistua niihin. Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001), säätiölakiin (109/1930) ja lakiin Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitokselle ja satelliittikeskukselle sekä niiden elimille ja niiden henkilöstölle myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista tehdyn neuvostossa kokoontuneiden Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja näiden virastojen oikeustoimikelpoisuudesta (1564/2001). Niin sanottuna blankettilakina säädetty laki Kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (1563/2001) koskee nimenomaan kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä. Kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä koskevaa yleistä lainsäädäntöä ei Suomessa ole.

3 artikla. OPCW:n erioikeudet ja vapaudet. Artiklan 1 kappaleen mukaan järjestöön ja sen omaisuuteen ei voida kohdistaa oikeustoimia, ellei järjestö nimenomaisesti ole luopunut koskemattomuudestaan. Tällainen luopuminen ei koske täytäntöönpanotoimia. Artiklan 2 kappaleen mukaan järjestön toimitilat ovat loukkaamattomat. Järjestön omaisuuteen ei saa kohdistaa etsintää, menettämisseuraamusta, pakkolunastusta tai muuta koskemattomuuteen puuttuvaa toimenpidettä. Artiklan 3 kappaleen mukaan järjestön arkisto on loukkaamaton. Artiklan 4 kappaleen mukaan järjestö voi pitää ilman rajoituksia hallussaan varoja ja siirtää niitä. Käyttäessään näitä oikeuksiaan järjestö ottaa kuitenkin 5 kappaleen mukaan mahdollisuuksien mukaan huomioon sopimusvaltion esittämät vaateet. Artiklan 6 kappaleen mukaan järjestö ja sen omaisuus ovat vapautetut veroista. Nämä vapautukset eivät koske veroja, jotka ovat tosiasiallisesti julkisista palveluista perittäviä maksuja. Järjestö on myös vapautettu tullimaksuista ja tuontiin tai vientiin kohdistuvista kielloista ja rajoituksista virkakäyttöön tuotavien ja vietyjen hyödykkeiden osalta. Hyödykkeitä ei saa kuitenkaan myydä sopimusvaltion alueella ilman, että siitä on sovittu sopimusvaltion kanssa. Artiklan 7 kappaleen mukaan järjestö ei pääsääntöisesti vaadi vapautusta valmisteveroista tai irtaimen tai kiinteän omaisuuden myyntiveroista, jotka ovat kauppahinnan osa. Järjestö pyrkii kuitenkin mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan sopimusvaltion kanssa järjestelyjä tällaisten verojen palauttamiseksi, kun on kysymys merkittävistä järjestön virkakäyttöön tulevista omaisuushankinnoista.

Artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Poikkeusten lukuisuuden vuoksi ja sen huomioon ottaen, että myönnettävät erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille ja niiden henkilöstölle ja järjestöjen jäsenvaltioiden edustajille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia, poikkeusten selvittäminen tyhjentävästi hallituksen esityksessä ei ole tarkoituksenmukaista. Kunkin artiklan yhteydessä pyritään kuitenkin selvittämään keskeisimmät Suomen lainsäädännön säännökset, joista sopimuksen määräykset poikkeavat. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee järjestön ja sen omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolain (450/1987) 5 luvussa sekä takavarikosta rikosasioissa saman lain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977). Valmiuslaissa (1080/1991) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa. Ulosottolaissa säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta.

Artiklan 3 kappaleen määräys arkistojen loukkaamattomuudesta poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta. Artiklan 4 kappaleen rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, vaikka rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulukaan Suomen toimivaltaan Euroopan unionin jäsenenä.

Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Artiklan 6 kappaleen määräykset poikkeavat voimassa olevasta, välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä. Sopimuksen tulleja koskevat erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia. Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 133 artiklan mukaan tullittomuudesta voidaan sopia kansallisesti. Tullittomuusasetuksen 134 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin ilmoitettava tällaisen sopimuksen tullittomuusmääräykset komissiolle. Tuonti- ja vientikieltojen osalta voidaan todeta, että EY:n perustamissopimuksen mukaan pääsääntönä on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja sitä voidaan kansallisesti rajoittaa vain tietyin edellytyksin. Tällainen säännöstelymahdollisuus sisältyy valmiustilalain (1080/1991) 14 §:ään.

Harmonisoituja veroja (arvonlisävero ja valmisteverot) koskevien yhteisöoikeuden säännösten mukaan voidaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle myöntää vero- ja maksuvapaus suoraan sopimuksen nojalla, mikäli verovapaus on määritelty kansainvälisen järjestön perustamissopimuksessa tai päämajasopimuksessa, edellyttäen, että järjestön isäntävaltiona toimiva jäsenvaltio on hyväksynyt sen kansainväliseksi järjestöksi. Yleissopimuksen VIII artiklan mukaan järjestöllä ja yleissopimuksessa mainituilla henkilöillä olevat erioikeudet ja vapaudet määritellään isäntävaltion ja muiden sopimusvaltioiden kanssa tehtävillä sopimuksilla. Näiden sopimusten voidaan siten katsoa muodostavan järjestön perustamissopimuksen kanssa sellaisen kokonaisuuden, jonka perusteella tämän sopimuksen sisältämät verovapaudet on määritelty yhteisöoikeuden tarkoittamalla tavalla järjestön perustamissopimuksessa. Arvonlisäverolain (1501/1993) 72 d §:n 2 momentti ja valmisteverotuslain (1469/1994) 16 §:n 7 kohta sisältävät vastaavat edellytykset verovapauksien myöntämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle. Sopimuksen arvonlisä- ja valmisteveroja koskevat erioikeudet ja vapaudet eivät ole laajempia kuin kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettävät erioikeudet.

4 artikla. Viestintään ja julkaisutoimintaan liittyvät helpotukset ja vapautukset. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltio kohtelee järjestöä virallisen viestinnän osalta vähintään yhtä suotuisasti kuin muiden valtioiden hallituksia asioissa, jotka liittyvät jakeluun, posti- ja telemaksuihin ja veroihin sekä tiedotusvälineiden julkaisumaksuihin. Artiklan 2 kappaleen mukaan järjestön viralliseen kirjeenvaihtoon ja muuhun viralliseen viestintään ei kohdisteta sensuuria. Järjestö saa käyttää koodattuja sanomia ja kuriiria, jolla on samat erioikeudet ja koskemattomuus kuin diplomaattikuriirilla. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltio tunnustaa järjestön oikeuden vapaaseen julkaisu- ja joukkoviestintätoimintaan alueellaan. Artiklan 4 kappaleen mukaan järjestön viestintä on loukkaamatonta.

Perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta ja perustuslain 12 §:n 1 momentissa sanavapaudesta, johon sisältyy muun muassa oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sopimusmääräykset koskevat näiden perusoikeuksien käyttämistä. Artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksillä laajennetaan lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten (diplomaattikuriirit ja -säkit) soveltamisalaa. Artiklan 3 ja 4 kappaleessa määrätyistä asioista säädetään ainakin painovapauslaissa (1/1919), kuvaohjelmien tarkastamisesta annetussa laissa (775/2000) ja televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998).

5 artikla. Sopimusvaltioiden edustajat. Artiklassa määrätään yleissopimuksen sopimusvaltioiden edustajien, heidän sijaistensa, neuvonantajiensa, teknisten asiantuntijoidensa ja valtuuskuntiensa sihteereiden erioikeuksista ja vapauksista OPCW:n koolle kutsumissa kokouksissa. Näitä henkilöitä ei saa artiklan 1 kappaleen mukaan tällaisen kokouksen yhteydessä pidättää tai vangita. Heillä on kaikenlainen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtäviensä yhteydessä antamiensa lausuntojen ja niiden yhteydessä tehtyjen toimenpiteiden osalta. Heidän paperinsa, asiakirjansa ja muu virallinen aineistonsa on loukkaamatonta. Heillä on oikeus käyttää koodattuja sanomia, kuriiria ja sinetöityjä säkkejä. Näillä henkilöillä on virkatehtäviensä hoidon yhteydessä myös vapautus maahantulorajoituksista, ulkomaalaisten rekisteröintiä ja kansallista palvelua koskevista säännöksistä. Heillä on samat valuutta- ja valuutanvaihtovapaudet kuin vieraiden valtioiden hallitusten edustajilla väliaikaisissa tehtävissä. Lisäksi heillä on samat vapaudet ja helpotukset henkilökohtaisten matkatavaroidensa osalta kuin myönnetään vastaavassa asemassa oleville diplomaattikunnan jäsenille.

Artiklan 2 kappaleen mukaan artiklassa tarkoitettujen henkilöiden oleskelua sopimusvaltion alueella virkatehtäviensä hoidon yhteydessä ei pidetä asumisjaksoina, kun jokin verotusmuoto perustuu sopimusvaltiossa asumiseen.

Artiklan 3 kappaleen mukaan artiklassa tarkoitetut erioikeudet vapaudet myönnetään, jotta sanotut henkilöt voisivat hoitaa OPCW:n toimintaan liittyviä tehtäviään riippumattomasti, eikä heidän henkilökohtaisen etunsa vuoksi. Kokouksiin osallistuvien henkilöiden tulee noudattaa kaikilta muilta osin sopimusvaltion lakeja ja määräyksiä.

Artiklan 4 kappaleen mukaan erioikeudet ja vapaudet on myönnettävä siitä riippumatta, onko sopimusvaltiolla diplomaattiset suhteet sen valtion kanssa, jonka kansalainen henkilö on. Ehdoksi ei voida myöskään asettaa sitä, että kyseinen valtio myöntäisi vastaavat erioikeudet ja vapaudet sopimusvaltion diplomaattisille edustajille tai kansalaisille.

Artiklan 5 kappaleen mukaan artiklassa tarkoitettuja erioikeuksia ja vapauksia ei sovelleta sellaiseen henkilöön, joka on sopimusvaltion eli Suomen kansalainen.

Artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan edellä 3 ja 4 artiklan perustelujen yhteydessä. Artiklan 1 kappaleen e kohdan määräykset poikkeavat myös uudistettavana olevan ulkomaalaislain (378/1991) säännöksistä, jotka koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Palveluvelvollisuutta koskevat vapaudet poikkeavat valmiuslain (1080/1991) Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista säännöksistä. Kohdan f ja g ja kappaleen 4 määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa. Artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin voivat tulla sovellettaviksi myös kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annettu laki ja asetus, jos kysymyksessä on Suomen hallituksen suostumuksella Suomessa pidettävä valtioiden välinen konferenssi. Laki sisältää maahantuloa ja valuuttamääräyksiä koskevia artiklan 1 kappaleen e ja f kohdan määräyksiä lukuun ottamatta vastaavat erioikeudet ja vapaudet kuin tämä artikla. Koska 5 artiklassa tarkoitetaan OPCW:n koolle kutsumalla kokouksella mitä tahansa OPCW:n toimielimen tai sen alaisen elimen kokousta taikka kansainvälistä konferenssia tai muuta kokousta, jonka OPCW on kutsunut koolle, on sen soveltamisala laajempi kuin kansainvälisiä konferensseja koskevan lain soveltamisala.

6 artikla. OPCW:n virkamiehet. Artiklassa määrätään järjestön virkamiesten erioikeuksista ja vapauksista. Artiklan 1 kappaleessa toistetaan yleissopimuksen todentamisliitteessä tarkoitetut erioikeudet ja vapaudet, joita sovelletaan todentamistoimien suorittamisen aikana.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään niistä erioikeuksista ja vapauksista, jotka myönnetään järjestön virkamiehille muiden yleissopimuksen tarkoituksen ja päämäärään liittyvien toimien osalta. OPCW:n virkamiehet nauttivat henkilökohtaista koskemattomuutta pidätyksen, vangitsemisen ja matkatavaroiden takavarikoimisen osalta. Heillä on vapautus oikeudenkäynnistä virkatehtävien hoidon yhteydessä antamiensa lausuntojen sekä suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Virkamiesten kaikki paperit, asiakirjat ja virallinen aineisto ovat loukkaamattomat. Virkamiehet ovat vapautettuja sopimusvaltion tuloverotuksesta OPCW:n heille maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta edellyttäen, että niistä peritään järjestön sisäinen vero. Tuloverovapaus ei koske OPCW:n entisille virkamiehilleen mahdollisesti maksamia eläkkeitä. Virkamiehet ja heidän puolisonsa nauttivat vapautusta maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista. Kotiutuksen osalta he nauttivat kansainvälisissä kriisitilanteissa samoja helpotuksia kuin vastaavassa asemassa olevat diplomaattikunnan jäsenet. Lisäksi heillä on samat erioikeudet kuin vastaavassa asemassa olevilla diplomaattikunnan jäsenillä valuutanvaihtoon liittyvien helpotusten osalta.

Artiklan 3 kappaleen mukaan OPCW:n virkamiehet ovat vapautetut kansallista palvelusta koskevista velvoitteista. Sopimusvaltion kansalaisten osalta vapautus koskee ainoastaan sellaisia OPCW:n virkamiehiä, jotka ovat heidän tehtäviensä luonteen perusteella OPCW laatimassa ja sopimusvaltion hyväksymässä luettelossa. Jos OPCW:n muu virkamies kutsuttaisiin kansalliseen palvelukseen, hänelle tulee OPCW:n pyynnöstä myöntää lykkäystä siksi ajaksi kuin se on tarpeen OPCW:n oleellisen työn keskeytymisen välttämiseksi.

Artiklan 1 ja 2 kappaleessa määrättyjen erioikeuksien ja vapauksien lisäksi järjestön pääsihteerille tai hänen sijaiselleen ja pääsihteerin puolisolle myönnetään sen 4 kappaleen mukaan sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka myönnetään diplomaattisille edustajille ja heidän puolisoilleen.

Artiklan 5 kappaleen mukaan artiklassa tarkoitetut erioikeudet vapaudet myönnetään, jotta virkamiehet voisivat hoitaa OPCW:n toimintaan liittyviä tehtäviään riippumattomasti, eikä heidän henkilökohtaisen etunsa vuoksi. Virkamiesten tulee noudattaa kaikilta muilta osin sopimusvaltion lakeja ja määräyksiä. OPCW:llä on oikeus ja velvollisuus luopua virkamiehen koskemattomuudesta, jos se järjestön mukaan haittaisi lainkäyttöä ja siitä voidaan luopua järjestön etuja haittaamatta.

Artiklan 6 kappaleen mukaan OPCW toimii aina yhteistyössä sopimusvaltion viranomaisten kanssa helpottaakseen lainkäyttöä ja varmistaakseen sopimusvaltion kansallisten lakien ja määräysten noudattamisen ja ehkäistäkseen erioikeuksien ja vapauksien väärinkäyttöä.

Artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan edellä 3—5 artiklan perustelujen yhteydessä. Tuloverotusta koskevat määräykset poikkeavat tuloverolain (1535/1992) säännöksistä. Eläkkeitä koskeva selvennys on sisällytetty sopimukseen Suomen vaatimuksen johdosta. Palveluvelvollisuutta koskevat erioikeudet ja vapaudet poikkeavat asevelvollisuuslaista (452/1950) ja valmiuslain Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista säännöksistä.

7 artikla. Asiantuntijat. Asiantuntijoille myönnetään erioikeudet siinä määrin kuin ne ovat tarpeen heidän tehtäviensä tehokkaan hoitamisen vuoksi. Asiantuntijat nauttivat henkilökohtaista koskemattomuutta pidätyksen, vangitsemisen ja matkatavaroiden takavarikoimisen osalta. Heillä on vapautus oikeudenkäynnistä virkatehtävien hoidon yhteydessä antamiensa lausuntojen sekä suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämä koskemattomuus jatkuu myös virkatehtävien päättymisen jälkeen. Asiantuntijoiden kaikki paperit, asiakirjat ja virallinen aineisto ovat loukkaamattomat. Asiantuntijoilla on oikeus käyttää viestinnässään järjestön kanssa koodattuja sanomia ja lähettää ja vastaanottaa asiakirjoja kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä. Asiantuntijoilla on samat helpotukset valuutta- ja valuutanvaihtorajoituksista kuin vieraiden valtioiden hallitusten edustajilla, kun nämä ovat sopimusvaltion alueella väliaikaisesti. Asiantuntijoilla on myös samat vapaudet ja helpotukset henkilökohtaisten matkatavaroidensa osalta kuin myönnetään vastaavassa asemassa oleville diplomaattikunnan jäsenille. Järjestöllä on oikeus ja velvollisuus luopua asiantuntijan koskemattomuudesta tapauksissa, jotka järjestön mielestä haittaisivat lainkäyttöä ja luopuminen voi tapahtua haittaamatta järjestön etuja.

Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan edellä 3—5 artiklan perustelujen yhteydessä.

8 artikla. Erioikeuden väärinkäyttö. Jos Suomi katsoo, että sopimukseen perustuvaa erioikeutta tai vapautta on käytetty väärin, asiasta neuvotellaan järjestön kanssa ja se ratkaistaan viime kädessä 10 artiklan mukaisessa riitojenratkaisumenettelyssä. Alueellisilla viranomaisilla ei ole oikeutta vaatia järjestön virkamiehiä tai asiantuntijoita poistumaan alueeltaan heidän virka-asemassaan suorittamiensa toimien perusteella. Jos henkilö on syyllistynyt erioikeuksien tai vapauksien väärinkäyttöön virkatehtävien ulkopuolella, Suomen hallitus voi vaatia henkilöä poistumaan maasta. Poistumismääräyksestä on ensin neuvoteltava järjestön pääjohtajan kanssa. Pääjohtaja voi myös edustaa tällaista henkilöä karkotusmenettelyssä.

Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Artiklan 2 kappaleen määräykset poikkeavat ulkomaalaislain ulkomaalaisen oleskelua ja maastalähtöä koskevista säännöksistä.

9 artikla. Matkustusasiakirjat ja viisumit. Suomi tunnustaa ja hyväksyy järjestön virkamiehille myönnetyt Yhdistyneiden Kansakuntien kauttakulkuluvat. Suomi ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin helpottaakseen virkatehtävissä matkustavien sopimusvaltioiden edustajien, järjestön virkamiesten ja asiantuntijoiden maahantuloa ja oleskelua Suomen alueella. Suomi ei aseta esteitä heidän maasta poistumiselleen eikä kauttakululle virkatehtävissä. Jos henkilöiltä vaaditaan viisumi tai kauttakulkuviisumi, se käsitellään mahdollisimman nopeasti. Järjestön pääjohtajalle, varapääjohtajalle ja muille järjestön virkamiehille myönnetään virkatehtävissä samat matkustushelpotukset kuin diplomaattikunnan jäsenille. Todentamistoimenpiteiden suorittamista varten viisumit myönnetään yleissopimuksen todentamisliitteen määräysten mukaisesti.

Myös 9 artiklan määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa, josta säädetään lailla. Hyväksyttävistä matkustusasiakirjoista voidaan säätää ulkomaalaislain 4 §:n 2 momentin mukaan asetuksella. Artiklan määräykset viisumihakemusten kiireellisestä käsittelystä ja velvollisuudesta viisumin myöntämiseen todentamistehtävissä liittyvät ulkomaalaislain 13 ja 13 a §:n säännösten soveltamiseen. Suomi esitti sopimusneuvotteluissa järjestölle, että 9 artiklan 2 kappaleeseen sisällytettäisiin viittaus Schengenin säännöksiin. Järjestön sihteeristö ei hyväksynyt Suomen ehdotusta katsoen, että sopimuksella ei voida asettaa yleisiä liikkumisrajoituksia yleissopimuksen tehtäviä hoitaville henkilöille. Lisäksi on huomattava, että myös useat muut Schengen-valtiot ovat tehneet mallisopimuksen mukaisen sopimuksen järjestön kanssa.

10 artikla. Riitojenratkaisu. Järjestö huolehtii tarkoituksenmukaisista riitojenratkaisumenettelyistä, kun riita koskee yksityisoikeudellisia sopimuksia tai muita yksityisoikeuden alaan kuuluvia riitoja, joiden osapuolena järjestö on. Järjestö huolehtii riitojenratkaisumenettelyistä myös silloin, kun riita liittyy järjestön virkamieheen, joka nauttii koskemattomuutta. Määräys vastaa YK:n erioikeuksia koskevan yleissopimuksen 29 artiklaa. Sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joita ei ole ratkaistu sovinnollisesti, saatetaan kolmen välimiehen muodostaman välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Välimiesoikeuden päätös on lopullinen ja sitoo riidan osapuolia.

11 artikla. Sopimuksen tulkinta. Sopimusta tulkitaan järjestölle yleissopimuksessa asetettujen tehtävien mukaisesti. Artiklassa todetaan selvyyden vuoksi, että sopimuksella ei poiketa yleissopimuksen määräyksistä eikä oikeuksista tai velvoitteista, joita järjestöllä voi muuten olla.

12 artikla. Loppumääräykset. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona Suomi on tallettanut hyväksymiskirjansa järjestön pääjohtajan huostaan. Sopimuksessa määrätään selvyyden vuoksi, että jäsenvaltiolla on valmius sopimuksen voimaantulon jälkeen panna sen määräykset myös täytäntöön. Sopimus on voimassa niin kauan kuin Suomi on yleissopimuksen sopimusvaltio. Järjestö ja Suomi voivat muuttaa sopimusta tai tehdä sitä täydentäviä sopimuksia.

2. Lakiehdotusten perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan 30 päivänä sen päivän jälkeen, jona Suomi tallettaa hyväksymiskirjansa järjestön pääjohtajan huostaan. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset ilmaisut. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 2 artiklassa myönnetään järjestölle oikeushenkilöllisyys ja mainitaan erityisesti siihen liittyvät tietyt oikeuskelpoisuudet. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen järjestön ja sen henkilöstön erioikeuksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp). Sopimuksen 3—7 artikla sisältää lukuisia erioikeuksia ja vapauksia, jotka tähän joukkoon kuuluvina vaativat eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen 3 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, josta mainitaan seuraavassa keskeisiä lakeja. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee järjestön ja sen omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolain 5 luvussa sekä takavarikosta rikosasioissa saman lain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa. Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta. Valmiuslaissa säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa. Ulosottolaissa säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta. Näillä perusteilla 3 artiklan 1 ja 2 kappaleet kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklan 3 kappaleen määräys arkistojen loukkaamattomuudesta poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsin-nän osalta ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklan 4 kappaleen rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä. Määräys kuuluu ainakin näiltä osin lainsäädännön alaan, vaikka rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulukaan Suomen toimivaltaan Euroopan unionin jäsenenä.

Sopimuksen 3 artiklan 6 kappaleen määräykset poikkeavat voimassa olevasta, välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Määräys kuuluu sen vuoksi lainsäädännön alaan. Tullimaksujen osalta Suomella ei ole enää pääsääntöisesti lainsäädäntövaltaa, koska asia kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan. EY:n lainsäädännön sallimissa rajoissa kansallisesti myönnettävät tullivapautukset koskevat asioita, joista on Suomessa säädettävä lailla, joten 6 kappaleen määräykset kuuluvat myös näiltä osin lainsäädännön alaan. Järjestön julkaisuja koskevat vapautukset tuonti- ja vientimaksuista, kielloista ja rajoituksista poikkeavat ainakin valmiuslain 14 §:stä ja kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklan 7 kappaleen määräykset koskevat vapautusta valmisteveroista ja arvonlisäveroista järjestön virkakäyttöön tulevien merkittävien omaisuushankintojen osalta. Määräys kuuluu perustuslain 81 §:n nojalla lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 4 artiklan yhteydenpitoa koskevat helpotukset ja vapautukset koskevat perustuslain 10 §:n 2 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa säädettyjen perusoikeuksien käyttämistä ja kuuluvat sellaisina lainsäädännön alaan. Lisäksi artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksillä laajennetaan lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa. Artiklan 3 ja 4 kappaleen liittyvistä asioista säädetään ainakin painovapauslaissa, kuvaohjelmien tarkastamisesta annetussa laissa ja televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa. Määräykset kuuluvat myös näillä perusteilla lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artiklan kaikki määräykset jäsenvaltioiden edustajien ja valtuuskuntien erioikeuksista kuuluvat seuraavilla perusteilla lainsäädännön alaan. Artiklan 1 kappaleen a kohdan vangitsemista ja pidättämistä koskeva vapautus poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Saman kappaleen b kohdan mukainen lainkäyttövapautus poikkeaa niin siviili-, rikos- kuin hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Saman kappaleen c kohdan mukainen asiakirjojen loukkaamattomuus poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta. Kappaleen d kohta laajentaa lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa. Kappaleen e kohta poikkeaa muun muassa uudistettavana olevan ulkomaalaislain säännöksistä, jotka koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Palveluvelvollisuutta koskevat vapaudet poikkeavat valmiuslain Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista säännöksistä. Kappaleen f ja g kohdat laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa. Artiklan 2 kappale koskee verolainsäädännön soveltamista. Artiklan 3—5 kappaleet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten tulkintaa ja soveltamisalaa.

Sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistetaan se, että järjestön pääjohtajaan ja sihteeristöön sovelletaan todentamistehtävissä lailla voimaansaatetun yleissopimuksen todentamisliitteen II osan B osan määräyksiä erioikeuksista ja vapauksista tai todentamisliitteen II osan 12 kappaleen erioikeuksia ja vapauksia. Määräys kuuluu sen vuoksi lainsäädännön alaan. Artiklan 2 kappaleen a—c kohdat kuuluvat lainsäädännön alaan edellä 5 artiklan 1 kappaleen a—c kohtien osalta esitetyillä perusteilla. Artiklan 2 kappaleen d kohta koskee verovapautta järjestön virkamiehilleen suorittamista palkoista ja palkkioista. Tuloverotusta koskevat määräykset poikkeavat tuloverolain säännöksistä ja määräys kuuluu myös perustuslain 81 §:n mukaan lainsäädännön alaan. Artiklan 2 kappaleen e kohta koskee lainsäädännön alaan kuuluvan d kohdan soveltamista ja kuuluu itsekin lainsäädännön alaan. Artiklan 2 kappaleen f kohta kuuluu lainsäädännön alaan edellä 5 artiklan 1 kappaleen e kohdan osalta mainituilla perusteilla. Artiklan 2 kappaleen g ja h kohta laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa ja kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 3 kappaleen palveluvelvollisuutta koskevat erioikeudet ja vapaudet poikkeavat asevelvollisuuslain ja valmiuslain Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista säännöksistä ja kuuluvat lainsäädännön alaan. Perustuslain 127 §:n 1 momentti edellyttää myös, että maanpuolustusvelvollisuudesta säädetään lailla. Artiklan 4 kappaleen määräys vastaa lailla voimaan saatetun Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen 19 artiklaa ja kuuluu myös luonteensa vuoksi lainsäädännön alaan. Artiklan 5 kappale koskee järjestön virkamiesten erioikeuksien ja vapauksien soveltamistavoitetta sekä järjestön oikeutta ja velvollisuutta peruuttaa vapautukset. Yksilön oikeusaseman perusteita koskevana määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 7 artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Artiklan 1 kappale kuuluu lainsäädännön alaan edellä 5 artiklan 1 kappaleen osalta mainituilla perusteilla. Artiklan 2 kappale kuuluu lainsäädännön alaan edellä 6 artiklan 5 kappaleen osalta mainituilla perusteilla.

Sopimuksen 8 artiklan 2 kappaleen määräykset erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden poistamisesta maasta liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen oleskella Suomessa, josta säädetään lailla. Määräys poikkeaa ulkomaalaislain ulkomaalaisen oleskelua ja maastalähtöä koskevista säännöksistä ja kuuluu lainsäädännön alaan. Myös 9 artiklan määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa, josta säädetään lailla.

Riitojenratkaisua koskevassa 10 artiklassa tarkoitetut "tarkoituksenmukaiset riitojenratkaisumenettelyt" merkitsevät lähinnä sovitteluratkaisua, joka ei olisi riidan toista osapuolta tai Suomea sitova. Määräys ei kuulu näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklaan sisältyy myös pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti molempia sopimuspuolia. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artikla sisältää sopimuksen tulkintaa koskevia sekä yleissopimuksen ja sen todentamisliitteen erioikeuksia ja vapauksia koskevien määräysten etusijaa koskevia määräyksiä. Tällaiset määräykset vaikuttavat lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja kuuluvat sellaisina myös itse lainsäädännön alaan (ks. esim. PeVL 6/2001 vp, s.2).

4.2. Käsittelyjärjestys

Eduskunta hyväksyi yleissopimuksen voimaansaattamislain valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentin mukaisessa, niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Hallituksen esityksen (HE 247/1994 vp) mukaan OPCW:n tarkastajilla ja yleissopimuksen IX artiklan 12 kappaleessa tarkoitetuilla tarkkailijoilla on oikeus tiettyjen näytteiden ottamiseen, tarkastettavan kohteen kuvaamiseen ja tietojen saantiin. Vaikka voimaansaattamislain 5 §:n säännös oikeuttaakin tarkastuksen tekemiseen vain suomalaisen viranomaisen läsnä ollessa, säännöksen katsottiin olevan ristiriidassa valtion täysivaltaisuutta koskevien hallitusmuodon 1 ja 2 §:n säännösten kanssa, minkä vuoksi lakiehdotus tuli käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Hallituksen esityksessä säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa ei mainittu erioikeuksia ja vapauksia koskevia määräyksiä. OPCW:n ja Suomen välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyllä sopimuksella pyritään turvaamaan OPCW:n ja sen henkilöstön sekä sopimusvaltioiden edustajien kyky huolehtia niille yleissopimuksessa määrätyistä tehtävistä. Sopimuksessa todetaan, että järjestön virkamiehillä on todentamistoimia suorittaessaan yleissopimuksessa sovitut erioikeudet. Sopimuksen määräykset eivät sisällä uusia erioikeuksia ja vapauksia, joita sovellettaisiin todentamistoimien suorittamisen aikana. Sopimuksen sisältämät erioikeudet ja vapaudet ovat tavanomaisia kansainvälisessä käytännössä eikä niiden voida katsoa olevan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen tai perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kanssa.

Sopimuksen 10 artiklan määräykset välimiesmenettelystä kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta kansainväliseen yhteistoimintaan kuuluvana tavanomaisena järjestelynä ne eivät ole ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Haagissa 10 päivänä helmikuuta 2003 Suomen tasavallan hallituksen ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Laki Suomen ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Haagissa 10 päivänä helmikuuta 2003 Suomen tasavallan hallituksen ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön välillä järjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 5 päivänä joulukuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.