HE 25/2003

Hallituksen esitys Eduskunnalle Kirgisian tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Kirgisian tasavallan kanssa 3 päivänä huhtikuuta 2003 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä sekä edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Kirgisian tasavallan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Kirgiisien asuttamalla alueella ei ennen tätä vuosisataa ole ollut varsinaista itsenäistä valtiota. Alue on ollut edellisinä vuosisatoina niin mongolien, turkkilaisten kuin kiinalaistenkin hallussa. Venäjän vaikutusvalta alueella alkoi 1800-luvulla ja vuonna 1876 alue liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa.

Lokakuun vallankumousta seurasi sisällissota, jossa valkoinen armeija ja paikalliset aseistautuneet ryhmät taistelivat bolsevikkeja vastaan. Neuvostovalta vakiinnutettiin alueella 1919 ja Kirgisian autonominen ja myöhemmin tasavaltalaiset oikeudet saanut sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 1924.

Perestroikan ja glasnostin vaikutukset levisivät 1980-luvun puolivälin jälkeen myös Kirgisian sosialistiseen tasavaltaan. Kommunistisen puolueen kontrolli heikentyi ja erilaiset poliittiset ja sosiaaliset liikkeet alkoivat saada jalansijaa. Glasnostin silmiinpistävimpiä vaikutuksia oli muutos suhtautumisessa islaminuskoon. Virallinen linja säilyi uskonnonvastaisena, mutta merkkejä uskonnollisten käytäntöjen noudattamisesta ja vahvistumisesta alkoi näkyä entistä enemmän.

Vuoden 1990 alussa pääkaupunki Bishkekissa (ent. Frunze) puhkesi väkivaltaisia levottomuuksia, joiden syynä oli pitkään jatkunut asuntopula ja huhut Nagorno-Karabahin kriisin aiheuttamasta pakolaisvirrasta Kirgisiaan. Itsenäiset poliittiset ryhmittymät, joita oli alkanut muotoutua vv.1987-89, vahvistivat asemaansa kommunistihallinnon vastustajina. Kommunistisen puolueen valtaa heikensivät entisestään kesäkuussa 1990 Oshissa puhjenneet etniset väkivaltaisuudet kirgiisien ja uzbekkien välillä.

Itsenäiset poliittiset ryhmät yhdistivät voimansa v. 1989 demokraattiseksi liikkeeksi (Democratic Kyrgyzstan), jonka tuella uudistusmielinen Askar Akajevin valittiin Korkeimman neuvoston puhemieheksi ja lokakuussa 1990 maan presidentiksi. Akajev tuli politiikkaan yliopistomaailmasta, puolue-eliitin ulkopuolelta. Akajev ryhtyi uudistamaan Kirgisian poliittista ja taloudellista järjestelmää. Kirgisia julistautui itsenäiseksi 31. elokuuta 1991, ja Akajev valittiin uudelleen presidentiksi 12. lokakuuta suoralla kansanvaalilla, jossa hän oli ainoa ehdokas. Joulukuussa 1991 Kirgisia liittyi hajonneen Neuvostoliiton tilalle perustettuun Itsenäisten valtioiden yhteisöön (IVY).

Perustuslakituomioistuin (Constitutional Court) päätti heinäkuussa 1998, että presidentti Akajev voi asettua presidenttiehdokkaaksi vielä kolmannelle kaudelle (2000 - 2005), vaikka presidentin toimikaudet on rajattu kahteen. Valtiosääntötuomioistuimen tulkinnan mukaan vuoden 1995 presidentinvaali merkitsi teknisesti Akajevin ensimmäisen kauden alkua, vaikka hänet oli valittu ensimmäisen kerran presidentiksi jo vuonna 1991 ja parlamentti oli hänet tuolloin nimittänyt.

Köyhyys on Kirgisian vakava ongelma. Jo neuvostoaikana vuonna 1989 tutkimuksen mukaan 35% väestöstä jäi virallisen köyhyysrajan alapuolelle. Siirtymäkauden talousongelmat ovat kärjistäneet köyhyysongelmaa entisestään. Hallituksen 1990-luvun alussa aloittaman talouden vakauttamisohjelman seurauksena väestön elintaso on laskenut ja yhä useampi on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Maailmanpankin ja Kirgisian hallituksen teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Elintason laskuun on vaikuttanut myös se, etteivät työpaikkaorganisaatiot enää pysty tarjoamaan työntekijöilleen hyvinvointipalveluja, esim. terveydenhuoltoa ja lasten päivähoitoa, kuten oli tapana neuvostojärjestelmässä. Köyhyysongelman ratkaisemiseksi Kirgisia ja Maailmanpankki ovat yhdessä tehneet köyhyydenvastaisen ohjelman, jota toteutetaan parhaillaan.

Kirgisian asemaa kansainvälisessä taloudessa määrittää yhtäältä sen maantieteellinen sijainti eristyksissä rannikoista ja toisaalta historiallisesti maalle langennut asema Neuvostoliiton taloudellisessa työnjaossa yhtenä puolustusteollisuuden keskittymistä.

Kirgisian talous on muiden Keski-Aasian maiden talouksien tapaan kärsinyt Aasian ja Venäjän talouskriisien vaikutuksista. Kirgisialla ei ole runsaita luonnonvaroja eikä suurta vientipotentiaalia, se pysyy yhä riippuvaisena Venäjästä ja muista IVY-maista sekä ulkomaankaupassa että energiantoimituksissa. Sen talous on altis ulkoisille vaikutteille, kuten naapurivaltioiden talouspolitiikan muutoksille.

Kirgisia aloitti itsenäistyttyään Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin tuella laajamittaisen makrotalouden vakauttamisohjelman, jonka mukaisesti asetettiin budjetti- ja inflaatiotavoitteet, vapautettiin hinnat ja poistettiin valtionavustukset. Maan talous alkoikin toipua itsenäisyyttä seuranneesta lamasta vuonna 1996, mihin vaikutti merkitsevästi kansainvälisten rahoituslaitosten tuki ja ulkomaisten investointien suuntautuminen etenkin kaivosteollisuuteen. Hallitus on sitoutunut uudistuspolitiikkaan ja toteuttanut sitä johdonmukaisesti. Yksityistämisohjelma aloitettiin joulukuussa 1990, ja ensimmäisessä vaiheessa yksityistettiin pienet ja keskisuuret yritykset. Yksityistämisohjelman viimeisessä vaiheessa, vuosina 1998-2000, oli tarkoitus yksityistää suuret teollisuusyritykset. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, joten useiden suuryritysten yksityistäminen on vielä tekemättä.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) arvion mukaan suorien ulkomaisten investointien arvo oli vuonna 2001 noin 35 milj. USD, mikä on vaatimaton summa. Vuosina 1994 - 2001 Kirgisiaan on investoitu 474,6 milj. USD. Suurin osa ulkomaisista investoinneista on suuntautunut yhteisyrityksiin kaivostoiminnassa. Kirgisian vähäistä investointimäärää selittää osaltaan heikko ilmastointi-ilmapiiri. Viime aikoina venäläiset ovat sijoittaneet erityisesti Kirgisian vesivoimaloihin.

Merkittävimmän luonnonvaran muodostavat maaperästä löytyvät alkuaineet, joiden jalostamiseen pyritään panostamaan voimakkaasti. Maaperästä löytyy kaivannaisia, lähinnä kivihiiltä ja jonkin verran myös öljyä ja kaasua, värimetalleja ja rakennusteollisuuden raaka-aineita (mm. marmoria). Melko rajoitetut mineraalivarat keskittyvät elohopeaan, uraaniin, tinaan, molybdeeniin, kultaan ja laadultaan korkeatasoiseen antimoniin. Vuoristoinen pinnanmuoto tekee kaivostoiminnan kuitenkin hankalaksi ja kalliiksi.

Kullantuotanto on toiminut viime aikoina Kirgisian teollisuustuotannon kasvun veturina. Kirgisian Kumtorin kultakaivoksen uskotaan olevan maailman kahdeksanneksi suurin kultaesiintymä. Kaivoksen odotetaan tuottavan kultaa vuoteen 2009 saakka. Uusia kultaesiintymiä etsitään, mutta Kirgisian heikko ilmastointi-ilmapiiri vähentää investoijien kiinnostusta. Kirgisian kullantuotanto on tehostunut ulkomaisten yhteistyökumppaneiden ansiosta huomattavasti. Kultaa tuotettiin vuonna 2001 24,7 tonnia, 12% enemmän kuin edellisenä vuonna. Kullan osuus Kirgisian BKT:stä on 7 %.

Poikkeuksena muista Keski-Aasian tasavalloista Kirgisialla on huomattava vesivoimakapasiteetti, josta toistaiseksi vain pieni osa on valjastettu käyttöön. Kirgisia on aktiivisesti etsinyt sijoittajia maan vesivoimaprojekteihin.

Kirgisian vienti muihin IVY-maihin on vähentynyt huomattavasti. Muutos vuoteen 1999 verrattuna on noin viidennes. Sen sijaan vienti IVYn ulkopuolisiin maihin on noussut 4 % vuosittain. Tuonnissa IVY-maiden merkitys on edelleen suuri. Tosin myös tuonnin osalta IVY-maiden osuus on laskussa.

Suomen kokonaisvienti Kirgisiaan oli vuonna 2001 4.3 milj. euroa. Kasvua edelliseen vuoteen oli huimat 339 prosenttia. Tärkeimmät vientiartikkelit olivat erikoiskoneet, moottoriajoneuvot, paperi ja pahvi, sokeri ja puhelimet. Suomen kokonaistuonti vuonna 2001 Kirgisiasta oli 200.000 euroa. Tärkeimmät tuontiartikkelit olivat puutavara, rauta, malmit ja metalliromu. Suomen viejärekisterin mukaan Kirgisiaan vei vuonna 2002 seitsemän suomalaista yritystä.

Kirgisia on Suomen kahdenvälisen kehitysavun keskeinen kohdemaa Keski-Aasiassa. Suomen kehitysyhteistyöhankkeet keskittyvät Kirgisian pankkitoiminnan kehittämiseen sekä ympäristöön ja terveydenhuoltoon. Suomen kahdenvälisen kehitysavun keskeinen toimiala on ympäristösektori. Suomi rahoittaa mm. hanketta radioaktiivisten jätteiden kartoittamiseksi. Kirgisiassa on kaiken kaikkiaan 56 ydinjätealuetta, ja ydinjätteen varastointi on vaikea ongelma. Koska jätteet on varastoitu vuoristoon lähelle vesistöjä, vaarana on veden ja maaperän saastuminen. Suomen kehitysapu pyrkii vahvistamaan aluetta ja luomaan pohjan laajemmalle kansainväliselle ydinalan yhteistyölle Kirgisiassa.

Toinen keskeinen kahdenvälisen kehitysavun sektori on rahoitussektori. Tärkeä hanke on Kirgisian pankkisektorin kehittäminen. Tavoitteena on parantaa pankkisektorin perusedellytyksiä kehittämällä keskus- ja liikepankkien valvonta- ja tarkastustoimintaa sekä koulutusta. Terveydenhuollossa keskeinen projekti on keuhkosairauksien torjuntaohjelma, jonka rahoitukseen Suomi osallistuu yhdessä Kirgisian terveysministeriön ja Maailman terveysjärjestön kanssa.

Keski-Aasian IVY-maista Suomi on neuvotellut investointisuojasopimukset Kazakstanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin kanssa. Investointisuojasopimuksen tekeminen Kirgisian kanssa vaikuttaa myönteisesti Suomen kehitysyhteistyöhön suuntautuneen toiminnan kohdentamisessa lisääntyvässä määrin kaupallisille perusteille enemmän rakentuvaan yhteistyöhön Suomen tavoitteiden mukaisesti.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 7/2001), Ecuador (SopS 79/2001), Makedonia (SopS 21/2002), Tansania (SopS 94/2002), Kroatia (SopS 92/2002), El Salvador (SopS 11/2003), Marokko (SopS 28/2003), Intia (SopS 30/2003) sekä Qatar (SopS 37/2003).

1. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä elinkeinoelämän sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan, sijoituksen ja tuoton käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

3. Asian valmistelu

Suomi teki vuonna 2001 viranomaisten ja teollisuuden järjestöjen esittämän suosituksen pohjalta ehdotuksen Kirgisialle investointisuojasopimusneuvottelujen aloittamiseksi maiden välillä toimittaen samalla sopimusluonnoksensa. Kirgisia esitti huomionsa sopimusluonnokseen vuoden 2001 lopulla. Varsinaiset neuvottelut käytiin helmikuussa 2003 Bishkekissä, jolloin sopimusluonnos saatiin valmiiksi ja parafoitiin asianmukaisesti.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta: Kauppa- ja teollisuusministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Finnfundilta, Finnveralta, Finprolta, Invest in Finlandilta, Kemianteollisuus ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Metalliteollisuuden keskusliitolta, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen Pankilta, Suomen Pankkiyhdistykseltä sekä Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitolta.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2003. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppaministeri Jari Vilén ja Kirgisian puolesta ulkomaankauppa- ja teollisuusministeri Sadriddin Dzhienbekov.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Mikään varallisuuden sijoitus- tai jälleensijoitusmuodon muutos ei vaikuta varallisuuden määritelmään sijoituksena.

2 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat edistämään toistensa sijoittajien sijoituksia ja sallivat sijoitukset lakiensa ja määräystensä mukaisesti sekä myöntävät niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen ja jatkuvan suojan ja turvan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai mielivaltaisia toimenpiteitä.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajille ja näiden sijoituksille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin omille sijoittajilleen ja näiden sijoituksille tai suosituimman maan kohtelun sen mukaan, kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi. Toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin ei kohdisteta minkäänlaisia ylimääräisiä pakollisia vaateita.

4 artikla. Artiklassa määritellään poikkeukset pääsääntönä olevasta suosituimmuuskohtelusta. Mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

5 artikla. Omaisuuden pakkolunastukseen tai kansallistamiseen voidaan ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Korvauksen saajalla on oikeus niin halutessaan saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan poikkeustilan johdosta. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on 2 kappaleen mukaan kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, jonka sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla näiden omaisuutta.

7 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille edellyttäen, että verovelvoitteista on huolehdittu. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan markkinaehtoiseen vaihtokurssiin. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa. Mikäli sopimuspuoli aiheuttaa siirron viivästymisen, siirtoon sisältyy maksuvaluutan pitkäaikaisen pankkikoron mukainen korko siitä päivästä alkaen, jona siirtoa on pyydetty, siirtopäivään saakka, ja kyseinen sopimuspuoli vastaa sen maksamisesta.

8 artikla. Artiklassa tunnustetaan sopimuspuolten oikeudet sijaantulijana vahinkojen korvaus-tapauksissa.

9 artikla. Artiklassa määritellään menettelytavat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisten riitojen ratkaisussa. Artiklan alussa todetaan neuvottelujen ensisijaisuus riitatilanteissa. Jos neuvottelut eivät kolmen kuukauden kuluessa johda ratkaisuun, voi sijoittaja viedä riidan isäntävaltion toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai välimiesmenettelyyn.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittaja voi viedä riidan sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) välimiesmenettelyyn, menettelyyn ICSID:n ylimääräisten järjestelyjen mukaisesti, jos vain toinen sopimuspuoli on ICSID:n jäsen tai tilapäiseen välimiesoikeuteen, joka perustetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, elleivät osapuolet toisin sovi.

Sijoittaja, joka on saattanut riidan kansalliseen tuomioistuimeen, voi kuitenkin vielä saattaa sen jonkin tässä artiklassa mainitun välimiesoikeuden käsiteltäväksi, mikäli hän luopuu tapauksen ajamisesta kansallisessa tuomioistuimessa ja vetää kanteensa pois ennen kuin kansallinen tuomioistuin on antanut sen asiasisältöä koskevan tuomion. Sopimuspuolet sopivat, että välimiesmenettely toteutetaan kumman tahansa riidan osapuolen pyynnöstä sellaisessa valtiossa, joka on New Yorkin yleissopimuksen sopimuspuoli. Sopimuspuolet antavat suostumuksensa sille, että sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välinen riita saatetaan välimiesmenettelyyn yllä mainituin tavoin.

Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta missään vaiheessa välitysmenettelyä sijoittajan vastaisesti siihen, että tämä on vastaanottanut korvauksen kärsimästään vahingosta vakuutussopimuksen perusteella. Sopimuspuolet tunnustavat annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä täytäntöönpanon alueellaan.

10 artikla. Artikla koskee sopimuspuolten eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3 - 5 kappaleeseen.

11 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet kohtelevat lakiensa mukaisesti suotuisasti sijoituksiin liittyviä lupahakemuksia ja myöntävät luvat viivytyksettä. Sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään lainsäädäntönsä puitteissa sijoituksiin liittyvän avainhenkilöstön ja näiden lähimpien perheenjäsenten oleskelu- ja työluvat.

12 artikla. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu. Kumpikin sopimuspuoli noudattaa muita velvoitteita, joita sillä mahdollisesti on toisen sopimuspuolen sijoittajan yksittäisen sijoituksen osalta.

13 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan sekä tuleviin että sopimuksen voimassaolopäivänä olemassa oleviin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske riitoja, jotka ovat syntyneet, eikä sellaisia vaateita, jotka on ratkaistu ennen sopimuksen voimaantuloa.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat sopimuksen estämättä ryhtyä turvallisuuttaan tai etujaan suojeleviin toimenpiteisiin poikkeuksellisissa oloissa. Erityistoimenpiteet eivät saa olla mielivaltaisia tai syrjiviä.

15 artikla. Artikla sisältää määräykset noudatettavasta avoimuusperiaatteesta, jonka mukaan sopimuspuolet julkaisevat viipymättä kaikki toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin mahdollisesti vaikuttavat lait ja määräykset. Sopimus ei velvoita sopimuspuolia luovuttamaan luottamuksellisia, omistamiseen liittyviä, lainvalvontaa haittaavia tietoja sekä tietoja, joiden paljastaminen olisi ko. sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien oikeutettuja kaupallisia etuja.

16 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet konsultoivat toisiaan sopimukseen liittyvistä asioista jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä erikseen sovittavalla tavalla.

17 artikla. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamis-edellytysten täyttymisestä.

Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on kaksikymmentä vuotta.

Voimaantullakseen sopimus edellyttää vielä eduskunnan hyväksymisen.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2003. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppaministeri Jari Vilén ja Kirgisian puolesta ulkomaankauppa- ja teollisuus-ministeri Sadriddin Dzhienbekov.

Keskeisimmät erot sopimuksessa verrattuna Suomen voimassa olevaan mallisopimukseen koskevat pakkolunastusta (art. 5), aiheutettujen vahinkojen korvaamista (art. 6), varojen siirtoa (art. 7) sekä sopimuksen muuttamista (art. 17).

Sekä pakkolunastusta että aiheutettujen vahinkojen korvaamista koskevissa sopimuskohdissa viivästyskoron määrittely tehdään mallisopimuksesta poikkeavalla tavalla. Varojen siirtovapaus toteutuu vasta kun jo maksuunpannut verot on suoritettu edellyttäen, että verotusta ei käytetä keinona sopimusvelvoitteiden kiertämiseksi. Edelleen sopimusta voidaan muuttaa yhteisellä päätöksellä kirjallisesti erillisellä lisäpöytäkirjalla.

2. Lakiehdotusten perustelu

Laki Kirgisian tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain 37 §:n 1 momentin (198/2000) mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 6 artiklan määräykset yhdessä 5 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Kirgisian tasavallan kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2003 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Kirgisian tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Laki Kirgisian tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2003 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Kirgisian tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2003

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paula Lehtomäki

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.