HE 84/2001

Hallituksen esitys Eduskunnalle Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen sekä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden tämän sopimuksen johdosta tekemän sisäisen rahoitussopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi kumppanuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi 23 päivänä kesäkuuta 2000 Cotonoussa Beninissä allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän, Euroopan yhteisön sekä sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen ja että Eduskunta lisäksi hyväksyisi 18 päivänä syyskuuta 2000 Brysselissä allekirjoitetun Euroopan unionin jäsenmaiden välisen sisäisen rahoitussopimuksen.

AKT-EY-kumppanuussopimus, viralliselta nimeltään "Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen 23 kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus" (jäljempänä 'AKT-EY-sopimus') on yhteistyöjärjestely, jossa osapuolina ovat Euroopan Unionin jäsenvaltiot, Euroopan yhteisö ja 77 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiota (niin sanotut AKT-valtiot). Sopimus on voimassa 20 vuotta 2000-2020.

Sopimuksen mukaan Euroopan unionin ja AKT-valtioiden välisen yhteistyön päämääränä on AKT-valtioiden taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen rauhan ja turvallisuuden lisäämiseksi sekä vakaan ja demokraattisen poliittisen ympäristön vahvistamiseksi. Yhteistyön tavoitteita ovat köyhyyden vähentäminen, kestävä kehitys ja AKT-maiden asteittainen yhdentyminen maailmantalouteen. Yhteistyön perusperiaatteet ovat osapuolten tasa-arvo ja omistajuus, osallistuminen, vuoropuhelu sekä yhteistyön eriyttäminen ja alueellistaminen.

Sopimus sisältää yhteistyön poliittista ulottuvuutta, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevia määräyksiä. Poliittinen ulottuvuus kattaa osapuolten välisen poliittisen dialogin; ihmisoikeuksien, demokraattisten periaatteiden ja oikeusvaltion kunnioittaminen määritellään sopimuksen olennaisiksi osiksi. Olennaisten osien rikkomuksia varten sopimus sisältää osapuolten välisen konsultaatiomekanismin. Lisäksi hyvä hallinto on määritelty kumppanuuden peruselementiksi.

Osallistavien toimintatapojen edistäminen on keskeisellä sijalla sopimuksen määräyksissä. Päämääränä on edistää kansalaisyhteiskunnan roolia yhteistyössä.

Kauppaa koskevat määräykset sisältävät uusiin kauppajärjestelyihin johtavan prosessin, jonka puitteissa jatketaan osapuolten välisen kaupan vapauttamista sekä sovitaan yhteistyöstä kauppaan liittyvillä aloilla. Nykyiset, AKT-EY-yleissopimuksesta (niin sanottu Lom‚n sopimus) periytyneet kauppajärjestelyt lakkaavat viimeistään vuonna 2008.

Kehitysyhteistyön lähtökohtana ovat AKT-valtioiden itsensä määrittelemät kehitystavoitteet, strategiat ja prioriteetit sekä alueellisella että kansallisella tasolla.

Sopimuksen osana on rahoituspöytäkirja, jossa määritellään AKT-EY-yhteistyöhön varattu rahoitus ajalle 1.3.2000-28.2.2005.

Sopimus tuo merkittäviä uudistuksia AKT-EU-yhteistyöhön verrattuna edeltäjäänsä Lom‚n sopimukseen. Se vahvistaa yhteistyön poliittista ulottuvuutta, tehostaa kehitysyhteistyötä ja uudistaa AKT-EY-kauppajärjestelyt Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaisiksi.

AKT-EY-sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-valtioista vähintään kahden kolmasosan ratifioimiskirjat sekä yhteisön tämän sopimuksen tekemistä koskeva hyväksymisasiakirja on talletettu. Edellisen AKT-EY-yleissopimuksen voimassaoloaika päättyi virallisesti 28. helmikuuta 2000. Jotta AKT-EY-yhteistyö voisi katkeamatta jatkua AKT-EY-sopimuksen ratifiointiprosessin vaatiman ajan, on heinäkuussa 2000 tehdyllä AKT-EY-ministerineuvoston päätöksellä päätetty väliaikaisesti 2 elokuuta 2000 lukien soveltaa joitakin AKT-EY-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat mm. kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelua. Ajalla 1.3.―1.8.2000 noudatettiin pääosin edellisen AKT-EY-yleissopimuksen määräyksiä.

Yhteistyön rahoitusta koskevat määräykset eivät kuitenkaan tule voimaan ennenkuin AKT-EY-sopimus ja sen rahoittamista koskeva sisäinen rahoitussopimus on ratifioitu. Lom‚n sopimuksen päättymisen ja AKT-EY-sopimuksen voimaantulon välisen ajan yhteistyötä rahoitetaan Lom‚n sopimusta varten jo käytössä olevan kahdeksannen Euroopan kehitysrahaston vielä käyttämättömistä varoista.

AKT-EY-sopimuksen toimeenpanoon liittyy läheisesti Brysselissä 18 syyskuuta 2000 allekirjoitettu EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus, jolla perustetaan AKT-EY-sopimuksen puitteissa harjoitettavan yhteistyön rahoittamiseksi Euroopan yhdeksäs kehitysrahasto (EKR-9). Sopimuksessa sovitaan EU:n jäsenmaiden maksuosuuksista rahastoon ja äänimääristä avun hallintokomiteoissa. Sisäinen rahoitussopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin viimeinen EU:n jäsenvaltio ilmoittaa hyväksyneensä sopimuksen valtiosääntönsä vaatimusten mukaisella tavalla. Avun ohjelmoinnin edesauttamiseksi neuvoston 18 syyskuuta 2000 tekemällä päätöksellä eräitä ohjelmointiin liittyviä sisäisen rahoitussopimuksen säännöksiä sovelletaan väliaikaisesti korkeintaan toukokuun 2002 loppuun saakka.

Tähän esitykseen on lisäksi liitetty tiedoksi Brysselissä 18 syyskuuta 2000 allekirjoitettu EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen menettelytapasopimus, jossa määritellään muun muassa EU-maiden välinen riitojenratkaisumenettely AKT-EY-sopimusta koskevissa asioissa. Sopimus tulee voimaan samaan aikaan kuin AKT-EY-sopimus edellyttäen, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sen hyväksyneet kyseiseen ajankohtaan mennessä. Neuvoston 18 syyskuuta tekemällä päätöksellä sovelletaan sisäisen menettelytapasopimuksen määräyksiä väliaikaisesti siihen saakka, kunnes AKT-EY-sopimus tulee voimaan. Sisäinen menettelytapasopimus ei edellytä eduskunnan hyväksymistä, vaan se on liitetty tähän esitykseen siksi, että se liittyy läheisesti sekä AKT-EY-sopimukseen että sisäiseen rahoitussopimukseen.

Hallituksen esitykseen liittyy ehdotus laiksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila ja sopimusjärjestelyn merkitys
1.1. Sopimusten sisältö
1.1.1. AKT-EY-sopimuksen sisältö
1.1.2. Sisäisen rahoitussopimuksen sisältö
1.2. AKT-EU-yhteistyön historia
1.3. AKT-EU-yhteistyö
1.3.1. AKT-EU-yhteistyön keskeiset välineet
1.3.2. Painopistealueet
1.3.3. Kehitysrahoitus
1.3.4. AKT-EY-kauppajärjestelyt
1.3.5. AKT-EY-yhteistyön toimielimet
2. Esityksen vaikutukset
2.1. Taloudelliset vaikutukset
2.1.1. Yhteistyön rahoitus
2.1.2. Muut taloudelliset vaikutukset
2.2. Organisaatio- ja henkilövaikutukset
2.3. Ympäristövaikutukset
3. Asian valmistelu
4. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Sopimusten sisältö
1.1. AKT-EY-KUMPPANUUSSOPIMUKSEN SISÄLTÖ
Sopimuksen ensimmäinen osa: Yleiset määräykset
I osasto: Tavoitteet, periaatteet ja toimijat
1 luku. Tavoitteet ja periaatteet
2 luku. Kumppanuuden toimijat
II osasto: Poliittinen ulottuvuus
Sopimuksen toinen osa: Toimielimiä koskevat määräykset
Sopimuksen kolmas osa: Yhteistyöstrategiat
I osasto: Kehitysstrategiat
1 luku. Yleinen toimintakehys
2 luku. Tukialat
1. jakso: Talouskehitys
2. jakso: Sosiaalinen ja inhimillinen kehitys
3. jakso: Alueellinen yhteistyö ja yhdentyminen
4. jakso: Aihepiirikohtaiset ja läpileikkaavat kysymykset
II osasto: Taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö
1 luku. Tavoitteet ja periaatteet
2 luku. Uudet kaupankäyntijärjestelyt
3 luku. Yhteistyö kansainvälisissä yhteyksissä
4 luku. Palvelujen kauppa
5 luku. Kauppaan liittyvät alat
6 luku. Yhteistyö muilla aloilla
Sopimuksen neljäs osa: Kehitysrahoitusyhteistyö
I osasto: Yleiset määräykset
1 luku. Tavoitteet, periaatteet, suuntaviivat ja tukikelpoisuus
2 luku. Rahoituksen soveltamisala ja luonne
II osasto: Rahoitusyhteistyö
1 luku. Varat
2 luku. Velka- ja rakennesopeutustuki
3 luku. Vientitulojen lyhytaikaisten vaihtelujen takia
myönnettävä tuki
4 luku. Alakohtaisten politiikkojen tuki
5 luku. Pienhankkeet ja hajautettu yhteistyö
6 luku. Humanitäärinen hätäapu
7 luku. Investoinnit ja yksityisen sektorin kehitystuki
III osasto: Tekninen yhteistyö
IV osasto: Menettelyt ja hallintojärjestelmät
Sopimuksen viides osa: Yleiset määräykset, jotka koskevat
vähiten kehittyneisiin, sisämaa- tai saarivaltioihin
kuuluvia AKT-valtioita
1 luku. Yleiset määräykset
2 luku. Vähiten kehittyneet AKT-valtiot
3 luku. AKT-valtiot, jotka ovat sisämaavaltioita
4 luku. AKT-valtiot, jotka ovat saarivaltioita
Sopimuksen kuudes osa: Loppumääräykset
Sopimuksen liitteet
Liite I: Rahoituspöytäkirja
Liite II: Rahoitusehdot
Liite III: Institutionaalinen tuki
Liite IV: Täytäntöönpano- ja hallintomenettelyt
Liite V: artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valmistelukauden
aikana sovellettava kauppajärjestelmä
Liite VI: Vähiten kehittyneiden AKT-valtioiden,
AKT-sisämaavaltioiden ja AKT-saarivaltioiden luettelo
PÖYTÄKIRJAT
JULISTUKSET
1.2. EU:N JÄSENMAIDEN VÄLISEN SISÄISEN
RAHOITUSSOPIMUKSEN SISÄLTÖ
2. Voimaantulo
3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
4. Säätämisjärjestys
LAKIEHDOTUS
LIITTEET
Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten
sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen
Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitettu
kumppanuussopimus
Sisäinen sopimus yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta
AKT-EY-kumppanuussopimuksen osalta
Sisäinen sopimus AKT-EY-kumppanuussopimuksen soveltamiseksi
toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista
menettelyistä

YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja sopimusjärjestelyn merkitys
1.1. Sopimusten sisältö
1.1.1. AKT-EY-sopimuksen sisältö

Beninin pääkaupungissa Cotonoussa 23 kesäkuuta 2000 allekirjoitettu AKT-EY-kumppanuussopimus (jäljempänä 'AKT-EY-sopimus') on laaja yhteistyösopimus, jonka osapuolina ovat Euroopan yhteisö, sen jäsenvaltiot ja 77 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiota (AKT-valtiot). AKT-valtioista 71 kuului jo neljänteen AKT-EY-yleissopimukseen (niin sanottu IV Lom‚n sopimus). Uusia jäseniä ovat Cook-saaret, Nauru, Niue, Mikronesia, Marshall-saaret ja Palau. Sopimuksen voimassaoloaika on 20 vuotta 2000-2020.

AKT-EY-sopimus sisältää Euroopan yhteisön ja AKT-maiden välisen laajapohjaisen yhteistyön tavoitteet ja keinot. Sopimus sisältää määräyksiä kehitysyhteistyöstä ja sen rahoituksesta, kauppasäännöksistä ja -etuisuuksista, poliittisesta dialogista sekä kaikista yhteistyöaloista. Lisäksi sopimuksessa määrätään yhteistyön institutionaalisista järjestelyistä, kuten AKT-EY-yhteistyöelimistä. Siinä on myös määräyksiä yhteistyön mahdollisesta keskeyttämisestä.

AKT-EY-ministerineuvoston heinäkuussa 2000 tekemällä päätöksellä AKT-EY-sopimuksen eräitä osia sovelletaan väliaikaisesti 2 päivästä elokuuta 2000 lukien. Uuden sopimuksen väliaikainen soveltaminen koskee useimpia sopimuksen artikloja, mutta ei esimerkiksi rahoitusyhteistyötä ja investointirahoitusta. Muilta osin sovelletaan neljännen Lom‚n yleissopimuksen määräyksiä siihen saakka, kunnes AKT-EY-sopimus tulee voimaan.

1.1.2. Sisäisen rahoitussopimuksen sisältö

Euroopan unionin jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus allekirjoitettiin 18 päivänä syyskuuta 2000 Brysselissä. Sopimuksella perustetaan järjestyksessä yhdeksäs Euroopan kehitysrahasto (EKR-9), joka ei kuitenkaan tule voimaan ennen kuin kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sen hyväksyneet. Tämän arvioidaan tapahtuvan vuoden 2002 alkupuolen kuluessa. Neuvoston 18 päivänä syyskuuta 2000 tekemällä päätöksellä sisäisen rahoitussopimuksen avun ohjelmointia ja valmistelua koskevia artikloja sovelletaan väliaikaisesti 2 päivästä elokuuta 2000 lukien korkeintaan toukokuun 2002 loppuun.

Sisäisessä rahoitussopimuksessa määritellään muun muassa EKR-9 kokonaissuuruus (13.8 miljardia euroa), kunkin jäsenvaltion maksuosuus ja niitä vastaavat äänimäärät sopimuksen perustamissa komiteoissa. Suomen maksuosuus on 1.48 % eli 202,24 miljoonaa euroa (n. 1.2 miljardia markkaa).

Sopimuksessa todetaan jäsenvaltioiden sitoutuminen Euroopan investointipankin AKT-maille myöntämien riskipääomalainojen takaamiseen.

Sopimuksella perustetaan kaksi EKR-rahoitteisen avun hallintoa käsittelevään komiteaa: komission puheenjohdolla toimiva EKR-komitea ja Euroopan investointipankin johdolla toimiva investointikehyskomitea.

1.2. AKT-EU-yhteistyön historia

Yhteisön ja AKT-valtioiden välinen yhteistyö perustuu alunperin vuonna 1957 tehtyyn Rooman sopimukseen, jolla luotiin assosiaatiosuhde Euroopan talousyhteisön, Hollannin, Belgian, Italian ja Ranskan siirtomaiden välille. Yhteistyötä syvennettiin vuosina 1964-1975 tehdyillä Yaound‚n sopimuksilla, joita seurasivat Lom‚n sopimukset. Tämä sopimus seuraa vuosiksi 1990-2000 tehtyä neljättä Lom‚n sopimusta, johon Suomi liittyi sopimuksen puolivälintarkistuksen yhteydessä vuonna 1995.

1.3. AKT-EU-yhteistyö
1.3.1. AKT-EU-yhteistyön keskeiset välineet

Uusi kumppanuussopimus uudistaa AKT-EU-yhteistyötä. Yhteistyön poliittinen ulottuvuus vahvistuu, koska muuan muassa siirtolaisuus, hyvä hallinto sekä konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen liittyvät kysymykset tuodaan entistä laajemmin yhteistyön piiriin. Lisäksi uusi sopimus vahvistaa poliittista vuoropuhelua AKT-maiden ja EU:n välillä ja lisää kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista AKT-EU-yhteistyöhön.

AKT-EY-kauppajärjestelyissä siirrytään asteittain AKT-maille myönnetyistä ei-vastavuoroisista kauppaetuuksista alueellisiin talouskumppanuussopimuksiin, jotka perustuvat AKT-EY-kaupan vastavuoroiseen vapauttamiseen vuodesta 2008 lähtien. Vuoteen 2008 asti sovelletaan kuitenkin neljännen Lom‚n sopimuksen kauppamääräyksiä, jotka takaavat AKT-maiden teollisuustuotteille ja pääasiassa kaikille maataloustuotteille vapaan pääsyn EU-markkinoille. Sopimukseen sisältyy myös erityinen etuuskohtelu vähiten kehittyneille maille: niiden pääasiallisesti kaikki tuonti vapautetaan tulleista vuoteen 2005 mennessä. Lisäksi osapuolet sitoutuvat yhteistyöhön palvelujen kaupassa, kauppaan liittyvillä aloilla sekä kansainvälisillä forumeilla.

Kehitysyhteistyön osalta uusi sopimus nostaa köyhyyden vähentämisen yhteistyön päätavoitteeksi ja pyrkii sen saavuttamiseen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla. Sukupuolten tasa-arvo, ympäristökysymykset sekä institutionaalinen kehittäminen ja valmiuksien vahvistaminen määritellään sopimuksessa läpileikkaaviksi periaatteiksi, joita sovelletaan kaikilla yhteistyön aloilla. Erityisesti kestävän kehityksen käsite ja ympäristökysymykset on AKT-EY-sopimuksessa huomioitu neljättä Lom‚n sopimusta paremmin. Sopimuksen rahoitusinstrumentit on ryhmitelty lahjamuotoiseen määrärahakehykseen ja Euroopan investointipankin hallinnoimaan investointikehykseen.

Uudessa sopimuksessa hyvä hallinto lisätään sopimuksen olennaisten osien ― ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion ― rinnalle niin sanottuna perustavanlaatuisena osana. Uusi sopimus painottaa hyvän hallinnon edistämistä positiivisin toimin sekä vuoropuhelua hallintoon liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi AKT-EU-yhteistyön keskeyttäminen on vastaisuudessa mahdollista olennaisten osien rikkomusten ohella myös vakavan korruption tai lahjonnan perusteella.

Uusi sopimus vahvistaa EU:n ja AKT-maiden välistä poliittista vuoropuhelua. Entistä kattavammassa dialogissa voidaan käsitellä kaikkia sopimuksen tavoitteita sekä kaikkia yleisesti tai alueellisesti merkittäviä kysymyksiä. Erityisesti arvioidaan edistystä ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon kunnioittamisessa. Poliittisen vuoropuhelun mekanismit ovat entistä joustavampia ja mahdollistavat muun muassa dialogin maa- ja aluetasolla.

Uusi sopimus sisältää aktiivisen konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen tähtäävän politiikan, jollaista ei ole sisältynyt aiempiin AKT-EY-yleissopimuksiin. Toimet perustuvat omistajuuteen ja AKT-maiden kapasiteettien vahvistamiseen. Ensisijaisena tavoitteena on konfliktien ehkäiseminen aikaisessa vaiheessa, mutta sopimus kattaa myös tuen toimille konfliktien aikana ja konfliktien jälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa.

Uuden sopimuksen myötä siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset tuodaan AKT-EU-yhteistyön piiriin. Siirtolaisuuden käsittelyssä painotetaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vuoropuhelua. Osapuolet sitoutuvat pyrkimään siirtolaisten syrjimättömään kohteluun; siirtolaisille taataan muun muassa vastaavat työolosuhteet ja palkkaehdot kuin omille kansalaisille. Sopimuksen puitteissa annetaan myös tukea lähtöalueiden kehitykselle siirtolaisuuspaineiden vähentämiseksi sekä siirtolaisten koulutukselle paluun helpottamiseksi. Sopimus kattaa lisäksi toimet laittoman siirtolaisuuden torjumiseksi, muun muassa EU:n horisontaalisten linjausten mukaisen laittomien siirtolaisten takaisinottolausekkeen. Takaisinottolauseke sisältää velvoitteen neuvotella, toisen osapuolen pyynnöstä, takaisinottosopimuksia, jotka tarvittaessa kattavat myös kolmansien maiden kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt.

Uusi sopimus laajentaa perinteisesti valtiokeskeistä AKT-EU-yhteistyötä ei-valtiollisiin toimijoihin. AKT-EU-kumppanuuden toimijoiksi määritellään valtio (paikallinen, kansallinen ja aluetaso), yksityinen sektori, taloudelliset ja sosiaaliset toimijat (mukaan lukien ammattiyhdistysliike) sekä kansalaisyhteiskunta kaikissa muodoissaan. Uusi sopimus edellyttää niin sanottujen uusien toimijoiden informoimista ja konsultoimista yhteistyöstrategioiden suunnittelussa ja poliittisessa vuoropuhelussa. Uusi sopimus lisää myös ei-valtiollisten toimijoiden mahdollisuuksia osallistua yhteistyöhankkeiden ja -ohjelmien toteuttamiseen. Samalla entistä suurempi osa yhteistyön rahoituksesta ohjataan uusien toimijoiden omiin hankkeisiin. Lisäksi tukea annetaan toimijoiden kapasiteettien vahvistamiselle.

Uuden sopimuksen liittymiskriteerit vastaavat pääpiirteissään neljännen Lom‚n sopimuksen kriteerejä eli jäseneksi voidaan hyväksyä itsenäinen valtio, jonka rakenteelliset piirteet ja taloudellinen ja sosiaalinen tilanne vastaavat AKT-maiden tilannetta. Liittyminen vaatii kaikkien sopimusosapuolten hyväksynnän.

1.3.2. Painopistealueet

Uuden sopimuksen keskeisimmäksi tavoitteeksi on määritelty köyhyyden vähentäminen. Tähän pyritään kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa huomioidaan sekä taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, ympäristölliset että institutionaaliset tekijät. Sopimuksessa viitataan myös kansainvälisiin kehitystavoitteisiin sekä YK:n konferenssien tavoitteisiin ja toimintaohjelmiin.

Uudessa sopimuksessa AKT-EU-yhteistyölle on määritelty kolme painopistealuetta. Taloudellisen kehityksen osalta investointien edistäminen ja yksityisen sektorin kehittäminen saavat aiempaa enemmän painoarvoa. Lisäksi tuetaan makrotaloudellisia ja rakenteellisia uudistuksia sekä sektorikohtaisia politiikkareformeja ja institutionaalisia uudistuksia. Sosiaalisen kehityksen osalta yhteistyöllä pyritään lisäämään sosiaalisten perusrakenteiden ja palvelujen kattavuutta, laatua ja saatavuutta. Lisäksi tavoitteisiin kuuluu muun muassa taata julkisen sektorin riittävä panostus sosiaalisektorin rahoitukseen. Erityistä painoa saavat nuoriso- ja kulttuurikysymykset. Alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen tukemisessa korostuu alueellinen taloudellinen integraatio. Tukea suunnataan myös sektorikohtaiseen yhteistyöhön muun muassa liikenteen ja ympäristön alalla.

Uusi sopimus määrittelee kolme läpileikkaavaa teemaa, jotka on huomioitava kaikessa yhteistyössä: sukupuolten tasa-arvo, ympäristö sekä institutionaalinen kehittäminen ja kapasiteettien vahvistaminen. Sukupuolten tasa-arvon osalta painottuu tuotannollisten resurssien ja sosiaalipalvelujen saaminen naisten ulottuville sekä naisten osallistuminen politiikkaan ja yhteiskuntaelämään. Ympäristökysymysten osalta painotetaan ympäristövaikutusten huomioimista kaikissa kehitysyhteistyöhankkeissa ja -ohjelmissa, kapasiteettien vahvistamista sekä erityistoimia kriittisten ympäristöongelmien lievittämiseksi (muun muassa aavikoituminen) ja luonnonvarojen kestävän käytön turvaamiseksi. Institutionaalisessa kehittämisessä korostuvat ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltiota ja hyvää hallintoa edistävät hankkeet, esimerkiksi julkisen sektorin virtaviivaistaminen, mutta myös markkinatalouden vaatimien rakenteiden ja kehitysavun koordinointikapasiteetin kehittäminen.

1.3.3. Kehitysrahoitus

Kehitysyhteistyön rahoituksen osalta uusi sopimus korvaa neljännen Lom‚n sopimuksen seitsemän rahoitusvälinettä kahdella rahoituskehyksellä, jotka ovat määrärahakehys ja investointikehys. Määrärahakehyksestä myönnetään lahjamuotoista apua, joka pyritään mahdollisimman pitkälti kanavoimaan maaohjelman kautta. Maakohtaiset erityistarpeet, joihin aiemmin vastattiin erillisillä rahoitusinstrumenteilla (esimerkiksi vientitulojen vaihtelua tasapainottava Stabex), huomioidaan ohjelma-avun jakokriteereissä.

Uusi sopimus muuttaa avun ohjelmointimekanismeja. Siirtyminen niin sanottuun liukuvaan ohjelmointiin merkitsee, että maaohjelma tarkistetaan vuosittain. Kahden vuoden välein suoritetaan laajempi tarkistus, jossa EU ja AKT-maa yhdessä arvioivat maan tarpeita ja sen edistymistä yhteistyön tavoitteiden saavuttamisessa. Arvioinnissa tarkastellaan resurssien käyttövauhtia, yhteistyön toimeenpanon tehokkuutta, makrotaloudellisia ja sektoripolitiikkoja sekä edistymistä institutionaalisissa uudistuksissa, köyhyyden vähentämisessä ja kestävässä kehityksessä. Arvioinnin perusteella voidaan tarkistaa maan avun määrää.

Uudessa sopimuksessa investointien rahoittamiselle on luotu oma rahoituskehyksensä, joka korvaa aiempien Lom‚n sopimusten korkotuki- ja riskipääomainstrumentit. Investointikehystä hallinnoi Euroopan investointipankki. Kehyksestä rahoitetaan ensisijaisesti yksityistä yrityssektoria, mutta rahoitusta voidaan myöntää myös liiketaloudellisten periaatteiden mukaan toimiville julkisen sektorin yrityksille. Rahoitus on pääsääntöisesti markkinaehtoista. Poikkeukset ovat mahdollisia, kun kyse on infrastruktuurihankkeista vähiten kehittyneissä tai konflikteista toipuvissa maissa, yksityistämisistä sekä hankkeista, jotka tuottavat merkittäviä sosiaalisia tai ympäristöllisiä etuja.

Uudella sopimuksella pyritään AKT-EU-rahoitusyhteistyön tehostamiseen. Tätä edistävät apuinstrumenttien määrän vähentäminen sekä liukuvan ohjelmoinnin käyttöönotto. Lisäksi uusi sopimus yksinkertaistaa avun hallintoon liittyviä menettelyjä ja hajauttaa toimivaltaa kenttätasolle. Pyrkimyksenä on nopeuttaa tuntuvasti AKT-EU-yhteistyön varojen käyttöä.

1.3.4. AKT-EY-kauppajärjestelyt

Uusi sopimus tuo pitkällä aikavälillä merkittäviä muutoksia AKT-EY-kaupan järjestelyihin. Uusien kauppajärjestelyjen tavoitteena on AKT-maiden asteittainen integrointi maailmankauppaan ja -talouteen. Samalla AKT-EY-kauppajärjestelyt saatetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaisiksi. Muutoksia kuitenkin edeltää vuoden 2007 loppuun ulottuva valmisteluaika.

Vuodet 2000-2007 kattavat valmisteluajan kauppajärjestelyt vastaavat pääosin Lom‚-IV-sopimuksen kauppamääräyksiä: AKT-maiden teollisuustuotteet ja valtaosa niiden maataloustuotteista pääsevät EU-markkinoille ilman tulleja ja määrällisiä rajoituksia. Kauppaetuudet eivät edellytä vastavuoroisuutta AKT-mailta. Lom‚-IV-sopimuksen hyödykepöytäkirjoista sokeri- ja naudanlihapöytäkirjat pysyvät voimassa valmisteluajan, ja niitä tarkistetaan WTO-yhteensopivuutta silmälläpitäen vuoden 2008 jälkeen. Sen sijaan Lom‚-IV-sopimuksen banaanipöytäkirja korvataan jo tässä vaiheessa toisella banaanipöytäkirjalla, joka ei sisällä markkinoillepääsyä koskevia sitovia määräyksiä. Rommipöytäkirja poistuu kokonaan. Valmisteluajan kauppajärjestelyille haetaan WTO:n poikkeuslupaa.

Viimeistään vuonna 2008 voimaanastuvien uusien kauppajärjestelyjen ensisijaisena muotona ovat niin sanotut alueelliset talouskumppanuussopimukset EY:n ja AKT-alueiden välillä. Talouskumppanuussopimukset perustuvat AKT-EY-kaupan ja AKT-alueen sisäisen kaupan asteittaiseen vastavuoroiseen vapauttamiseen ja saattavat siten AKT-EY-kauppajärjestelyt WTO:n sääntöjen mukaisiksi. Talouskumppanuussopimusten päämääränä on tukea AKT-maiden alueellista yhdentymistä ja lisätä AKT-EY-kauppavaihtoa. Tavoitteeseen pyritään kattavalla lähestymistavalla, jossa markkinoillepääsyn lisäksi kiinnitetään huomiota myös tuotanto- ja kaupankäyntikapasiteettien kehittämiseen.

Neuvottelut talouskumppanuussopimuksista alkavat vuonna 2002, ja uudet järjestelyt astuvat voimaan viimeistään vuonna 2008. Vuodet 2000-2008 kattavana valmisteluaikana kiinnitetään erityistä huomiota AKT-maiden kapasiteettien vahvistamiseen ja neuvotteluihin uusiin järjestelyihin sopeutumista varten. Uusien järjestelyjen voimaanastumista seuraa vähintään 10 vuotta kestävä siirtymäaika, jonka aikana kaupan esteet asteittain puretaan. EU- ja AKT-maiden kehitystason erot huomioidaan esimerkiksi vapauttamisaikataulun asymmetriassa ja sensitiivisten sektorien kohtelussa. Vähintään kerran vuodessa kokoontuva ministeritason AKT-EY-kauppakomitea seuraa talouskumppanuussopimusten neuvotteluja.

Talouskumppanuussopimuksista neuvottelevien alueiden kokoonpano perustuu AKT-maiden omiin alueellisen yhdentymisen aloitteisiin. Sopimuksessa on määräyksiä myös niitä maita varten, jotka eivät katso olevansa valmiita alueellisiin neuvotteluihin. Näiden maiden tilannetta tarkastellaan vuonna 2004, ja niille pyritään takaamaan nykyistä vastaava markkinoillepääsy WTO:n sääntöjen mukaisella tavalla. Tämän lisäksi EU sitoutuu sopimuksessa vähiten kehittyneiden maiden erityiskohteluun. Kaikkien vähiten kehittyneiden maiden ― myös AKT-ryhmän ulkopuolisten ― pääasiallisesti kaikille tuotteille myönnetään vapaa markkinoillepääsy vuoteen 2005 mennessä. Prosessi alkoi vuonna 2000. Vähiten kehittyneiden maiden kohtelu ei sisällä vastavuoroisuusvelvoitetta.

Uusi sopimus laajentaa AKT-EY-kauppayhteistyötä uusille aloille. Osapuolet sitoutuvat ensinnäkin yhteistyöhön kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti WTO:ssa. Samalla tunnustetaan WTO:n sääntöjen joustavuuden merkitys ja teknisen avun tärkeä rooli. Toiseksi uusi sopimus lisää yhteistyötä palvelujen kaupassa esimerkiksi tuomalla kansainvälisen meriliikenteen sekä informaatio- ja viestintäteknologian kehittämisen sopimuksen piiriin. Kolmanneksi yhteistyötä vahvistetaan kauppaan liittyvillä aloilla, kilpailupolitiikassa, henkisen omaisuuden suojassa, standardisoinnissa ja sertifioinnissa sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimissa. Sopimuksessa on määräyksiä myös kaupasta ja ympäristöstä, kaupasta ja työelämän normeista sekä kuluttajapolitiikasta ja kuluttajien terveyden suojelusta. Huomattavaa on, että kauppa ja ympäristö -teemaan liittyvät kysymykset on nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty AKT-EY-sopimukseen.

1.3.5. AKT-EY-yhteistyön toimielimet

AKT-EY-ministerineuvosto tekee AKT-EY-yhteistyötä koskevat tärkeimmät päätökset ja se kokoontuu noin kerran vuodessa. Ministerineuvosto on luonteeltaan assosiaationeuvosto, joka valvoo sopimukseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Sen päätökset ovat sitovia.

AKT-EY-suurlähettiläskomitea valmistelee ministerineuvoston kokoukset ja sen jäsenet osallistuvat AKT-EY-yhteistyötä käsitteleviin komiteoihin. Komiteat kokoontuvat myös ministeritasolla yleensä kerran vuodessa. Ministerineuvosto voi delegoida itselleen kuuluvaa, jäsenmaita sitovaa päätösvaltaa suurlähettiläskomitealle.

AKT-EY-parlamentaarikkojen yhteisistunnoilla ei ole päätösvaltaa. Instituution tarkoituksena on lisätä EU- ja AKT-valtioiden parlamentaarikkojen välistä kanssakäymistä ja ottaa kantaa AKT-EY-yhteistyön ajankohtaisiin kysymyksiin.

Yritysten kehittämiskeskuksen (Centre for the Development of Enterprises, CDE) ― entiseltä nimeltään teollisuuden kehittämiskeskus (CDI) ― toiminta rahoitetaan Euroopan kehitysrahaston varoista ja se keskittyy lähinnä EU-jäsenvaltioiden ja AKT-valtioiden välisten taloudellisten suhteiden ja yhteisyritysten kehittämiseen sekä teknisen avun antamiseen AKT-valtioiden yrityksille.

Maatalouden ja maaseudun teknisen yhteistyön keskus (Technical Centre for Agricultural and Rural co-operation, CTA) toimii Euroopan kehitysrahaston varoilla ja keskittyy maataloussektorin teknisen avun antamiseen AKT-valtioille.

AKT-EY-yhteistyötä hallinnoi pääosin komissio ja joiltakin osin Euroopan investointipankki. Myös komission AKT-maissa sijaitsevien edustustojen päälliköille on delegoitu yhteistyöhön liittyvää päätöksentekovaltaa. AKT-valtioissa tärkein yhteistyötä hallinnoiva viranomainen on niin sanottu kansallinen vastuuvirkamies. AKT-valtio voi melko vapaasti päättää harjoitettavan yhteistyön laadusta, tarjouskilpailuista ja valvonnasta. Komissio tekee kuitenkin viime kädessä varsinaiset rahoitusta koskevat päätökset ja valvoo kunkin hankkeen toteutumista.

2. Esityksen vaikutukset
2.1. Taloudelliset vaikutukset
2.1.1. Yhteistyön rahoitus

AKT-EY-sopimuksen rahoittamiseksi perustetaan EU-maiden sisäisellä sopimuksella järjestyksessä yhdeksäs Euroopan kehitysrahasto (EKR-9), joka kattaa vuodet 2000-2005. EKR-9:n koko on 13,8 miljardia euroa, joka vastaa noin 5 %:n korotusta EKR-8:aan verrattuna. EKR-9:n kokonaissummasta AKT-maille on varattu 13,5 miljardia euroa, EU-maiden merentakaisille maille ja alueille 175 miljoonaa euroa ja EKR-varojen hallintoon 125 miljoonaa euroa. AKT-maiden 13,5 miljardin euron kokonaissummasta 12,5 miljardia vapautuu heti EKR-9:n astuessa voimaan, ja viimeinen miljardi vuonna 2004 suoritettavan arvioinnin perusteella. Arvioinnissa tarkastellaan EKR-9:stä tehtyjen sitoumusten ja maksatusten vauhtia sekä varojen tarvetta. EU ja AKT-maat tarkastelevat EKR-9:stä tehtyjä maksusitoumuksia ja maksatuksia vielä toistamiseen ennen vuotta 2005 arvioidakseen vuosien 2005―2010 rahoitustarpeen.

EKR-9:n resurssit jakautuvat eri käyttötarkoituksiin seuraavasti: määrärahakehys 10 miljardia euroa, alueellinen yhteistyö 1,3 miljardia euroa ja investointikehys 2,2 miljardia euroa. Lisäksi Euroopan investointipankki lainaa AKT-maille omista varoistaan 1,7 miljardia euroa viisivuotiskaudella 2000―2005.

EU-maiden maksuosuudet Euroopan kehitysrahastossa säilyvät samoina kuin EKR-9:ää edeltäneessä kahdeksannessa Euroopan kehitysrahastossa. Suurin maksaja on Ranska, jota seuraavat suuruusjärjestyksessä Saksa, Iso-Britannia ja Italia.

Suomen maksuosuus on 204 miljoonaa euroa (noin 1213 miljoonaa markkaa) eli 1,48 % rahaston kokonaissummasta. Suomen osuus maksetaan kehitysyhteistyövaroista. Vuoden 2000 lisätalousarviossa Suomelle myönnettiin valtuudet sitoutua yhdeksännen Euroopan kehitysrahastoon perustamiseen ja Suomen maksuosuuteen siinä.

AKT-EY-sopimukseen kuuluvat EU:n jäsenvaltiot ovat myös sitoutuneet vastaamaan sopimuksen piiriin kuuluvista Euroopan investointipankin antamista riskipääomaluotoista AKT-valtioille. Takuu kattaa yleensä noin 75 prosenttia lainan arvosta, mutta voi nousta erityistapauksissa 100 prosenttiin. Sen sijaan Euroopan investointipankin omista varoista tapahtuva lainananto AKT-maille ei aiheuta Suomelle erillisiä maksuja.

2.1.2. Muut taloudelliset vaikutukset

AKT-EY-sopimuksella yhteisö myöntää AKT-valtioille kaupallisia etuuksia, joita muut kehitysmaat eivät pääsääntöisesti saa. Vastaavat kauppaetuisuudet AKT-maille oli myönnetty jo edellisen Lom‚n sopimuksen puitteissa. Koska kauppapoliittiset määräykset kuuluvat yhteisön yksinomaisen toimivallan piiriin, noudattaa Suomi myös AKT-EY-sopimuksen osalta näitä määräyksiä. Sopimus auttaa AKT-valtioiden maatalous- ja teollisuustuotteiden pääsyä Suomen markkinoille osana EY:n yhteismarkkinoita. Tuonti AKT-maista Suomeen on ollut hyvin vähäistä.

Suomi osallistuu EKR-9:stä rahoitettavien hankkeiden rahoitusesityksiä koskevaan päätöksentekoon EKR-komiteassa. Suomalaiset yritykset, julkiset laitokset ja luonnolliset henkilöt voivat osallistua EKR-9:stä rahoitettavien hankkeiden tarjouskilpailuihin, joiden yhteisarvo on kymmeniä miljardeja markkoja.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset ja muut vastaavat tahot voivat osallistua hajautetun yhteistyön hankkeisiin AKT-valtioissa sijaitsevien yhteistyökumppanien kanssa ja saada niille rahoitusta EY:ltä.

2.2. Organisaatio- ja henkilövaikutukset

Sopimuksella ei ole kansallisen tason organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia. Sopimuksen hallinnointiin liittyvät toimet voidaan Suomen osalta hoitaa nykyisellä henkilöstöllä.

2.3. Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. AKT-EY-sopimukseen on ensimmäistä kertaa AKT-EY-yhteistyössä kirjattu ympäristökysymykset yhtenä yhteistyön läpileikkaavana teemana. Lisäksi sopimuksen osapuolet pyrkivät sopimuksen artiklojen 32 ja 49 mukaisesti yhteistyössä edistämään ympäristönsuojelua sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hallintaa. Edellä mainittujen seikkojen johdosta sopimuksella voidaan katsoa olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia AKT-maissa.

3. Asian valmistelu

Sopimus on jaetun toimivallan sopimus ja sisältää määräyksiä, jotka hallituksen käsityksen mukaan kuuluvat lainsäädännön alaan. Komission ehdotus AKT-EY-sopimuksen tekemisestä [KOM(2000) 324 lopullinen] on lähetetty eduskunnalle perustuslain 96 §:n perusteella valtioneuvoston kirjelmällä. Sopimus saatetaan allekirjoituksen jälkeen hallituksen esityksellä eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 ja 95 §:n mukaisesti.

AKT-EY-sopimuksesta ja siihen liittyvien asiakirjojen määräyksistä on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenneministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sisäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, tullihallitukselta sekä ulkoasiainministeriön poliittiselta, kauppapoliittiselta ja oikeudelliselta osastolta.

4. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Tähän esitykseen on liitetty tiedoksi Euroopan unionin jäsenmaiden välinen sisäinen menettelytapasopimus, joka allekirjoitettiin 18 päivänä syyskuuta 2000 Brysselissä. Sopimuksen virallinen nimi on "Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus AKT-EY-kumppanuussopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä".

Sopimuksessa määritellään muun muassa jäsenvaltioiden menettelytavat unionin sisäisessä kannanmäärittelyssä AKT-EY-yhteiselimissä, lähinnä AKT-EY-ministerineuvostossa, tiedonantovelvollisuus sopimuksista, jotka saattavat vaikuttaa AKT-EY-sopimukseen sekä sovitaan noudatettavasta menettelytavasta EU:n jäsenmaiden kesken mahdollisissa riitatapauksissa, jotka liittyvät AKT-EY-sopimuksen toimeenpanoon EU:n jäsenmaiden osalta. Riitatapaukset voidaan osoittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sopimus tulee voimaan samaan aikaan kuin AKT-EY-sopimus. Yleisten asiain neuvoston 18 päivänä syyskuuta 2000 tekemällä päätöksellä sisäistä menettelytapasopimusta sovelletaan väliaikaisesti 2 päivästä elokuuta 2000 lukien AKT-EY-sopimuksen voimaantuloon saakka. Sopimus ei edellytä eduskunnan hyväksymistä.

Neuvosto teki 22 helmikuuta 2001 päätöksen niin sanottujen vähiten kehittyneiden maiden EY:n markkinoillepääsyn laajentamisesta koskemaan kaikkia tuotteita paitsi aseita. Päätös toteutettiin muuttamalla EY:n voimassaolevaa tullietuusjärjestelmää (GSP) koskevaa asetusta (2820/989). Päätös tuli voimaan 5 maaliskuuta 2001, mistä lähtien tullittomuutta sovelletaan kaikkiin muihin tuotteisiin paitsi banaaneihin, riisiin ja sokeriin, joille määriteltiin erilliset siirtymäajat täyteen tullittomuuteen siirryttäessä. YK:n määrittelemiä vähiten kehittyneitä maita on yhteensä neljäkymmentäkahdeksan. Niistä kolmekymmentäyhdeksän on myös AKT-maita ja kuuluu AKT-EY-sopimuksen määräysten piiriin. Huhtikuussa 2001 Senegal liitettiin YK:n päätöksellä vähiten kehittyneiden maiden listalle. Näin vähiten kehittyneiden maiden lukumäärä kasvoi neljäänkymmeneenyhdeksään, joista neljäkymmentä on AKT-maita.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimusten sisältö
1.1. AKT-EY-KUMPPANUUSSOPIMUKSEN SISÄLTÖ
Sopimuksen ensimmäinen osa: Yleiset määräykset
I osasto: Tavoitteet, periaatteet ja toimijat
1 luku. Tavoitteet ja periaatteet

1 artiklan mukaan yhteistyön tavoitteena on rauhan ja turvallisuuden sekä AKT-valtioiden vakaan ja demokraattisen poliittisen kehityksen edistäminen, köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja AKT-valtioiden asteittainen yhdentyminen maailmantalouteen. Tavoitteisiin pyritään kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa huomioidaan kehityksen poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja ympäristöulottuvuus.

2 artiklassa todetaan, että yhteistyön perusperiaatteisiin kuuluu, aiempia AKT-EY-sopimuksia vastaavasti, osapuolten tasa-arvo ja AKT-maiden ensisijainen rooli omien kehitysstrategioidensa määrittelyssä. Toiseksi painotetaan myös muiden kuin valtiollisten toimijoiden osallistumista yhteistyöhön. Kolmantena perusperiaatteena on vuoropuhelu ja molemminpuolisten sitoumusten toteuttaminen. Neljänneksi periaatteeksi määritellään yhteistyön eriyttäminen ja alueellistaminen.

3 artiklan mukaan kukin sopimuspuoli toteuttaa osaltaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tästä sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttymisen ja helpottaakseen sen tavoitteiden saavuttamista.

2 luku. Kumppanuuden toimijat

4―7 artikloihin sisältyviä kumppanuuden toimijoita koskevia määräyksiä on laajennettu aiempiin AKT-EY-sopimuksiin verrattuna. 6 artiklassa yhteistyön toimijoiksi määritellään valtion paikallinen, kansallinen ja alueellinen taso, yksityinen sektori, taloudelliset ja sosiaaliset toimijat, mukaan lukien ammattijärjestöt, sekä kansalaisyhteiskunta. 4 artiklassa todetaan näiden toimijoiden oikeus saada tietoa ja osallistua yhteistyöstrategioiden suunnitteluun ja poliittiseen vuoropuheluun sekä toisaalta yhteistyöhankkeiden ja -ohjelmien toimeenpanoon. Lisäksi todetaan, että sopimuksen puitteissa myönnetään varoja näiden toimijoiden hankkeisiin sekä niiden kapasiteettien vahvistamiseen.

II osasto: Poliittinen ulottuvuus

8 artiklassa osapuolet sitoutuvat aikaisempaa laajempaan poliittiseen vuoropuheluun, jonka puitteissa käsitellään kaikkia yhteistyön piiriin kuuluvia kysymyksiä mukaan lukien poliittiset erityiskysymykset, joilla on yleistä merkitystä sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen tai molempien sopimuspuolten kannalta. Laaja-alaiset politiikat, joilla edistetään rauhaa sekä ehkäistään, hallitaan ja ratkaistaan väkivaltaisia selkkauksia, ovat tärkeä osa tätä vuoropuhelua, samoin kuin tarve ottaa rauhaan ja demokratiaan perustuvan vakauden tavoite täysimääräisesti huomioon yhteistyön ensisijaisia aloja määriteltäessä. Alueelliset organisaatiot sekä kansalaisjärjestöjen edustajat otetaan mukaan vuoropuheluun.

9 artiklassa määritellään ihmisoikeudet, demokraattiset periaatteet ja oikeusvaltio sopimuksen olennaisiksi osiksi. Jos sopimusosapuoli rikkoo näitä vastaan, yhteistyö voidaan keskeyttää artiklan 96 perusteella. Uutta edelliseen AKT-EY-sopimukseen verrattuna on hyvän hallinnon määrittely sopimuksen perustavanlaatuiseksi osaksi. Artikla 97 mahdollistaa vastaavasti yhteistyön keskeyttämisen vakavissa korruptiotapauksissa.

10 artiklassa tunnustetaan kestävän ja tasapuolisen kehityksen, kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin osallistumisen sekä markkinatalouden tärkeys sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

11 artikla laajentaa AKT-EU-yhteistyötä kattamaan konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen tähtäävät toimet ja velvoittaa varmistamaan, ettei yhteistyövaroja käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin.

12 artiklassa määrätään, että yhteisö tiedottaa AKT-valtioille aikeistaan, mikäli se aikoo toimivaltaansa käyttäessään toteuttaa toimenpiteen, jolla voisi olla vaikutusta AKT-valtioiden tämän sopimuksen tavoitteisiin liittyviin etuihin.

13 artikla syventää yhteistyötä siirtolaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Laillisten siirtolaisten syrjimättömän kohtelun lisäksi artikla kattaa siirtolaisten koulutukseen ja lähtöalueiden kehittämiseen kohdistuvan tuen. Lisäksi osapuolet sitoutuvat ottamaan takaisin laittomina siirtolaisina tavatut kansalaisensa. Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöjen takaisinotosta neuvotellaan tarvittaessa erillisiä sopimuksia.

Sopimuksen toinen osa: Toimielimiä koskevat määräykset

14―17 artiklat määrittelevät yleissopimuksen toimielimet, jotka ovat ministerineuvosto, suurlähettiläiden komitea ja parlamentaarinen yhteinen edustajakokous.

15 artiklan mukaan yhteistyön ylimpänä yhteisenä päätöksentekoelimenä toimii AKT-EY-ministerineuvosto. Ministerineuvosto voi tehdä osapuolia sitovia päätöksiä yleissopimuksen toimeenpanosta. Lisäksi sen tehtäviin kuuluu poliittinen vuoropuhelu ja yhteistyöpolitiikkoja koskevien suuntaviivojen hyväksyminen sekä 96-97 artiklojen mukaisten konsultaatiomekanismein toiminnan varmistaminen. Aiempiin AKT-EY-sopimuksiin verrattuna painottuu ministerineuvoston säännöllinen dialogi kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.

16 artiklassa todetaan, että ministerineuvostoa avustaa AKT-EY-suurlähettiläiden komitea.

17 artiklan mukaan parlamentaarinen yhteinen edustajakokous on neuvoa-antava elin, jonka jäsenistä puolet on Euroopan parlamentin ja puolet AKT-valtioiden parlamenttien jäseniä. Yhteiskokous kokoontuu kahdesti vuodessa. Uutena elementtinä sopimuksessa mainitaan mahdollisuus AKT-EY-parlamentaarikkojen kokouksiin alueellisella tasolla.

Sopimuksen kolmas osa: Yhteistyöstrategiat

18 artiklan mukaan yhteistyöstrategiat perustuvat kehitysstrategioihin sekä taloudelliseen ja kaupalliseen yhteistyöhön.

I osasto: Kehitysstrategiat
1 luku. Yleinen toimintakehys

19―20 artikloissa todetaan AKT-EU-yhteistyön päätavoitteina olevan köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen, kestävä kehitys ja AKT-valtioiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen. Yhteistyö määritellään kunkin AKT-valtion olosuhteiden mukaan ja sitä koskevat periaatteet pohjautuvat YK:n päätöslauselmiin sekä kansainvälisellä tasolla sovittuihin tavoitteisiin ja toimintaohjelmiin. Tavoitteisiin pyritään paikallisesti hallittujen kokonaisvaltaisten strategioiden avulla, joissa yhdistyvät taloudelliset, yhteiskunnalliset, kulttuuriset, institutionaaliset ja ympäristöaspektit. Yhteistyöstrategioilla pyritään muun muassa työpaikkoja luovaan talouskasvuun, yksityissektorin kehittämiseen, alueellisen yhteistyön kehittämiseen, tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen yhteiskunnan kehitykseen, kulttuuriarvojen edistämiseen, instituutioiden kehittämiseen ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistämiseen. Kehitysyhteistyön tavoitteita ja strategioita koskevista teksteistä laaditaan yhteenveto, jossa annetaan yhteistyön erityisaloja tai osa-alueita koskevat toimintaohjeet. Ministerineuvosto voi tarkistaa, tarkastella ja/tai muuttaa näitä tekstejä AKT-EY -kehitysrahoitusyhteistyökomitean tekemän suosituksen perusteella.

2 luku. Tukialat
1. jakso: Talouskehitys

21 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan kansallisella ja/tai alueellisella tasolla sellaisia taloudellisia ja institutionaalisia uudistuksia, jotka luovat yksityisinvestointeja suosivaa toimintaympäristöä sekä pyritään tekemään yksityissektorista dynaaminen, elinkelpoinen ja kilpailukykyinen sekä tuetaan yrityksille tarkoitettujen rahoituspalvelujen ja rahoitustakuujärjestelyjen tarjontaa.

22 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan AKT-valtioita makrotalouden kasvun ja vakauttamisen aikaansaamiseksi kurinalaisen finanssi- ja rahapolitiikan avulla sekä sellaisissa rakennepoliittisissa toimissa, jotka tähtäävät eri toimijoiden, erityisesti yksityissektorin, aseman vahvistamiseen sekä yritysten, investointien ja työllisyyden lisäämiseen.

23 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan kestäviä poliittisia ja institutionaalisia uudistuksia sekä investointeja, jotka ovat tarpeellisia oikeudenmukaisen taloudelliseen toimintaan ja tuotantoresursseihin pääsyn kannalta.

24 artiklassa korostetaan matkailun merkitystä AKT-valtioiden taloudelle sekä matkailualan kestävän kehityksen tukemista.

2. jakso: Sosiaalinen ja inhimillinen kehitys

25 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan AKT-valtioiden pyrkimyksiä kehittää yleisiä ja alakohtaisia politiikkoja ja uudistuksia, joilla parannetaan perusinfrastruktuurin ja -sosiaalipalvelujen kattavuutta, laatua ja saantia ja otetaan huomioon paikalliset tarpeet sekä yhteiskunnan huono-osaisimpien erityistarpeet. Erityistä huomiota kiinnitetään sen varmistamiseen, että yhteiskunnan varoja käytetään riittävässä määrin sosiaalialoille. Yhteistyöllä tuetaan myös sosiaalialan toimintaedellytysten kehittämistä sekä edistetään ja tuetaan sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliturvaan liittyvien politiikkojen ja järjestelmien kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

26―27 artiklan nojalla tuetaan johdonmukaisen ja kattavan politiikan laatimista nuorten voimavarojen hyödyntämiseksi sekä tuetaan kulttuurin kehittämistä.

3. jakso: Alueellinen yhteistyö ja yhdentyminen

28 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan AKT-valtioiden asettamia tavoitteita alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen alalla. Näihin kuuluvat AKT-valtioiden asteittaisen maailmantalouteen integroitumisen edistäminen, AKT-valtioiden alueiden ja niiden välisen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen nopeuttaminen, henkilöiden, tavaroiden, palvelujen, pääoman, työvoiman ja teknologian vapaan liikkuvuuden edistäminen AKT-valtioiden kesken, AKT-valtioiden talouksien monipuolistumisen sekä alueita ja ala-alueita koskevien yhteistyöpolitiikkojen koordinoinnin ja yhdenmukaistamisen nopeuttaminen sekä AKT-valtioiden sisäisen, niiden välisen ja kolmansien maiden kanssa käymän kaupan edistäminen ja laajentaminen.

29―30 artiklassa luetellaan toimet alueellisen taloudellisen yhteistyön ja alueellisen yhteistyön tukemiseksi.

4. jakso: Aihepiirikohtaiset ja läpileikkaavat kysymykset

31 artiklan nojalla tuetaan miesten ja naisten tasa-arvoa vahvistavia politiikkoja. Erityisesti yhteistyöllä luodaan tarkoituksenmukainen kehys sukupuolisensitiivisen lähestymistavan ja sukupuolikysymysten sisällyttämiseksi kaikkiin kehitysyhteistyön tasoihin ja naisia suosivien erityistoimenpiteiden käyttöönoton kannustamiseksi.

32 artikla määrittää tavoitteet ympäristönsuojelun sekä luonnonvarojen kestävän käytön ja hallinnan aloilla. Yhteistyössä pyritään ottamaan huomioon ympäristön kestävä kehitys kaikilla kehitysyhteistyön osa-alueilla sekä eri toimijoiden toteuttamissa tukiohjelmissa ja -hankkeissa, kehittämään ja/tai vahvistamaan ympäristönhoidon toimintaedellytyksiä sekä tukemaan erityistoimia ja -järjestelyjä, joilla ratkotaan kestävän kehityksen kannalta kriittisiä kysymyksiä.

33 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan demokratiaa, ihmisarvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, moniarvoisuutta, oikeusvaltiota sekä avointa ja vastuullista hallintoa edistäviä AKT-valtioiden instituutioita ja menettelyjä, sekä tehdään yhteistyötä lahjonnan ja korruption torjumiseksi ja markkinatalouden toiminnan edellyttämien instituutioiden tukemiseksi.

II osasto: Taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö
1 luku. Tavoitteet ja periaatteet

34―35 artiklan mukaan taloudellisella ja kaupallisella yhteistyöllä pyritään edistämään AKT-valtioiden integroitumista maailmantalouteen kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista edistävällä tavalla. Yhteistyössä pyritään siihen, että AKT-valtiot pystyvät hallitsemaan globalisaation asettamia haasteita ja mukautumaan asteittain kansainvälisen kaupan uusiin ehtoihin. Tästä syystä pyritään parantamaan AKT-valtioiden tuotanto-, toimitus- ja kaupankäyntivalmiuksia sekä niiden edellytyksiä houkutella investointeja. Vähiten kehittyneiden AKT-valtioiden erityiskohtelua jatketaan ja pienten, sisämaa- ja saarivaltioiden haavoittuva asema otetaan huomioon. Taloudellisessa ja kaupallisessa yhteistyössä noudatetaan täysin WTO:n määräyksiä. Yhteistyö perustuu kattavaan lähestymistapaan, joka rakentuu aiempien AKT-EY-sopimusten vahvuuksille ja saavutuksille sekä alueellista yhdentymistä koskeville AKT-valtioiden aloitteille.

2 luku. Uudet kaupankäyntijärjestelyt

36 artiklan nojalla sopimusosapuolet tekevät uusia WTO:n sääntöjen mukaisia kaupankäyntijärjestelyjä, joilla poistetaan asteittain niiden välisen kaupan esteet ja vahvistetaan yhteistyötä kaikilla kauppaan liittyvillä aloilla. Ei-vastavuoroiset kauppaedut pidetään uusien kaupankäyntijärjestelyjen valmisteluvaiheen ajan voimassa kaikkien AKT-valtioiden osalta. Sopimuspuolet vahvistavat tarpeen tarkastella tämän sopimuksen liitteeseen V liitettyjä perushyödykkeitä koskevia pöytäkirjoja uusien kaupankäyntijärjestelyjen yhteydessä, erityisesti niiden yhteensopivuutta WTO:n sääntöjen kanssa, tarkoituksena suojata niiden suomat edut.

37 artiklan mukaan talouskumppanuussopimukset neuvotellaan valmisteluvaiheessa, joka päättyy viimeistään 31.12.2007. Uusia kaupankäyntijärjestelyjä koskevat viralliset neuvottelut alkavat syyskuussa 2002 ja järjestelyt tulevat voimaan 1.1.2008, elleivät sopimuspuolet sovi aiemmasta ajankohdasta. Talouskumppanuussopimuksia koskevat neuvottelut aloitetaan niiden AKT-valtioiden kanssa, jotka katsovat olevansa siihen valmiita, niiden tarkoituksenmukaisena pitämällä tasolla ja AKT-valtioiden ryhmän sopimien menettelyjen mukaisesti AKT-valtioiden alueellinen yhdentymisprosessi huomioiden. Sellaisten ei vähiten kehittyneiden maiden osalta, jotka eivät halua tehdä talouskumppanuussopimuksia, tarkastellaan vuonna 2004 mahdollisuuksia luoda niiden tilannetta vastaava uusi kaupan kehys. Talouskumppanuusneuvotteluissa pyritään erityisesti vahvistamaan aikataulu WTO:n sääntöjen mukaiselle kaupan esteiden asteittaiselle vapauttamiselle, jolla AKT-valtioiden markkinoille pääsyä parannettaisiin muun muassa alkuperäsääntöjä tarkistamalla.

Neuvotteluissa otetaan huomioon kehitystaso ja kaupan alan toimenpiteiden sosio-ekonomiset vaikutukset AKT-valtioihin sekä niiden edellytykset mukauttaa taloutensa kaupan vapauttamisprosessiin, minkä johdosta neuvottelut ovat mahdollisimman joustavat siirtymäkauden keston ja lopullisen tuotekatteen suhteen. Valmisteluvaihetta käytetään myös AKT-valtioiden julkisen ja yksityisen sektorin toimintaedellytysten kehittämiseen. Sopimuspuolet tarkastelevat säännöllisesti valmistelujen ja neuvottelujen etenemistä ja suorittavat vuonna 2006 kaikille maille suunniteltujen järjestelyjen virallisen ja kattavan tarkastelun sen varmistamiseksi, että valmisteluihin tai neuvotteluihin ei tarvita lisäaikaa. Yhteisö on jo vuonna 2000 aloittanut prosessin, jonka ansiosta monenvälisten kauppaneuvottelujen loppuun mennessä ja viimeistään vuonna 2005 kaikista vähiten kehittyneistä maista peräisin olevat pääasiallisesti kaikki tuotteet saavat tullittoman pääsyn markkinoille. Aloitetta laajennettiin niin, että se kattaa kaikki tuotteet aseita ja ammuksia lukuunottamatta. Neuvosto teki helmikuussa 2001 päätöksen, joka vapauttaa vähiten kehittyneiden maiden kaiken tuonnin (poislukien aseet ja ammukset) EY:n markkinoille 5 maaliskuuta 2001 lukien. Banaaneihin, riisiin ja sokeriin sovelletaan siirtymäaikaa.

38 artiklan nojalla perustetaan AKT:n ja EY:n yhteinen kaupan alan ministerikomitea, joka koostuu ministerineuvoston nimittämistä AKT-valtioiden ja yhteisön edustajista ja seuraa monenvälisiä kauppaneuvotteluja ja niiden vaikutuksia AKT:n ja EY:n väliseen kauppaan, tehden tarvittavia suosituksia AKT-EY-kaupankäyntijärjestelyihin perustuvien etujen säilyttämiseksi.

3 luku. Yhteistyö kansainvälisissä yhteyksissä

39 artiklan mukaan sopimuspuolet tekevät tiivistä yhteistyötä yhteisten etujensa edistämiseksi kansainvälisessä kaupan ja talouden alan yhteistyössä, erityisesti WTO:ssa. Sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että WTO:n sääntöjen tulee olla joustavia AKT-valtioiden kehitystason ja velvoitteiden täyttämisessä ilmenevien vaikeuksien huomioon ottamiseksi.

40 artiklan mukaan sopimuspuolet ovat valmiita vauhdittamaan keskinäisiä neuvottelujaan perushyödykkeitä käsittelevissä kansainvälisissä yhteyksissä ja organisaatioissa.

4 luku. Palvelujen kauppa

41 artiklan mukaan sopimuspuolet vahvistavat palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) yhteydessä tekemänsä sitoumukset sekä sopivat tavoitteenaan olevan laajentaa kumppanuuttaan talouskumppanuussopimusten mukaisesti ja sisällyttää palvelujen vapauttaminen kumppanuuteen GATS-sopimuksen määräysten mukaisesti. Yhteisö tukee AKT-valtioiden pyrkimyksiä vahvistaa edellytyksiään tarjota palveluja.

42 artiklan nojalla kukin sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yritysten liikennöimille laivoille ja jommankumman alueella rekisteröidyille laivoille vähintään samat etuudet kuin omille laivoilleen satamiin pääsyn, satamien infrastruktuurin ja muiden meriliikenteen oheispalvelujen käytön, niihin liittyvien maksujen ja tullipalvelujen sekä lastauksen ja purkuun tarkoitettujen ankkuripaikkojen ja muiden tilojen osoittamisen osalta. Yhteisö tukee AKT-valtioiden pyrkimyksiä kehittää ja edistää tehokkaita ja kustannustehokkaita merikuljetuspalveluja AKT-valtioissa.

Komissio on pyynnöstä vahvistanut kirjallisesti, että niin sanottu kabotaasi ei kuulu 42 artiklan piiriin, vaan 42 artikla viittaa ainoastaan kansainväliseen meriliikenteeseen ja -kuljetuksiin.

43 artiklan mukaan sopimuspuolet toteuttavat toimenpiteitä, joilla tieto- ja viestintätekniikoiden hyödyntäminen tehdään AKT-valtioiden kansalaisille helpommaksi, esimerkiksi kehittämällä ja kannustamalla uusiutuvien ja kohtuuhintaisten energialähteiden käyttöä sekä kehittämällä ja hyödyntämällä kustannuksiltaan edullisia ja nykyistä laajempia langattomia verkkoja. Lisäksi sopimuspuolet vauhdittavat yhteistyötään tieto- ja viestintätekniikoiden sekä tietoyhteiskunnan aloilla muun muassa viestintäjärjestelmien täydentävyyden ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi.

5 luku. Kauppaan liittyvät alat

44 artiklan mukaan yhteisö tukee AKT-valtioiden pyrkimyksiä vahvistaa valmiuksiaan toimia kaikilla kauppaan liittyvillä aloilla.

45 artiklan nojalla sopimuspuolet sitoutuvat panemaan täytäntöön kansallisia ja alueellisia sääntöjä terveen kilpailun vääristymien poistamiseksi sekä kieltävänsä yrityksiltä määräävän aseman väärinkäytön yhteisön yhteismarkkinoilla tai AKT-valtioiden alueella.

46 artiklan mukaan sopimuspuolet korostavat WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksista tehtyyn TRIPS-sopimukseen ja biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittymisen tärkeyttä sekä sopivat vahvistavansa alan yhteistyötään.

47 artiklan nojalla sopimuspuolet sopivat tiivistävänsä yhteistyötään standardoinnin, sertifioinnin ja laadunvarmistuksen aloilla poistaakseen tarpeettomat tekniset esteet ja vähentääkseen kyseisillä aloilla vallitsevia keskinäisiä eroavaisuuksia kaupan helpottamiseksi. Tässä yhteydessä sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa WTO:n perustamissopimukseen liitetyn kaupan teknisistä esteistä tehtyyn sopimukseen (TBT-sopimus).

48 artiklassa sopimuspuolet tunnustavat kunkin sopimuspuolen oikeuden ottaa käyttöön tai saattaa voimaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia, jotka ovat tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, edellyttäen, että kyseiset toimet eivät yleisesti ottaen toimi mielivaltaisen syrjinnän tai kaupan peitellyn rajoittamisen muotona. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolet vahvistavat WTO-sopimukseen liitetyn terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen (SPS-sopimus) yhteydessä tekemänsä sitoumukset sopimuspuolten kehitystaso huomioon ottaen ja sitoutuvat sen mukaisesti vahvistamaan koordinointia, kuulemista ja tiedottamista terveys- ja kasvinsuojelutoimien osalta aina, kun kyseiset toimet voivat vaikuttaa jommankumman sopimuspuolen etuihin.

49 artiklan mukaan sopimuspuolet sopivat vahvistavansa yhteistyötään kansainvälisen kaupan kehittämiseksi siten, että ympäristön kestävä ja järkevä hoito varmistetaan.

50 artiklan mukaan sopimuspuolet vahvistavat sitoutumisensa keskeisimpiin kansainvälisesti tunnustettuihin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) asianomaisissa sopimuksissa määriteltyihin työelämää koskeviin säännöksiin, erityisesti koskien järjestäytymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, lapsityövoiman pahimpien muotojen poistamista sekä syrjimättömyyttä työelämässä, sekä sopivat, että työelämää koskevia säännöksiä ei saa käyttää protektionistisiin tarkoituksiin.

51 artiklan nojalla sopimuspuolet sopivat vauhdittavansa yhteistyötään kuluttajapolitiikan ja kuluttajien terveyden suojelun aloilla niin, että kansallinen lainsäädäntö otetaan asianmukaisesti huomioon kaupan esteiden välttämiseksi.

52 artikla käsittelee verotusta koskevaa poikkeuslausetta. Artiklan 1 kappaleessa järjestetään sopimusmääräysten mukaisesti myönnetyn suosituimmuuskohtelun ja muiden sopimuksen mukaisten järjestelyjen suhde sopimuspuolten nykyisiin tai tuleviin veroetuisuuksiin, joita ne voivat myöntää kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten tai muiden verotusjärjestelyjen tai kansallisen verolainsäädännön perusteella. Artiklan 2 kohdan mukaan mikään sopimusmääräys tai sopimuksen mukaan toteutettu järjestely ei estä sellaisen toimenpiteen toteuttamista, jonka tarkoituksena on estää veronkierto ja veron välttäminen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten tai muiden verotusjärjestelyjen tai sopimuspuolen sisäisen verolainsäädännön verotusta koskevien määräysten mukaisesti. Artiklan 3 kohdassa todetaan, etteivät sopimuksen määräykset tai sen mukaisesti toteutetut toimenpiteet estä sopimuspuolia verolainsäädännön soveltamistoiminnassa tekemästä eroa eri tilanteessa olevien veronmaksajien välillä sen mukaan, mikä on heidän asuinpaikkansa tai minne he ovat sijoittaneet pääomansa.

6 luku. Yhteistyö muilla aloilla

53 artiklassa sopimuspuolet ilmoittavat valmiudestaan neuvotella kalastusalan sopimuksia, joiden tavoitteena on kestävien ja molempia osapuolia tyydyttävien edellytysten takaaminen AKT-valtioiden kalastustoiminnalle. Sopimuksia tehtäessä tai täytäntöönpantaessa AKT-valtiot eivät harjoita syrjintää yhteisöä tai muita jäsenvaltioita kohtaan eikä yhteisö AKT-valtioita kohtaan.

54 artiklassa yhteisö sitoutuu saatavilla olevien maataloustuotteiden osalta huolehtimaan siitä, että vientituet voidaan vahvistaa nykyistä aiemmin kaikille AKT-valtioille tietyn tuotevalikoiman osalta, joka on määritelty kyseisten valtioiden ilmoittamien elintarviketarpeiden perusteella. Ennakkovahvistus tehdään vuodeksi niin, että tukitaso määritellään komission tavallisesti noudattamien menetelmien mukaisesti. Niiden AKT-valtioiden kanssa voidaan sopia erityisjärjestelyistä, jotka sitä pyytävät osana elintarviketurvapolitiikkaansa. Erityisjärjestelyt eivät saa vaarantaa AKT-valtioiden alueiden tuotantoa ja kauppavirtoja.

Sopimuksen neljäs osa: Kehitysrahoitusyhteistyö
I osasto: Yleiset määräykset

55―61 artiklaan sisältyy kehitysrahoitusyhteistyötä koskevia yleisiä määräyksiä. Niissä määritellään kehitysrahoituksen tavoitteet, periaatteet, suuntaviivat, rahoituskelpoisuus, rahoituksen soveltamisala ja luonne.

1 luku. Tavoitteet, periaatteet, suuntaviivat ja tukikelpoisuus

55 artiklassa todetaan, että kehitysrahoitusyhteistyöllä pyritään rahoituksen ja teknisen avun tarjoamisen kautta kumppanuussopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

56 artikla määrittelee kehitysrahoitusyhteistyön yhteyden AKT-maiden kehitysstrategioihin ja maiden erityispiirteiden huomioimiseen. Yhteistyö perustuu omistajuuden ja kumppanuuden periaatteille. Sen toteuttamisessa pyritään varmistamaan tehokkuus, koordinaatio ja johdonmukaisuus. Tuen ennustettavuuden ja varmuuden lisäksi tärkeäksi todetaan sen joustavuus ja sopeutuminen AKT-maan ja rahoitettavan hankkeen erityisluonteeseen. Lisäksi sitoudutaan huomioimaan vähiten kehittyneiden maiden, sisämaa- ja saarivaltioiden sekä konflikteista toipuvien maiden erityistarpeet.

57 artikla määrittelee yhteisön ja AKT-maiden vastuualueet yhteistyön toteuttamisessa. AKT-maat ovat vastuussa tavoitteiden ja prioriteettien määrittelystä, rahoitettavien hankkeiden ja ohjelmien valitsemisesta, niitä koskevien asiakirjojen valmistelusta, hankesopimusten neuvottelemisesta sekä hankkeiden ja ohjelmien toimeenpanosta ja ylläpidosta. AKT-maat ja yhteisö vastaavat yhdessä kehitysrahoitusyhteistyön suuntaviivojen määrittelystä, maaohjelmien hyväksymisestä sekä hankkeiden etukäteisarvioinneista, valvonnasta ja arvioinnista. Yhteisö on vastuussa rahoituspäätösten tekemisestä. Uutta aiempiin AKT-EY-yleissopimuksiin verrattuna on se, että myös valtiosta riippumattomat toimijat voivat ehdottaa ja toteuttaa yhteistyöhankkeita.

58 artiklassa määritellään, että sopimuksen alaista rahoitusta voivat saada AKT-valtiot, sellaiset alueelliset järjestöt, joihin kuuluu AKT-maita ja joiden rahoituskelpoisuuden nämä valtiot ovat hyväksyneet sekä AKT-maiden ja yhteisön yhdessä perustamat elimet. AKT-valtioiden suostumuksella rahoituskelpoisia ovat myös AKT-valtioiden julkiset tai puolijulkiset laitokset sekä AKT- ja EU-valtioiden yritykset, rahoitusta välittävät tahot ja ei-valtiolliset toimijat.

2 luku. Rahoituksen soveltamisala ja luonne

59 artiklan mukaan asianomais(t)en AKT-valtio(ide)n sekä kansallisella että alueellisella tasolla asettamien painopisteiden osalta tukea voidaan antaa sellaisille hankkeille, ohjelmille ja muille toimintamuodoille, joilla edistetään tässä sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

60 artiklan mukaan rahoitusta voidaan antaa seuraaviin tarkoituksiin: AKT-valtioiden velkataakan ja maksutaseongelmien sekä vientitulojen vaihtelun haitallisten seurausten lievittäminen, makrotaloudelliset, rakenteelliset ja alakohtaiset politiikat ja uudistukset, institutionaalinen kehittäminen ja kapasiteettien vahvistaminen, tekninen yhteistyö sekä humanitaarinen apu.

61 artiklan mukaan mahdollisia tukimuotoja ovat hanke- ja ohjelma-apu, luotot, takuut ja pääomasijoitukset, suora tai vastarahastojen kautta annettava budjettituki, yhteistyön hallinnoinnin rahoittaminen sekä yleiset ja alakohtaiset tuontitukiohjelmat. Artiklassa määritellään edellytykset, jotka on täytettävä suoran budjettituen myöntämiseksi. Erikseen mainitaan mahdollisuus käyttää edellä mainittuja tukimuotoja alueidenvälisen talouden vapauttamisen vaatimiin uudistuksiin.

II osasto: Rahoitusyhteistyö
1 luku. Varat

62 artiklan mukaan yhteisön antaman avun kokonaismäärä ja sitä koskevat yksityiskohtaiset ehdot määritellään sopimuksen liitteissä. Rahoituksen määrää tarkistetaan, mikäli jokin AKT-maa jättää sopimuksen ratifioimatta tai eroaa siitä tai mikäli sopimukseen liittyy uusi AKT-valtio. Rahoituksen määrää tarkistetaan myös EY:n laajentuessa.

63 artiklassa todetaan, että yhteisö ja AKT-valtio määrittelevät yhdessä rahoitusmuodot huomioiden erityisesti AKT-valtion kehitystason, maantieteellisen sijainnin ja taloudelliset olosuhteet sekä hankkeen luonteen, taloudelliset ja rahoitukselliset kannattavuusnäkymät sekä sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset. Lainarahoituksen ollessa kyseessä huomioidaan myös lainan takaisinmaksun takaavat tekijät.

64 artiklassa määritellään menettelyt, joita on noudatettava kun rahoitusta annetaan yksityisen sektorin toimijalle joko suoraan tai välittäjän kautta.

65 artiklassa todetaan, että yhteistyövaroja voidaan AKT-valtioiden pyynnöstä käyttää yhteisrahoitukseen erityisesti EU:n jäsenvaltioiden, AKT-valtioiden, kolmansien valtioiden, kehitys- ja rahoituslaitosten, yritysten ja vientiluottolaitosten kanssa sekä määrätään yhteisrahoitusta koskevista yleisistä periaatteista.

2 luku. Velka- ja rakennesopeutustuki

66 artiklassa todetaan, että AKT-maiden velkataakan lievittämiseksi yhteistyövaroja voidaan käyttää kansainvälisten velkahelpotusaloitteiden tukemiseen. AKT-valtioiden pyynnöstä yhteisö voi tukea ratkaisujen etsimistä velkaongelmaan, velan hallintaa ja kansainvälisiä rahoitusneuvotteluja koskevaa koulutusta sekä velan hallintatekniikkojen ja -instrumenttien kehittämistä. Osapuolet myös toteavat valmiutensa jatkaa keskusteluja velkaongelman ratkaisemiseksi.

67 artiklan rakennesopeutustukea koskevat määräykset vastaavat pääosin edellisen AKT-EY-yleissopimuksen määräyksiä. Artiklan mukaan kumppanuussopimuksen kautta tuetaan AKT-maiden makrotaloudellisia ja alakohtaisia uudistuksia, jotka tulee toteuttaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti kestävällä tavalla. Samassa yhteydessä todetaan alueellisen ulottuvuuden tärkeys: rakennesopeutustuen tulisi käsittää myös alueellista yhdentymistä rohkaisevia toimia, edistää yhdentymiseen osallistuvien maiden politiikkojen harmonisointia ja koordinointia sekä huomioida integraation aiheuttamat sopeutumiskustannukset. Tukikelpoisuuden osalta kelpoisiksi todetaan AKT-valtiot, jotka toteuttavat tai suunnittelevat makrotaloudellisia tai rakenteellisia uudistuksia. Tuen tarpeellisuutta arvioitaessa huomioidaan muun muassa uudistusten tuloksellisuus ja niiden taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset. Ne AKT-valtiot, jotka toteuttavat suurten monenvälisten avunantajien tukemia uudistusohjelmia, katsotaan automaattisesti tukikelpoisiksi.

3 luku. Vientitulojen lyhytaikaisten vaihtelujen takia myönnettävä tuki

Luvussa määrätään vientitulojen lyhyen aikavälin vaihteluissa annettavasta tuesta, joka edellisessä AKT-EY-sopimuksessa sisältyi perushyödykeyhteistyötä koskevaan lukuun. Määräyksiä on huomattavasti uudistettu ja lyhennetty. Tarkemmat määräykset tuen antamisesta sisältyvät sopimuksen liitteeseen II.

68 artiklassa tunnustetaan vientitulojen, erityisesti maatalous- ja kaivossektorin tulojen, epävakauden voivan vaikuttaa haitallisesti AKT-valtioiden kehitykseen ja todetaan AKT-valtioiden mahdollisuus saada lisätukea vaarassa olevien uudistusten ja politiikkojen läpiviemiseksi. Toisin kuin aiemmissa AKT-EY-yleissopimuksissa, tukea ei anneta erillisestä rahoitusvälineestä vaan pitkän aikavälin kehitysapua antavasta rahoituskehyksestä. Varojen jaossa huomioidaan AKT-talouksien riippuvuus viennistä erityisesti maatalous- ja kaivossektoreilla. Vähiten kehittyneille maille, sisämaa- ja saarivaltioille taataan erityiskohtelu. Lisäksi yhteisö tukee markkinapohjaisia vakuutusjärjestelmiä, joilla AKT-valtiot voivat suojautua vientitulojen vaihtelun riskiltä.

4 luku. Alakohtaisten politiikkojen tuki

69 artiklan mukaan tukea annetaan sosiaalisille ja taloudellisille alakohtaisille politiikoille ja uudistuksille; tuotantokapasiteetin ja viennin kilpailukyvyn lisäämiseen tähtääville toimille; toimille sosiaalisektorin palvelujen laajentamiseksi sekä temaattisille ja läpileikkaaville kysymyksille. Tukea voidaan antaa sektoriohjelmien, budjettituen, investointien, jälleenrakennuksen, koulutuksen, teknisen avun ja institutionaalisen tuen muodossa.

5 luku. Pienhankkeet ja hajautettu yhteistyö

70―71 artiklan mukaan sopimuksen puitteissa voidaan paikallisten yhteisöjen tarpeisiin vastaamiseksi ja hajautetun yhteistyön toimijoiden aloitteiden tukemiseksi rahoittaa mikrohankkeita ja hajautetun yhteistyön hankkeita. Paikallistason mikrohankkeet tulee toteuttaa paikallisyhteisön aloitteesta ja yhteisön tulee aktiivisesti osallistua niiden toteutukseen. Hajautetulla yhteistyöllä tuetaan erityisesti AKT- ja EU-valtioiden hajautettujen toimijoiden yhteishankkeita. Mikrohankkeita ja hajautetun yhteistyön hankkeita voidaan toteuttaa myös muilla kuin maaohjelmassa määritellyillä prioriteettisektoreilla. Yhteisö kattaa pääsääntöisesti korkeintaan 75 prosenttia hankkeen kustannuksista. Loppurahoituksesta vastaa paikallisyhteisö, hajautetun yhteistyön toimija tai ― poikkeustapauksissa ― AKT-valtio.

6 luku. Humanitäärinen hätäapu

72―73 artiklan mukaan sopimus mahdollistaa hätäavun, humanitaarisen ja jälleenrakennusavun antamisen sekä luonnonkatastrofeista että ihmisen aiheuttamista kriiseistä johtuvissa poikkeusolosuhteissa. Avun tavoitteena on ihmishenkien pelastaminen, avun saatavuuden takaaminen, kuntoutuksen ja jälleenrakennuksen edistäminen, väestönsiirtojen aiheuttamiin tarpeisiin vastaaminen sekä katastrofien ehkäisemiseen ja niihin valmistautumiseen liittyvien toimien tukeminen. Tukea voivat saada myös pakolaisia vastaanottamaan joutuvat AKT-valtiot. Apua hallinnoidaan nopeilla, joustavilla ja tehokkailla mekanismeilla. Lisäksi todetaan, että lyhyen aikavälin hätätoimia rahoitetaan Euroopan kehitysrahastosta vain poikkeusolosuhteissa, milloin apua ei voida rahoittaa Euroopan yhteisön budjetista.

7 luku. Investoinnit ja yksityisen sektorin kehitystuki

74―78 artiklat kattavat sijoitusten edistämisen, rahoittamisen, tuen, takaamisen ja suojan.

75 artiklan mukaan sopimuksella annetaan tukea yksityisten sijoitusten edistämiseen tähtääville toimille. Yksityisten sijoittajien osallistumista AKT-EY-kehitystoimiin rohkaistaan ja vakaan sijoitusympäristön luomista edistetään muun muassa neuvotteluin sen parantamista koskevista sopimuksista. Yhteistyö kattaa sijoituksia edistävien instituutioiden valmiuksien vahvistamisen ja sijoitusmahdollisuuksia koskevan tiedon levittämisen. Lisäksi edistetään yksityisen sektorin toimijoiden vuoropuhelua, yhteistyötä, osakkuuksia ja yhteisyrityksiä kansallisella, alueellisella ja AKT-EY-tasolla erityisesti AKT-alueen ja EU:n välisen yksityissektorin yritysfoorumin kautta.

76 artikla kattaa sijoitusten rahoittamisen ja tuen. Sopimuksen puitteissa annetaan rahoitus- ja teknistä apua yksityisen sektorin kannalta keskeisille politiikka- ja institutionaalisille uudistuksille sekä kapasiteettien vahvistamiselle. Lisäksi sopimuksen kautta tarjotaan riskipääomaa, takuita ja lainoja liitteen II ehtojen mukaisesti. Osa lainoista myönnetään Euroopan investointipankin omista varoista.

77 artikla koskee investointitakuita. Yhteistyö kattaa suorien ulkomaisten investointien vakuutuksen poliittisia riskejä vastaan, takuuohjelmat velkarahoituksen osatakaamiseksi sekä tuen kansallisille ja alueellisille takuurahastoille. Lisäksi rahoitetaan kaupallisten riskien vähentämiseen tähtääviä kansallisia ja alueellisia aloitteita.

78 artiklassa osapuolet vahvistavat tarpeen edistää ja suojata toisen osapuolen sijoituksia alueellaan ja toteavat tätä koskevien sopimusten tärkeyden. Osapuolet sitoutuvat myös sisällyttämään uusiin AKT-EY-talouskumppanuussopimuksiin yleisiä periaatteita sijoitusten edistämisestä ja suojasta.

III osasto: Tekninen yhteistyö

79―80 artiklat käsittelevät teknistä yhteistyötä, jonka tavoitteena on tukea AKT-valtioita kansallisten ja alueellisten inhimillisten voimavarojen sekä kehityksen kannalta keskeisten instituutioiden kehittämisessä. Teknisen yhteistyön tulee olla kustannustehokasta, kysyntäperusteista ja vastaanottajan tarpeisiin mukautettua. Sen tulee edistää tietotaidon siirtoa sekä ohjelma- ja hankekohtaisen tavoitteiden saavuttamista. Teknisellä yhteistyöllä rohkaistaan AKT-valtioiden asiantuntijoiden, virkamiesten, yritysten sekä koulutus- ja tutkimuslaitosten osallistumista EKR-rahoitteisiin hankkeisiin. Lisäksi sillä pyritään lisäämään tietoutta inhimillisiin voimavaroihin liittyvistä rajoituksista ja mahdollisuuksista AKT-valtioissa ja tuetaan AKT-valtioiden keskinäistä teknistä yhteistyötä. Yhteistyö kattaa myös pitkän aikavälin kapasiteettien vahvistamisen. Yhteisö voi lisäksi tukea aloitteita koulutettujen AKT-kansalaisten kotimaahan paluun helpottamiseksi.

IV osasto: Menettelyt ja hallintojärjestelmät

81―82 artiklassa todetaan, että hallintomenettelyjen on oltava läpinäkyviä ja helppoja soveltaa. Niiden on mahdollistettava tehtävien ja vastuiden hajauttaminen kenttätasolle. Toisin kuin aiemmissa AKT-EY-yleissopimuksissa, yksityiskohtaiset määräykset yhteistyön toimeenpanosta ja siitä vastuussa olevista toimijoista eivät sisälly itse sopimukseen, vaan sen liitteeseen IV. Liitettä voidaan tarkistaa AKT-EY-ministerineuvoston päätöksellä.

83 artiklassa todetaan, että AKT-EY-ministerineuvosto tarkastelee vähintään kerran vuodessa kehitysrahoitusyhteistyön tavoitteiden toteutumista. Tätä tarkoitusta varten ministerineuvosto perustaa yhteyteensä AKT-EY-kehitysrahoitusyhteistyön komitean. Komitean tehtäviin kuuluu varmistaa kehitysrahoitusyhteistyön tavoitteiden ja periaatteiden toteutuminen, tutkia siihen liittyviä ongelmia ja ehdottaa toimia niiden korjaamiseksi, tarkistaa sopimuksen liitteiden asianmukaisuus ja ehdottaa tarvittaessa korjauksia sekä seurata investointikehyksen toimintaa. Pariteettiperiaatteella toimiva komitea koostuu ministerineuvoston nimittämistä AKT-valtioiden ja yhteisön edustajista. Se kokoontuu neljännesvuosittain, vähintään kerran vuodessa ministeritasolla.

Sopimuksen viides osa: Yleiset määräykset, jotka koskevat vähiten kehittyneisiin, sisämaa- tai saarivaltioihin kuuluvia AKT-valtioita

1 luku. Yleiset määräykset

84 artiklan mukaan yhteistyö takaa erityiskohtelun vähiten kehittyneille AKT-valtioille ja huomioi sisämaa- ja saarivaltioiden haavoittuvuuden. Lisäksi huomioidaan konflikteista toipuvien maiden tarpeet. Sopimuksen eri luvuissa mainittujen toimien lisäksi näihin maihin kiinnitetään erityistä huomiota alueellisessa yhteistyössä, liikenne- ja viestintäinfrastruktuurin kehittämisessä, meri- ja sisävesivoimavarojen hyödyntämisessä, rakennesopeutuksessa sekä elintarvikestrategioiden ja integroitujen kehitysohjelmien toimeenpanossa.

2 luku. Vähiten kehittyneet AKT-valtiot

85―86 artiklassa todetaan vähiten kehittyneiden AKT-valtioiden erityiskohtelun tavoitteeksi auttaa näitä valtioita selviämään niiden kehitystä estävistä vakavista taloudellisista ja sosiaalisista vaikeuksista. Erityiskohtelu kattaa sopimuksen liitteessä VI listattavat vähiten kehittyneet AKT-valtiot. Listaa voidaan muuttaa ministerineuvoston päätöksellä uuden vähiten kehittyneen valtion liittyessä sopimukseen tai jonkin AKT-valtion taloudellisen tilanteen muuttuessa huomattavasti ja pitkäkestoisesti.

3 luku. AKT-valtiot, jotka ovat sisämaavaltioita

87―88 artiklassa todetaan yhteistyön kattavan erityistoimet, joilla tuetaan AKT-valtioihin kuuluvien sisämaavaltioiden pyrkimyksiä voittaa kehitystään haittaavat maantieteelliset ja muut vaikeudet. Sisämaavaltiot on listattu sopimuksen liitteessä VI. Listaa voidaan muuttaa ministerineuvoston päätöksellä uuden sisämaavaltion liittyessä sopimukseen.

4 luku. AKT-valtiot, jotka ovat saarivaltioita

89―90 artiklassa todetaan yhteistyön kattavan erityistoimet, joilla tuetaan AKT-valtioihin kuuluvien saarivaltioiden pyrkimyksiä voittaa kehitystään haittaavat maantieteelliset ja muut vaikeudet. Saarivaltiot on listattu sopimuksen liitteessä VI. Listaa voidaan muuttaa ministerineuvoston päätöksellä uuden saarivaltion liittyessä sopimukseen.

Sopimuksen kuudes osa: Loppumääräykset

91 artiklassa todetaan, ettei mikään yhteisön tai AKT-valtioiden solmima sopimus tai järjestely saa estää sopimuksen toimeenpanoa.

92 artiklassa todetaan sopimusta sovellettavan Euroopan yhteisön ja AKT-valtioiden alueella.

93 artikla koskee sopimuksen ratifiointia ja voimaanastumista. Sopimuksen allekirjoittajavaltiot ratifioivat tai hyväksyvät sopimuksen perustuslaillisten sääntöjensä ja menettelyjensä mukaisesti. AKT-valtioiden ratifiointiasiakirjat talletetaan EU:n neuvoston sihteeristöön ja yhteisön sekä sen jäsenvaltioiden ratifiointiasiakirjat AKT-valtioiden sihteeristöön. Sopimus astuu voimaan, kun yhteisö, kaikki sen jäsenvaltiot ja kaksi kolmasosaa AKT-valtioista ovat tallettaneet ratifiointiasiakirjansa. AKT-valtion, joka ei ole ratifioinut sopimusta sen voimaanastuessa, tulee saattaa ratifiointiprosessinsa päätökseen seuraavien 12 kuukauden kuluessa. Toisin kuin aiempiin AKT-EY-sopimuksiin, artiklaan sisältyy AKT-EY-ministerineuvoston mahdollisuus myöntää erityistukea AKT-valtiolle, joka ei normaalien valtiollisten instituutioiden puuttuessa pysty allekirjoittamaan tai ratifioimaan sopimusta.

94 artiklan mukaan sopimuksen jäsenyyttä voi hakea itsenäinen valtio, jonka rakenteelliset piirteet ja taloudellinen ja sosiaalinen tilanne vastaavat AKT-valtioiden tilannetta. Hakemus esitetään ministerineuvostolle. Neuvoston hyväksymä uusi jäsen liittyy tallettamalla liittymisasiakirjansa EU:n neuvoston sihteeristöön. Ministerineuvosto voi määrätä liittymisen ehdoista ja järjestelyistä, eikä liittyminen saa vaikuttaa kielteisesti muiden AKT-valtioiden kehitysrahoitukseen.

Ministerineuvostoa informoidaan kolmansien valtioiden hakemuksista EU:n jäseneksi, ja yhteisö sitoutuu tiedottamaan AKT-valtioille jäsenyysneuvottelujen etenemisestä. Kaikki Euroopan unioniin liittyvät valtiot liittyvät AKT-EY-sopimuksen jäseneksi. Ministerineuvosto arvioi liittymisen vaikutuksia ja päättää sen mahdollisesti edellyttämistä toimista.

95 artiklassa todetaan, että sopimus on solmittu 20 vuodeksi alkaen 1.3.2000. Rahoituspöytäkirjat laaditaan viisivuotisiksi. Osapuolet ilmoittavat vähintään 12 kuukautta ennen viisivuotiskauden päättymistä ehdotuksistaan sopimuksen tarkistamiseksi, ja neuvottelut muutoksista aloitetaan 10 kuukautta ennen viisivuotiskauden umpeutumista. Tämä ei kuitenkaan koske kaupallista yhteistyötä. Osapuolet aloittavat neuvottelut suhteidensa tulevasta järjestämisestä 18 kuukautta ennen sopimuksen 20 vuoden voimassaoloajan umpeutumista. Lisäksi todetaan, että ministerineuvosto päättää sopimuksen tai sen muutosten voimaantuloa edeltävistä siirtymävaiheen toimista.

96 artikla sisältää konsultaatio- ja sanktiomenettelyn, jota noudatetaan, jos toinen osapuoli on rikkonut sopimuksen olennaisia osia ― ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota ― koskevia velvoitteitaan. Artiklaan sisältyvä konsultaatiomenettely on joustavampi kuin edelliseen AKT-EY-yleissopimukseen sisältynyt keskeyttämismenettely. Ellei konsultaatioissa päästä yhteisymmärrykseen, voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin, ja ääritapauksessa yhteistyö voidaan keskeyttää. Erittäin vakavat olennaisten osien rikkomukset oikeuttavat kiireelliseen menettelyyn. Tällöin asianmukaisiin toimiin voidaan ryhtyä välittömästi, mutta toimista on ilmoitettava toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle ja niistä voidaan käydä konsultaatioita.

97 artiklassa määritellään vastaava konsultaatio- ja sanktiomenettely, jota sovelletaan vakavissa korruptiotapauksissa. Artikla korostaa, että päävastuu tilanteen korjaamisesta on maalla, jossa korruptiota on havaittu. Kiireellistä menettelyä ei voida soveltaa korruptiotapauksissa.

98 artikla yksinkertaistaa sopimuksen riitojenratkaisumenettelyä. Sopimuksen soveltamiseen tai tulkintaan liittyvät erimielisyydet alistetaan ministerineuvostolle. Ellei ministerineuvosto onnistu ratkaisemaan asiaa, kumpi tahansa osapuoli voi vaatia välittäjän nimeämistä. Kumpikin osapuoli nimeää yhden välittäjän ja nämä yhdessä kolmannen välittäjän. Ellei välittäjien nimeämisestä tai välitysmenettelyistä päästä sopuun, turvaudutaan pysyvän välitystuomioistuimen apuun. Osapuolet sitoutuvat noudattamaan välittäjien päätöstä.

99 artiklassa todetaan, että osapuolet voivat irtisanoa sopimuksen 6 kuukauden varoitusajalla.

100 artiklan mukaan sopimukseen liitetyt pöytäkirjat ja liitteet muodostavat sopimuksen erottamattoman osan. Liitteitä I, II, III, IV ja VI voidaan tarkistaa ministerineuvoston AKT-EY-kehitysrahoitusyhteistyön komitean ehdotuksesta tekemällä päätöksellä.

LIITTEET
LIITE I: RAHOITUSPÖYTÄKIRJA

Pöytäkirjassa määritellään AKT-EY-yhteistyön rahoitus ajalle 1.3.2000-28.2.2005. Rahoituksen kokonaismäärä on 15 200 miljoonaa euroa (noin 90.375.096 miljoonaa markkaa). Tästä yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR-9) suuruus on maksimissaan 13 500 milj. euroa (noin 80.267.355 miljoonaa markkaa), joka jakautuu seuraavasti:

― Pitkäaikaista kehitystä tukeva lahja-apu: 10 000 miljoonaa euroa. Summa on varattu pääasiassa maaohjelmien toteuttamiseen. Lisäksi se sisältää 90 miljoonaa euroa Yritysten kehittämiskeskukselle, 70 miljoonaa euroa Maatalouden kehittämiskeskukselle ja korkeintaan 4 miljoonaa euroa AKT-EU- parlamentaarisen yleiskokouksen kuluihin.

― Alueellinen yhteistyö ja yhdentyminen: 1300 miljoonaa euroa

― Investointikehys: 2200 miljoonaa euroa

Lisäksi Euroopan investointipankki lainaa AKT-valtioille omista varoistaan 1700 miljoonaa euroa.

Euroopan investointipankki hallinnoi sen omista varoista annettavia lainoja sekä investointikehystä. Muita yhteistyövaroja hallinnoi komissio.

Toisin kuin edellisissä AKT-EY-sopimusten rahoituspöytäkirjoissa, pöytäkirjassa määrätään, että edellisten Euroopan kehitysrahastojen käyttämättömät varat siirretään 9. Euroopan kehitysrahastoon rahoituspöytäkirjan astuttua voimaan. Uutta aiempiin rahoituspöytäkirjoihin verrattuna on myös se, että osapuolet sitoutuvat arvioimaan yhteistyövarojen sitoumus- ja maksuastetta ja tältä pohjalta uusien yhteistyövarojen tarvetta ennen pöytäkirjan voimassaolon umpeutumista.

LIITE II: RAHOITUSEHDOT
1 luku. Investointien rahoitus

1 artiklan mukaan tässä luvussa määrätään investointikehyksen ja Euroopan investointipankin (EIP) omista varoista annettavia lainoja sekä erityistoimia koskevista rahoitusehdoista.

2 artiklan mukaan investointikehyksestä myönnettäviä varoja voidaan käyttää muun muassa riskipääoman muodostamiseen pääomaosakkuuksiin ja kvasipääomatukeen AKT-valtioiden yrityksissä, myös rahoituslaitoksissa, ja tavallisten lainojen myöntämiseen. Tavallisten lainojen korkoon sisältyy viitekorko, jota EIP soveltaa vastaaviin ja ehdoiltaan samanlaisiin lainoihin, mutta lainan korkoa voidaan laskea kolme prosenttiyksikköä rahoitettaessa yksityissektorin kannalta välttämättömiä infrastruktuurihankkeita vähiten kehittyneissä tai selkkauksista toipuvissa maissa, ja korkotukea antaa enintään kolme prosenttia rahoitettaessa hankkeita, joihin sisältyy rakenneuudistustoimia osana yksityistämistä tai joiden sosiaaliset tai ympäristöön liittyvät edut ovat merkittäviä ja selvästi osoitettavissa. Lopullinen korko on joka tapauksessa aina vähintään 50 prosenttia viitekorosta.

3 artiklan mukaan investointikehys koskee kaikkia talouden osa-alueita ja sillä tuetaan yksityissektorin ja liiketaloudellisesti johdettujen julkisen sektorin toimijoiden investointeja, mukaan lukien yksityissektorille välttämätöntä ja tuloja tuottavaa taloudellista ja teknistä infrastruktuuria. Järjestelyä hallinnoidaan uudistuvana rahastona, ja sen on tarkoitus olla taloudellisesti kestävä. Sen alaisiin toimiin sovelletaan markkinaperusteisia ehtoja, ja niissä pyritään välttämään paikallismarkkinoiden vääristyminen ja yksityisten rahoituslähteiden syrjäyttäminen. Järjestelyllä pyritään aikaansaamaan katalyyttinen vaikutus kannustamalla pitkäaikaisten paikallisten varojen käyttöönottoa ja houkuttelemalla yksityisiä ulkomaisia investoijia ja lainanantajia mukaan AKT-valtioissa toteutettaviin hankkeisiin.

4 artiklan mukaan EIP edistää kansallisella ja alueellisella tasolla AKT-valtioiden talouden ja teollisuuden kehitystä hallinnoimiensa varojen avulla ja tässä tarkoituksessa rahoittaa ensisijaisesti tuottavia hankkeita ja ohjelmia tai muita yksityissektorin edistämiseen tähtääviä investointeja kaikilla talouden osa-alueilla, luo tiiviit yhteistyösuhteet kansallisten ja alueellisten kehityspankkien sekä AKT-valtioiden ja EU:n pankkien ja rahoituslaitosten kanssa ja vahvistaa yhteistyössä asianomaisen AKT-valtion kanssa järjestelyt ja menettelyt kehitysrahoitusyhteistyön täytäntöönpanemiseksi. EIP:n omista varoistaan rahoittamien lainojen viitekorko on se, jota EIP soveltaa valuuttaa ja takaisinmaksuaikoja koskevien ehtojen osalta samanlaisiin lainoihin kuitenkin niin, että eräisiin hankkeisiin voidaan soveltaa korkotukia.

5 artiklassa määrätään valuuttakurssiriskiin liittyvien ongelmien ratkaisutavoista.

6 artiklassa määrätään valuuttasiirtoja koskevista säännöistä, joita AKT-valtiot soveltavat tähän sopimukseen perustuvissa toimissa.

2 luku. Erityistoimet

7 artiklan mukaan yhteistyöllä tuetaan avustusmäärärahoista pienituloisille tarkoitettuja asuntoja, pienten, keskisuurten ja mikroyritysten mikrorahoitusta sekä toimintaedellytysten kehittämistä yksityissektorin tosiasiallisen, yhteiskunnan ja talouden kehittämiseen osallistumisen lisäämiseksi ja helpottamiseksi. AKT-EY-ministerineuvosto päättää tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen varoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja määristä.

3 luku. Vientituloissa lyhyellä aikavälillä tapahtuvan vaihtelun rahoitus

8―10 artiklan mukaan maan pitkän aikavälin kehittämiseen ohjelmoiduista varoista voidaan myöntää ylimääräistä rahoitustukea vientitulojen epävakaudesta johtuvien haittavaikutusten lieventämiseksi ja tulojen laskun vaarantaman kehitysohjelman turvaamiseksi. AKT-valtion talouden riippuvuus tavaroiden, erityisesti maataloustuotteiden ja kaivannaisten viennistä, on näin yksi peruste jaettaessa varoja pitkän aikavälin kehitystyöhön. Ylimääräisiä varoja voidaan myöntää, mikäli maan vientituloissa on tapahtunut 10 %:n (vähiten kehittyneiden maiden tapauksessa 2 %:n) pudotus tavaraviennissä soveltamisvuotta edeltävien neljän vuoden jakson kolmen ensimmäisen vuoden vientitulojen aritmeettiseen keskiarvoon verrattuna, tai vastaava pudotus maataloustuotteiden ja kaivannaisten kokonaisviennissä maissa, joissa ko. tuotteiden osuus on yli 40 % tavaroiden kokonaisvientituloista. Ylimääräiset varat käytetään ohjelmointia koskevien sääntöjen sekä täytäntöönpano- ja hallintomenettelyjä koskevien määräysten mukaisesti yhteisön ja asianomaisen AKT-valtion kesken ennakkoon laadittujen sopimusten perusteella soveltamisvuotta seuraavana vuonna. Molempien sopimuspuolten suostumuksella varoja voidaan käyttää kansalliseen talousarvioon sisältyvien ohjelmien rahoittamiseen. Osa ylimääräisistä varoista voidaan kuitenkin varata erityisaloja varten. Ylimääräisten varojen myöntämisjärjestelmästä myönnetään ennakkoa yhdistettyjen kauppatilastojen valmistumisen mahdollisesta viivästymisestä aiheutuvien haittojen kattamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kyseiset varat voidaan sisällyttää soveltamisvuotta seuraavan vuoden talousarvioon. Näin käyttöön otettujen varojen määrää mukautetaan komission ja asianomaisen valtion yhteisellä suostumuksella lopullisten yhdistettyjen vientitilastojen ja julkisen talouden lopullisen alijäämän perusteella.

11 artiklan mukaan tämän liitteen määräyksiä tarkastellaan uudelleen viimeistään kahden vuoden kuluttua ja sen jälkeen kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä.

4 luku. Muut määräykset

12 artiklan nojalla sopimuspuolet sitoutuvat siihen, etteivät ne rajoita millään tavalla yhteisön ja AKT-valtioiden asukkaiden väliseen vaihtotaseeseen perustuvien maksujen suorittamista vapaasti vaihdettavassa valuutassa ja etteivät ne rajoita maksutaseen pääomaa koskevien suoritusten osalta pääoman vapaata liikkuvuutta vastaanottavan maan lainsäädännön mukaan perustettujen yhtiöiden investoinneissa tai tämän sopimuksen mukaisesti tehdyissä investoinneissa eivätkä rajoita näiden investointien ja niistä saatujen voittojen rahaksi muuttamista tai kotiuttamista. Jos yksi tai useampi AKT-valtio tai yksi tai useampi yhteisön jäsenvaltio joutuu tai on vaarassa joutua merkittäviin maksutasevaikeuksiin, kyseinen AKT-valtio, jäsenvaltio tai yhteisö voi GATT-sopimuksessa, GATS-sopimuksessa ja Kansainvälisen valuuttarahaston perustamissopimuksessa vahvistetuin edellytyksin ottaa käyttöön juokseviin valuuttatoimiin määräaikaisesti sovellettavia rajoituksia, jotka voivat olla voimassa ainoastaan siihen asti, kunnes maksutasetilanne on korjaantunut.

13 artiklan mukaan AKT-valtiot ja yhteisön jäsenvaltiot kohtelevat toistensa kansalaisia ja yrityksiä sijoittamiseen ja palvelujen tarjoamiseen sovellettavien järjestelyjen osalta pääsääntöisesti syrjintää harjoittamatta.

14 artiklassa määrätään yrityksen määritelmästä tätä sopimusta sovellettaessa.

5 luku. Investointisuojasopimukset

15 artiklassa määrätään investointisuojasopimusten solmimisesta toisen sopimusvaltion tai kolmansien maiden kanssa. Artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan huomioon muun muassa seuraavat periaatteet pannessaan täytäntöön tämän sopimuksen 78 artiklan määräyksiä: sopimusvaltio voi pyytää neuvottelujen aloittamista investointien edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen tekemiseksi toisen sopimusvaltion kanssa ja aloittaessaan neuvottelut investointien edistämistä ja suojaamista koskevien kahden- tai monenvälisten sopimusten tekemiseksi, soveltamiseksi ja tulkitsemiseksi kyseisten sopimusten sopimuspuolet eivät syrji tämän sopimuksen sopimuspuolia tai toisiaan suhteessa kolmansiin maihin. Lisäksi sopimuspuolet sopivat tutkivansa suojasopimuksista tehdyn mallin tärkeimpiä lausekkeita investointien edistämisestä ja suojaamisesta tehtäviä kahdenvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen helpottamiseksi, sekä sopivat selvittävänsä takuujärjestelmien tarjoamia mahdollisuuksia vastata myönteisesti pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeisiin varmistaa AKT-valtioihin tekemänsä investoinnit. Selvitystyöt aloitetaan mahdollisimman pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja niiden tulokset toimitetaan niiden valmistuttua kehitysrahoitusyhteistyön AKT-EY-komitealle tarkasteltaviksi ja aiheellisten toimien toteuttamiseksi.

LIITE III: INSTITUTIONAALINEN TUKI ― Yritysten kehittämiskeskus ja Maatalouden kehittämiskeskus

1 artikla toteaa, että yhteistyöllä tuetaan institutionaalisia mekanismeja, jotka tarjoavat apua yrityksille ja liike-elämälle ja edistävät maataloutta ja maaseudun kehittämistä. Näitä mekanismeja ovat Yritysten kehittämiskeskus ja Maatalouden kehittämiskeskus. Aiemmissa AKT-EY-sopimuksissa nämä määräykset sisältyivät itse sopimustekstiin.

2 artiklassa todetaan, että Yritysten kehittämiskeskuksen tehtävänä on tukea yksityisen sektorin kehittämisstrategioiden toimeenpanoa tarjoamalla palveluja (poislukien rahoituspalvelut) AKT-valtioissa toimiville yrityksille sekä tukemalla EU:n ja AKT-valtioiden taloudellisten toimijoiden yhteisiä aloitteita. Keskus osallistuu liike-elämää tukevien palvelujen ja sijoitusten edistämistoimintojen kehittämiseen ja tukee aloitteita teknologian ja tietotaidon siirtämiseksi. Lisäksi keskus informoi AKT-valtioiden yksityistä sektoria AKT-EY-sopimuksesta ja välittää tietoa vientituotteita koskevista laatuvaatimuksista. EU:n yksityistä sektoria keskus informoi toimintaedellytyksistä AKT-valtioissa. Keskuksen toimintaa valvoo AKT-EY-suurlähettiläiden komitea.

3 artiklassa todetaan, että Maatalouden kehittämiskeskuksen tehtävänä on vahvistaa AKT-valtioiden maatalouden ja maaseudun kehittämisorganisaatioiden valmiuksia erityisesti tiedonhallinnan ja viestinnän saralla. Keskus tarjoaa tietopalveluja ja edistää tutkimustulosten, koulutusten ja innovaatioiden saatavuutta sekä vahvistaa AKT-valtioiden valmiuksia maatalouden ja -seudun kehittämispolitiikkojen ja -strategioiden muotoilussa ja toimeenpanossa. Keskuksen toiminnassa huomioidaan alueellinen ulottuvuus. Keskuksen toimintaa valvoo AKT-EY-suurlähettiläiden komitea.

LIITE IV: TÄYTÄNTÖÖNPANO- JA HALLINTOMENETTELYT
1 luku. Kansallinen ohjelmointi

1 artiklassa määrätään kansallisen ohjelmoinnin toteuttamisesta. Tämän sopimuksen puitteissa avustuksin rahoitettavien toimien toteutus suunnitellaan rahoituspöytäkirjan kattaman jakson alussa.

2 artiklan mukaan maakohtaisen tukistrategian laativat AKT-valtio ja EU lukuisten kehitysyhteistyöalan toimijoiden kanssa käytyjen neuvottelujen pohjalta ja sen laatimisessa otetaan huomioon aiemmat kokemukset ja parhaat toimintatavat. Maakohtainen tukistrategia on väline, jolla toimet asetetaan tärkeysjärjestykseen ja jolla korostetaan paikallista vastuuta yhteistyöohjelmissa, ja se mukautetaan kunkin AKT-valtion tarpeisiin ja erityisolosuhteisiin.

3 artiklassa määrätään varojen kohdentamisen perustana olevien tarpeiden ja suoriutumisen arvioimisesta. Tarpeiden arvioimisen perustana käytetään muun muassa tuloja asukasta kohti, väestömäärä ja velkaantuneisuusastetta. Suoriutumisen arvioimisen perustana käytetään muun muassa edistymistä institutionaalisten uudistusten toteuttamisessa, maan tehokkuutta varojen käytössä sekä köyhyyden lievittämistä tai vähentämistä ja kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamista.

4 artiklassa määrätään maaohjelman laatimisesta ja hyväksymisestä. Kukin AKT-valtio toimittaa yhteisölle maaohjelmaluonnoksen, joka perustuu maakohtaisessa tukistrategiassa esitettyihin kehitystavoitteisiin ja painopistealueisiin. Maaohjelmaluonnokseen on kirjattava muun muassa keskeinen ala tai keskeiset alat, jolle tai joille tuki olisi keskitettävä, parhaiten soveltuvat toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi edellä mainituilla aloilla sekä ehdotuksia alueellisiksi hankkeiksi ja ohjelmiksi. Maaohjelma on hyväksyttävä yhteisön ja asianomaisen AKT-valtion yhteisellä sopimuksella ja tultuaan hyväksytyksi se sitoo sekä yhteisöä että kyseistä valtiota. Maaohjelma liitetään maakohtaiseen tukistrategiaan.

5 artiklassa säädetyllä tarkistusmenettelyllä varmistetaan se, että toimet pysyvät jatkuvasti tämän sopimuksen tavoitteita vastaavina ja että otetaan huomioon mahdolliset muutokset asianomaisen AKT-valtion taloudellisessa tilanteessa, painopisteissä ja tavoitteissa. Kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä ja lähetystön päällikkö tarkistavat maaohjelman toiminnan vuosittain. Maakohtaisen tukistrategian sekä maaohjelman he tarkistavat tukijakson puolivälissä ja lopussa silloisten tarpeiden ja suoriutumisen perusteella. Kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä ja lähetystön päällikkö toimittavat kertomuksen vuosittaisen tarkistuksen päätelmistä. Tukijakson puolivälissä ja lopussa tehtävien tarkistusten päättämisen jälkeen yhteisö voi tarkistaa varojen kohdentamista senhetkisten tarpeiden ja asianomaisen AKT-valtion suoriutumisen perusteella.

2 luku. Alueellinen ohjelmointi ja valmistelu

6 artiklan mukaan alueellinen yhteistyö kattaa toimet, joissa on mukana kaksi tai useampia AKT-valtioita tai ne kaikki ja/tai toimet, joissa on mukana alueellinen elin, jonka jäseninä on vähintään kaksi AKT-valtiota.

7 artiklan mukaan asianomaiset AKT-valtiot päättävät alueohjelmien maantieteellisten alueiden määrittelemisestä. Alueohjelmien olisi kuitenkin vastattava mahdollisimman pitkälti sellaisten nykyisten alueellisten järjestöjen ohjelmia, joiden päämääriin taloudellinen yhdentyminen kuuluu.

8 artiklan mukaan ohjelmointi toteutetaan aluekohtaisesti. Ohjelmoinnissa komissio ja asianomainen alueellinen järjestö/järjestöt vaihtavat näkemyksiään. Ohjelmoinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä: alueellisen tukistrategian laatimista ja kehittämistä, selkeää ilmoitusta yhteisöltä käytettävissä olevista varoista, alueohjelman laatimista ja hyväksymistä sekä tarkistusmenettelyä, joka koskee alueellista tukistrategiaa, alueohjelmaa ja kullekin alueelle myönnettyjen varojen määrää. Alueellinen tukistrategia on väline, jolla toimet asetetaan tärkeysjärjestykseen ja jolla korostetaan paikallista omistajuutta tukiohjelmissa ja sen laativat komissio ja asianmukaisesti valtuutettu alueellinen järjestö tai järjestöt yhteistyössä asianomaisen alueen AKT-valtioiden kanssa.

9 artiklassa määrätään varojen kohdentamisesta, joka perustuu arvioon tarpeista sekä suoriutumisesta alueellisessa yhteistyössä ja yhdentymisessä sekä tulevaisuuden näkymistä. Rahoituspöytäkirjan kattaman jakson alussa yhteisö ilmoittaa kullekin alueelle, paljonko tämä voi saada varoja viisivuotisjakson aikana.

10 artiklan mukaan alueohjelman luonnoksen laatii alueellinen järjestö/järjestöt edellä ilmoitetun varojen kohdentamisen perusteella. Alueohjelma hyväksytään yhteisön ja asianomaisen AKT-valtion yhteisellä sopimuksella.

11 artiklassa säädetään alueellisten maaohjelmien tarkistamisesta pöytäkirjan voimassaolojakson puolivälissä ja lopussa niiden mukauttamiseksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen varmistamiseksi, että niiden täytäntöönpano on asianmukaista.

12 artiklan mukaan rahoituspöytäkirjan voimassaolojakson alussa yhteisö ilmoittaa AKT-ministerineuvostolle, mikä osa alueellisiin toimiin varatuista varoista on varattava toimiin, joista hyötyvät useat tai kaikki AKT-valtiot. Näiden toimien ei tarvitse olla maantieteelliseen sijaintiin sidottuja.

13 artiklassa määrätään siitä, mikä järjestö, elin tai AKT-valtio voi olla alueellisen ohjelman rahoittamista koskevan hakemuksen tai AKT-valtioiden välisiä ohjelmia koskevien hakemusten esittäjänä/esittäjinä.

14 artiklassa määrätään, että alueelliset ohjelmat panee täytäntöön hakijana toimiva elin tai muu asianmukaisesti valtuutettu elin. AKT-valtioiden väliset ohjelmat panee täytäntöön hakijana toimiva elin tai sen asianmukaisesti valtuutettu edustaja.

3 luku. Hankkeiden täytäntöönpano

15 artiklassa määrätään hankkeiden yksilöinnistä, valmistelusta ja ennakkoarvioinnista. AKT-valtion esittämistä hankkeista ja ohjelmista on tehtävä yhteinen ennakkoarviointi. Rahoituksen hakemista varten laadituissa ja esitetyissä hanke- tai ohjelma-asiakirjoissa on oltava kaikki tarvittavat tiedot hankkeiden tai ohjelmien ennakkoarviointia varten tai edellä mainituissa asiakirjoissa on esitettävä ennakkoarvioinnin päälinjat, jos hankkeita ja ohjelmia ei ole määritelty kokonaan.

16 artiklan mukaan ennakkoarvioinnin päätelmiin perustuva rahoitusehdotus laaditaan yhteistyössä

yhteisön ja asianomaisen AKT-valtion kanssa. Rahoitusehdotuksessa on oltava aikataulu hankkeen tai ohjelman teknistä ja rahoituksellista täytäntöönpanoa varten ja niissä on ilmoitettava täytäntöönpanon eri vaiheiden kesto. Komissio viimeistelee rahoitusehdotuksen ja toimittaa sen mahdollisin muutoksin yhteisön päätöksentekoelimelle, joka tekee päätöksen rahoitusehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Artiklassa säädetään myös menettelytavoista siinä tapauksessa, jollei yhteisö hyväksy rahoitusehdotusta.

17 artiklan mukaan rahoitussopimus laaditaan pääsääntöisesti komission ja asianomaisen AKT-valtion/ AKT-valtioiden välillä. Kun rahoitussopimus on allekirjoitettu, maksut suoritetaan siinä sovitun rahoitussuunnitelman mukaisesti.

18 artiklassa määrätään, että jos näyttää siltä, että kustannukset ylittävät todennäköisesti rahoitussopimuksessa asetetun rajan, kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava lähetystön päällikön välityksellä johtavalle tulojen ja menojen hyväksyjälle asiasta sekä toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa kattaakseen myönnetyt määrärahat ylittävät kustannukset.

19 artiklassa säädetään, että varmistaakseen hankkeiden nopean käynnistymisen, välttääkseen tauot toisiaan seuraavien hankkeiden välillä ja ehkäistäkseen viivästyksiä, AKT-valtiot voivat komission kanssa hankkeen ennakkoarvioinnin jälkeen ja ennen rahoituspäätöksen tekemistä muun muassa rahoittaa etukäteen ohjelmien käynnistämiseen liittyviä toimia, alustavia ja kausittaisia töitä sekä laitetilauksia, joissa on pitkä toimitusaika. Tämän artiklan mukaiset AKT-valtion menot rahoitetaan hankkeen tai ohjelman määrärahoista taannehtivasti sitten, kun rahoitussopimus on allekirjoitettu.

4 luku. Kilpailu ja etuudet

20 artiklassa säädetään, mitkä henkilöt, oikeushenkilöt, yritykset tai virastot voivat osallistua tarjouskilpailuihin ja saada EKR:sta rahoitettavia sopimuksia. Artiklan mukaan tukikelpoisia tuotteita ovat yhteisöstä ja/tai AKT-valtioista peräisin olevat tuotteet niin, että yhteisöstä peräisin oleviin tuotteisiin katsotaan kuuluviksi myös merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta peräisin olevat tuotteet.

21 artiklan mukaan AKT-valtiot ja komissio toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajan ja tasapuolisin ehdoin tapahtuvan osallistumisen rakennusurakoita ja toimitus- ja palvelusopimuksia koskeviin tarjouspyyntöihin.

22 artiklan mukaan järjestelmän optimaalisen kustannustehokkuuden varmistamiseksi AKT-valtioiden ulkopuolisten kehitysmaiden luonnollisten tai oikeushenkilöiden voidaan antaa osallistua yhteisön rahoittamiin sopimuksiin asianomaisen AKT-valtion pyynnöstä. Asianomaisten AKT-valtioiden on toimitettava lähetystön päällikölle tiedot, jotka yhteisö tarvitsee päättääkseen tällaisesta poikkeuksesta.

23 artiklan mukaan EKR:n rahoittamiin toimiin liittyviä sopimuksia tehdään avoimin ja rajoitetuin menettelyin sekä puitesopimusten ja suorien sopimusten muodossa ja yhden tarjouksen perusteella.

Se, mitä edellämainittua menettelyä rahastosta rahoitettavan sopimuksen tekemisessä käytetään, riippuu rakennusurakan, toimitus- tai palvelusopimuksen rahallisesta arvosta.

24 artiklassa säädetään julkisoikeudellisten laitosten toteuttamista toimista. Kun on kyse yhden tarjouksen perusteella tehtävistä sopimuksista, hankkeiden ja ohjelmien täytäntöönpanijoina ovat asianomaisen valtion/valtioiden julkiset tai puolijulkiset virastot tai yksiköt tai toiminnon toteutuksesta vastaava henkilö.

25 artiklassa säädetään hätäapusopimusten tekemisestä.

26 artiklan mukaan toteutetaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan AKT-valtioiden luonnollisia ja oikeushenkilöitä osallistumaan mahdollisimman laajasti rahastosta rahoitettujen sopimusten täytäntöönpanoon. Edellä mainittuja toimenpiteitä ovat muun muassa hintaetuuksien ja etusijojen myöntäminen.

27 artiklan mukaan AKT-valtion on myönnettävä sopimus tarjoajalle, jonka tarjouksen katsotaan vastaavan hyvin tarjouspyyntöasiakirjoja, rakennusurakan tai toimitussopimuksen osalta tarjoajalle, jonka tarjous on paras artiklassa mainittuja arviointiperusteita käyttäen, palvelusopimuksen osalta tarjoajalle, jonka tarjous on paras ottaen huomioon muun muassa hinta, tarjouksen tekninen arvo ja palvelujen toimittamisen organisointi.

28 artiklassa säädetään sopimuksia koskevista yleisistä määräyksistä.

29 artiklan mukaan rahaston varoin rahoitettavien rakennusurakka-, toimitus- ja palvelusopimusten täytäntöönpanoon sovelletaan rahaston rahoittamiin sopimuksiin sovellettavia yleisiä ehtoja tai asianomainen AKT-valtio ja yhteisö voivat sopia muista yleisistä ehdoista muun muassa silloin, kun kyseessä on yhteisrahoitettu hanke tai ohjelma tai jos kolmansille osapuolille on myönnetty poikkeus.

30 artiklassa säädetään mahdollisten riitojen ratkaisemisesta AKT-valtion viranomaisten ja urakoitsijan, toimittajan tai palvelujen tarjoajan välillä rahaston rahoittaman sopimuksen täytäntöönpanon aikana.

31 artiklan mukaan AKT-valtioiden on sovellettava yhteisön rahoittamiin sopimuksiin vero- ja tullijärjestelyjä, jotka ovat vähintään yhtä edullisia kuin järjestelyt, joita ne soveltavat suosituimmuusasemassa oleviin valtioihin tai kansainvälisiin kehitysyhteistyöjärjestöihin, joihin niillä on suhteita. Asianomaisen AKT-valtion lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joihin ei sovelleta artiklassa mainittuja vero- ja tullijärjestelyjä koskevia määräyksiä.

5 luku. Seuranta ja jälkiarviointi

32 artiklan mukaan seurannan ja jälkiarvioinnin tavoitteena on arvioida säännöllisesti kehitysyhteistyötoimia, jotta parannettaisiin meneillään olevien ja tulevien kehitysyhteistyötoimien tehokkuutta.

33 artiklassa määrätään yksityiskohtaisista säännöistä. Artiklan mukaan AKT-valtio(t) ja yhteisö toteuttavat seurannan ja jälkiarvioinnin yhdessä. Komissio ja AKT-valtioiden sihteeristö valmistelevat seuranta- ja jälkiarviointitoimet, panevat ne täytäntöön sekä laativat niistä kertomuksen kehitysrahoitusyhteistyön AKT-EY- komitealle. Komitea vahvistaa toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä hyväksyy vuosittain työohjelman.

6 luku. Hallinto- ja täytäntöönpanoelimet

34 artiklan mukaan komissio nimittää rahaston johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän, joka vastaa rahastojen varojen hallinnoinnista. Johtava tulojen ja menojen hyväksyjä vastaa rahaston menoja koskevista sitoumuksista, niiden hyväksymisestä, kirjanpidosta ja tarkastamisesta.

35 artiklan mukaan kunkin AKT-valtion hallitus nimittää kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän edustamaan itseään kaikissa toimissa, jotka rahoitetaan komission ja EIP:n hallinnoiman rahastoon varoista.

36 artiklan mukaan komissiota edustaa asianomaisen AKT-valtion/valtioiden suostumuksella kussakin AKT-valtiossa tai alueellisessa ryhmittymässä, joka sitä nimenomaisesti pyytää, lähetystö päällikön johdolla.

37 artiklan mukaan maksujen suorittamiseksi AKT-valtioiden kansallisissa valuutoissa kuhunkin AKT-valtioon avataan AKT-valtion ja komission välisellä sopimuksella valitun rahoituslaitoksen yhteyteen

komission nimissä olevat tilit jäsenvaltioiden valuutoissa tai euromääräisenä. Kyseinen rahoituslaitos toimii kansallisena valtuutettuna maksajana. Artiklan mukaan komissio siirtää paikallisille tileille varoja tulevia rahantarpeita koskevien arvioiden perusteella. Valtuutetut maksajat suorittavat kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän tai johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän valtuuttamat maksut tarkastettuaan, että toimitetut tositteet ovat asianmukaiset ja että maksuvaltuutus on voimassa.

LIITE V: 37 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUN VALMISTELUKAUDEN AIKANA SOVELLETTAVA KAUPPAJÄRJESTELMÄ
1 luku. Yleiset kauppajärjestelyt

1 artiklan mukaan AKT-valtioiden alkuperätuotteita yhteisöön tuotaessa ei sovelleta tulleja tai vaikutuksiltaan vastaavia maksuja. Niiden AKT-valtioiden alkuperätuotteiden osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen yhteiseen markkinajärjestelyyn tai joihin sovelletaan yhteisöön tuotaessa erityisiä sääntöjä, jotka on otettu käyttöön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanon vuoksi, yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen niille suotuisamman kohtelun kuin mitä on kolmansille maille myönnetty suosituimmuuskohtelua koskevan lausekkeen nojalla samojen tuotteiden osalta. AKT-valtioilla on mahdollisuus pyytää uusien maataloustuotannon alojen tai maataloustuotteiden sisällyttämistä etuuskohteluun. Jos yhteisö aikoo tehdä etuuskohtelusopimuksen kolmansien maiden kanssa, se ilmoittaa siitä AKT-valtioille, jolloin käydään AKT-valtioiden sitä pyytäessä neuvotteluja niiden etujen turvaamiseksi.

2 artiklan mukaan yhteisö ei sovella AKT-valtioiden alkuperätuotteiden tuontiin määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä. Edellä sanottu ei estä sellaista tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja yleisen moraalin, toimintapolitiikan tai turvallisuuden kannalta, ihmisten tai luonnon terveyden ja elämän, kansallisaarteiden, uusiutumattomien luonnonvarojen tai teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi.

3 artiklassa säädetään, että jos uusilla toimenpiteillä tai yhteisön hyväksymissä ohjelmissa säädetyillä toimenpiteillä, joilla lähennetään lainsäädäntöä tavaroiden liikkuvuuden helpottamiseksi, on todennäköisiä vaikutuksia AKT-valtioiden etuihin, yhteisö ilmoittaa niistä AKT-valtioille ennen niiden hyväksymistä.

4 artiklan mukaan AKT-valtioiden kanssa käydään neuvotteluja niiden sitä pyytäessä, jos tavaroiden liikkuvuuden helpottamiseksi annetut, voimassa olevat säännöt tai asetukset tai niiden tulkinta, soveltaminen tai hallinnointi vaikuttavat AKT-valtion etuihin.

5 artiklan mukaan AKT-valtioita ei velvoiteta yhteisön alkuperätuotteiden tuonnin osalta vastaaviin velvoitteisiin kuin mihin yhteisö on sitoutunut tässä liitteessä AKT-valtioiden alkuperätuotteiden tuonnin osalta. AKT-valtiot eivät kuitenkaan saa yhteisön kanssa käymässään kaupassa syrjiä mitään jäsenvaltiota ja niiden tulee myöntää yhteisölle vähintään yhtä suotuisa kohtelu kuin suosituimmuuskohtelu, mikä ei kuitenkaan koske AKT-valtioiden keskinäisen tai yhden tai useamman AKT-valtion ja muiden kehitysmaiden kaupan tai taloussuhteiden osalta sovellettavaa suosituimmuuskohtelua.

6 artiklan mukaan kukin sopimuspuoli toimittaa tullitariffinsa ministerineuvostolle kolme kuukauden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta sekä ilmoittaa myös kaikista myöhemmistä tariffinsa muutoksista.

7 artiklan mukaan "alkuperätuotteen" käsite määritellään tämän liitteen täytäntöönpanoa varten liitteenä olevassa pöytäkirjassa nro 1. Alkuperäsäännöt on pöytäkirjassa yhdenmukaistettu vastaamaan yhteisön muiden vapaakauppajärjestelyjen alkuperäsäännöksiä.

8 artiklan mukaan yhteisö voi toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, jos tietyn tuotteen tuominen yhteisöön aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa kansallisille tuottajille tai vakavia häiriöitä jollakin talouden alalla taikka vaikeuksia, jotka saattavat johtaa jonkin alueen taloudellisen tilanteen huomattavaan heikentymiseen. Suojatoimenpiteet rajoittuvat toimenpiteisiin, jotka haittaavat vähiten sopimuspuolten välistä kauppaa ja ne eivät saa olla laajempia kuin vaikeuksien ratkaisemiseksi on välttämätöntä.

9 artiklan mukaan suojauslausekkeen soveltamisesta neuvotellaan ennen kuin tällaisista toimenpiteistä ensimmäisen kerran päätetään sekä ennen kuin niitä laajennetaan. Etukäteisneuvottelut eivät kuitenkaan estä yhteisöä tekemästä välittömiä päätöksiä erityisten seikkojen sitä edellyttäessä.

10 artiklan mukaan ministerineuvosto tarkastelee minkä tahansa asianomaisen sopimuspuolen pyynnöstä suojauslausekkeen soveltamisen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

11 artiklan mukaan päätettäessä suojatoimenpiteistä tai muutettaessa taikka poistettaessa niitä kiinnitetään erityisesti huomiota niiden AKT-valtioiden etuihin, jotka ovat vähiten kehittyneitä valtioita, sisämaavaltioita tai saarivaltioita.

12 artiklan mukaan sopimuspuolet sopivat tämän liitteen täytäntöönpanon varmistamiseksi tiedottavansa toisilleen ja kuulevansa toisiaan. Niiden tapausten lisäksi, joita koskevista neuvotteluista on määrätty 2-9 artiklassa, neuvotellaan yhteisön tai AKT-valtion pyynnöstä lisäksi muun muassa silloin, jos sopimuspuolet aikovat toteuttaa sellaisia kauppatoimenpiteitä, joilla on vaikutusta yleissopimuksen sopimuspuolten etuihin tai jos jokin sopimuspuoli katsoo, että toisen sopimuspuolen voimassa olevat säännöt aiheuttavat esteitä tavaroiden liikkuvuudelle.

2 luku. Sokeria ja naudanlihaa koskeva erityissitoumus

13 artiklan mukaan yhteisö on sitoutunut vuonna 1975 Lom‚ssa allekirjoitetun AKT-ETY yleissopimuksen 25 artiklan sekä sen liitteenä olevan pöytäkirjan nro 3 mukaisesti määräämättömäksi ajaksi ostamaan ja tuomaan takuuhintaan tietyn määrän ruokosokeria sitä tuottavista ja vievistä AKT-valtioista.

14 artiklassa säädetään, että liitteenä olevassa pöytäkirjassa nro 4 määriteltyä naudanlihaa koskevaa erityissitoumusta sovelletaan.

3 luku. Loppumääräykset

15 artiklan mukaan tämän liitteen liitteenä olevat pöytäkirjat ovat sen erottamaton osa.

PÖYTÄKIRJAT

Pöytäkirja N:o 1 Alkuperätuotteen käsitteen määritelmästä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

Pöytäkirjan mukaan tuotteen katsotaan olevan AKT-valtiosta peräisin oleva tuote, jos se on kokonaan tuotettu tai riittävästi käsitelty näissä valtioissa. Pöytäkirjassa määritellään myös alueeseen liittyvät vaatimukset, hallinnollisen yhteistyön muodot ja se, miten alkuperäselvitys tehdään. Pöytäkirja sisältää myös joitakin alueita koskevia erityisedellytyksiä ja määräyksiä. Lom‚n IV yleissopimukseen verrattuna uutuutena on, että Etelä-Afrikan tasavallan alkuperäaineksia voidaan käyttää AKT-valtiossa suoritettavassa valmistuksessa hyväksi tuotteen alkuperäaseman saamiseksi. Mainittua laajennusta (kumulaatio) Etelä-Afrikan tasavallan kanssa ei kuitenkaan sovelleta ennen kuin AKT-valtiot ovat tehneet sopimuksen Etelä-Afrikan tasavallan kanssa.

Pöytäkirja N:o 2 9 artiklan täytäntöönpanosta

Yleissopimuksen sopimuspuolet sopivat tekevänsä kaiken voitavansa 8 artiklassa määrättyjen suojatoimenpiteiden käyttämisen välttämiseksi. Molemmat sopimuspuolet tunnustavat tarpeen panna täytäntöön 9 artiklan 4 kohdassa määrätty ennakkotietojärjestelmä, jonka tarkoituksena on vähentää arkojen tuotteiden osalta äkillisen tai odottamattoman suojatoimenpiteiden käytön vaaraa. Tähän perustuvat tilastoseurantamekanismi ja säännöllisten neuvottelujen menettely.

Pöytäkirja N:o 3, joka sisältää 28 päivänä helmikuuta 1975 allekirjoitetun AKT-EY-yleissopimuksen AKT-valtioiden sokeria koskevan pöytäkirjan N:o 3 tekstin ja vastaavat kyseisen yleissopimuksen liitteinä olevat julistukset

Yhteisö sitoutuu määräämättömäksi ajaksi ostamaan ja tuomaan takuuhintaan tietyn määrän AKT-valtioista peräisin olevaa raakaa tai valkoista ruokosokeria, jonka mainitut valtiot ovat sitoutuneet sille toimittamaan. Pöytäkirja pannaan täytäntöön sokerin yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti, mikä ei kuitenkaan saa vaikuttaa yhteisön edellä mainittuun sitoumukseen. Jos sokeria vievä AKT-valtio ei ylivoimaisen esteen vuoksi toimita koko sovittua määrää toimitusjakson kuluessa, komissio myöntää kyseisen valtion pyynnöstä tarvittavan lisätoimitusajan. Jos AKT-valtio ei halua käyttää hyväkseen lisätoimitusaikaa, komissio jakaa uudelleen toimittamatta jääneen määrän kyseisen toimitusjakson kuluessa.

Pöytäkirja N:o 4 Naudanlihasta

Yhteisö ja AKT-valtiot sopivat erityistoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on antaa perinteisesti naudanlihaa vieville AKT-valtioille mahdollisuus säilyttää asemansa yhteisön markkinoilla ja taata siten tietty tulotaso niiden tuottajille. Jos jokin 2 artiklassa mainittu AKT-valtio ei tiettynä vuonna pysty toimittamaan koko vahvistettua määrää, komissio voi jakaa puuttuvan määrän muiden asianomaisten AKT-valtioiden kesken.

Pöytäkirja N:o 5 Toinen banaanipöytäkirja

Pöytäkirjassa sopimuspuolet tunnustuvat sen suuren taloudellisen merkityksen, joka viennillä yhteisön markkinoille on AKT-valtioiden banaanintuottajille. Yhteisö suostuu harkitsemaan ja tarvittaessa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan AKT-valtioiden banaaninviennin jatkuva elinkelpoisuus ja niiden banaanien pääsy yhteisön markkinoille. Kukin asianomainen AKT-valtio ja yhteisö neuvottelevat keskenään banaanien tuotannon ja markkinoinnin edellytysten parantamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Toimenpiteitä toteutetaan kaikissa vaiheissa tuotannosta koulutukseen. Sopimuspuolet sopivat näiden tavoitteiden toteuttamiseksi yhteistoiminnasta pysyvässä sekaryhmässä.

LIITE VI: VÄHITEN KEHITTYNEIDEN AKT-VALTIOIDEN , AKT-SISÄMAAVALTIOIDEN JA AKT-SAARIVALTIOIDEN LUETTELO

1 artiklan mukaan tätä sopimusta sovellettaessa vähiten kehittyneiksi AKT-valtioiksi katsotaan seuraavat maat:

Angola, Benin, Burkina Faso, Burundi, Djibouti, Etiopia, Eritrea, Gambia, Guinea, Guinea-Bissau, Haiti, Kiribati, Kap Verde, Keski-Afrikan tasavalta, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Lesotho, Liberia, Malawi, Mali, Mauritania, Madagaskar, Mosambik, Niger, Päiväntasaajan Guinea, Ruanda, Sambia, Samoa, Sao Tom‚ ja Pr=EDncipe, Sierra Leone, Salomon-saaret, Somalia, Sudan, Tansania, Tshad, Tuvalu, Togo, Uganda ja Vanuatu.

2 artiklan mukaan sisämaavaltioita varten on laadittu erityistoimenpiteitä ja -määräyksiä tukemaan niiden pyrkimyksiä selvitä maantieteellisen sijainnin aiheuttamista ongelmista ja muista kehityksen tiellä olevista esteistä niiden talouskasvun vauhdittamiseksi.

3 artiklassa luetellaan AKT-sisämaavaltiot, joita ovat:

Botswana, Burkina Faso, Burundi, Etiopia, Keski-Afrikan tasavalta, Lesotho, Malawi, Mali, Niger, Ruanda, Sambia, Swazimaa, Tshad, Uganda ja Zimbabwe.

4 artiklan sisältö on sama kuin edellä mainitussa artiklassa 2, mutta koskien saarivaltioita.

5 artiklassa luetellaan saarivaltiot, joita ovat:

Antigua ja Barbuda, Bahama-saaret, Barbados, Dominica, Dominikaaninen tasavalta, Fidzi, Grenada, Haiti, Jamaika, Kap Verde, Kiribati, Komorit, Madagaskar, Mauritius, Papua Uusi-Guinea, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Salomon-saaret, Samoa, Sao Tom‚ ja Pr=EDncipe, Seychellit, Tonga, Trinidad ja Tobago, Tuvalu ja Vanuatu.

PÖYTÄKIRJAT

Pöytäkirja N:o 1 Yhteisten toimielinten toimintakuluista

Pöytäkirjan mukaan jäsenvaliot ja yhteisö sekä AKT-valtiot vastaavat niistä kustannuksista, joita aiheutuu niiden osallistumisesta ministerineuvoston ja sen alaisten elimien kokouksiin. Kustannukset sisältävät henkilö-, matka-, ja oleskelukustannukset sekä posti- ja televiestintäkulut. Kokoustulkkauksesta, asiakirjojen kääntämisestä ja jäljentämisestä sekä kokousten käytännön järjestelyistä aiheutuvista kuluista vastaa joko yhteisö tai jokin AKT-valtio sen mukaan, järjestetäänkö kokous jonkin jäsenvaltion vai kyseisen AKT-valtion alueella. AKT-valtiot perustavat rahaston, jota hallinnoi niiden sihteeristö. Tästä rahastosta on tarkoitus rahoittaa niitä kuluja, joita aiheutuu AKT-valtioiden edustajien yhteisen edustajakokouksen ja ministerineuvoston kokouksiin osallistumisesta. AKT-valtiot osallistuvat rahaston rahoitukseen. Myös yhteisö osallistuu rahaston rahoitukseen rahoituspöytäkirjan mukaisesti. Pöytäkirjassa mainitaan ehdot, joiden täyttyessä kulut voidaan kattaa kyseisestä rahastosta.

Pöytäkirja N:o 2 Erioikeuksista ja vapauksista

Pöytäkirja erioikeuksista ja vapauksista helpottaa sopimuksen soveltamista, siihen liittyvää töiden valmistelua ja sen soveltamista varten hyväksyttyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden ja AKT-valtioiden hallitusten sekä Euroopan yhteisöjen toimielinten edustajilla sekä niiden neuvonantajilla, asiantuntijoilla sekä AKT-valtioiden sihteeristön jäsenillä on tavanomaiset erioikeudet, vapaudet ja muut etuudet heidän hoitaessaan virallisia tehtäviään sekä matkustaessaan siihen paikkaan tai siitä paikasta, jossa he näitä tehtäviä suorittavat.

Pöytäkirja N:o 3 Etelä-Afrikasta

Pöytäkirjassa säädellään Etelä-Afrikan osallistumisesta tähän sopimukseen. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan välillä allekirjoitetun kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan kahdenvälisen sopimuksen määräykset ovat ensisijaisia tämän sopimuksen määräyksiin nähden. Tämän sopimuksen yleisiä ja institutionaalisia määräyksiä sekä loppumääräyksiä sovelletaan Etelä-Afrikkaan. Etelä-Afrikka otetaan täysimääräisesti mukaan yleiseen poliittiseen vuoropuheluun, ja se osallistuu tällä sopimuksella perustettujen yhteisten toimielinten ja muiden tahojen toimintaan. Tehtäessä niihin määräyksiin liittyviä päätöksiä, joita tämän pöytäkirjan nojalla ei sovelleta Etelä-Afrikkaan, Etelä-Afrikka ei osallistu päätöksentekoon.

JULISTUKSET

Jäsenvaltioiden ja yhteisön täysivaltaiset edustajat sekä AKT-valtioiden täysivaltaiset edustajat ovat hyväksyneet seuraavat tähän päätösasiakirjaan liitetyt julistukset:

I JULISTUS

Yhteinen julistus kumppanuuden toimijoista (6 artikla)

II JULISTUS

Komission ja Euroopan unionin neuvoston julistus laittomien maahanmuuttajien palauttamista ja takaisinottoa koskevasta lausekkeesta (13 artiklan 5 kohta)

III JULISTUS

Yhteinen julistus osallistumisesta yhteiseen edustajakokoukseen (17 artiklan 1 kohta)

IV JULISTUS

Yhteisön julistus AKT-valtioiden sihteeristön rahoittamisesta

V JULISTUS

Yhteisön julistus yhteisten toimielinten rahoittamisesta

VI JULISTUS

Yhteisön julistus erioikeuksia ja vapauksia koskevasta pöytäkirjasta

VII JULISTUS

Jäsenvaltioiden julistus erioikeuksia ja vapauksia koskevasta pöytäkirjasta

VIII JULISTUS

Yhteinen julistus erioikeuksia ja vapauksia koskevasta pöytäkirjasta

IX JULISTUS

Yhteinen julistus kaupasta ja ympäristöstä (49 artiklan 2 kohta)

X JULISTUS

AKT-valtioiden julistus kaupasta ja ympäristöstä

XI JULISTUS

Yhteinen julistus AKT-valtioiden kulttuuriperinnöstä

XII JULISTUS

AKT-valtioiden julistus kulttuuriomaisuuden palauttamisesta

XIII JULISTUS

Yhteinen julistus tekijänoikeudesta

XIV JULISTUS

Yhteinen julistus alueellisesta yhteistyöstä ja syrjäisimmistä alueista (28 artikla)

XV JULISTUS

Yhteinen julistus sopimukseen liittymisestä

XVI JULISTUS

Yhteinen julistus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitettujen maiden ja alueiden liittymisestä sopimukseen

XVII JULISTUS

Yhteinen julistus sopimuksen 66 artiklasta (velkahelpotus)

XVIII JULISTUS

EU:n julistus rahoituspöytäkirjasta

XIX JULISTUS

Neuvoston ja komission julistus ohjelmoinnista

XX JULISTUS

Yhteinen julistus vientitulojen vaihtelun vaikutuksista haavoittuville pienille AKT-valtioille, AKT-saarivaltioille ja AKT-sisämaavaltioille

XXI JULISTUS

Yhteisön julistus liitteen IV 3 artiklasta

XXII JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maataloustuotteista

XXIII JULISTUS

Yhteinen julistus markkinoille pääsystä osana AKT-EY-kumppanuutta

XXIV JULISTUS

Yhteinen julistus riisistä

XXV JULISTUS

Yhteinen julistus rommista

XXVI JULISTUS

Yhteinen julistus naudan- ja vasikanlihasta

XXVII JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen AKT-valtiosta peräisin olevien tuotteiden pääsyä Ranskan merentakaisten departementtien markkinoille sääntelevistä järjestelyistä

XXVIII JULISTUS

Yhteinen julistus AKT-valtioiden, niiden naapureina olevien merentakaisten maiden ja alueiden sekä Ranskan merentakaisten departementtien välisestä yhteistyöstä

XXIX JULISTUS

Yhteinen julistus yhteisen maatalouspolitiikan alaan kuuluvista tuotteista

XXX JULISTUS

AKT-valtioiden julistus liitteen V 1 artiklasta

XXXI JULISTUS

Yhteisön julistus liitteen V 5 artiklan 2 kohdan a alakohdasta

XXXII JULISTUS

Yhteinen julistus syrjintäkiellosta

XXXIII JULISTUS

Yhteisön julistus liitteen V 8 artiklan 3 kohdasta

XXXIV JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V 12 artiklasta

XXXV JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V 7 artiklaa koskevasta pöytäkirjasta 1

XXXVI JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V pöytäkirjasta 1

XXXVII JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V kalastustuotteiden alkuperää koskevasta pöytäkirjasta 1

XXXVIII JULISTUS

Yhteisön julistus liitteen V aluevesien laajuutta koskevasta pöytäkirjasta 1

XXXIX JULISTUS

AKT-valtioiden julistus liitteen V kalastustuotteiden alkuperää koskevasta pöytäkirjasta 1

XL JULISTUS

Yhteinen julistus sallittua arvopoikkeamaa koskevan säännön soveltamisesta tonnikala-alalla

XLI JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V pöytäkirjassa 1 olevasta 6 artiklan 11 kohdasta

XLII JULISTUS

Yhteinen julistus alkuperäsäännöistä: kumulaatio Etelä-Afrikan kanssa

XLIII JULISTUS

Yhteinen julistus liitteen V pöytäkirjan 1 liitteestä 2

1.2. EU:N JÄSENMAIDEN VÄLISEN SISÄISEN RAHOITUSSOPIMUKSEN SISÄLTÖ

EU:n jäsenvaltiot ovat 18 päivänä syyskuuta 2000 pidetyssä yleisten asiain neuvoston kokouksessa Brysselissä allekirjoittaneet AKT-EY-sopimuksen rahoitusta ja hallinnointia koskevan erillisen niin sanotun sisäisen rahoitussopimuksen.

Sopimuksen virallinen nimi on "Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus Cotonoussa, Beninissä 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille".

Sopimuksessa määritellään yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR-9) kokonaissuuruus, kunkin jäsenvaltion maksuosuus ja niitä vastaavat äänimäärät sopimuksen perustamissa komiteoissa. Maksuosuudet jakautuvat seuraavasti (miljoonaa euroa):

Belgia 540,96

Tanska 295,32

Saksan liittotasavalta 3223,68

Kreikka 172,50

Espanja 805,92

Ranska 3353,40

Irlanti 85,56

Italia 1730,52

Luxemburg 40,02

Alankomaat 720,36

Itävalta 365,70

Portugali 133,86

Suomi 204,24

Ruotsi 376,74

Iso-Britannia 1751,22

Yhteensä 13800,00

EKR-9:n kokonaisvarat sisäisessä sopimuksessa ovat 13.800.000 euroa, josta 13.500.000 euroa on varattu AKT-maille, 175 miljoonaa euroa merentakaisille maille ja alueille sekä 125 miljoonaa euroa komission avun hallintokuluihin. Sen lisäksi EKR-9:ään siirretään AKT-EY-kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan voimaantulopäivänä aikaisemmista EKR:istä käyttämättä jääneet varat. Kokonaisvarat kattavat ajanjakson 2000-2007, millä huomioidaan AKT-EY-sopimuksen todennäköisesti vasta keväällä 2002 tapahtuva voimaantulo.

Sopimuksessa todetaan jäsenvaltioiden sitoutuminen Euroopan investointipankin AKT-maille myöntämien riskipääomalainojen takaamiseen. Sopimuksessa määritellään komission ja Euroopan investointipankin vastuu yhteistyöhankkeiden ja -ohjelmien toteuttamisessa, sovitaan noudatettavista menettelyistä sekä seuranta-, valvonta- ja raportointivelvoitteista. Sopimuksessa määrätään myös jäsenmaiden osallistumisesta AKT-EY-yhteistyön toimeenpanoa koskevaan päätöksentekoon. Siinä sovitaan jäsenmaiden ja komission välisestä tiedonvaihdosta ja koordinaatiosta.

Sopimuksella perustetaan kaksi EKR-rahoitteisen avun hallintoa käsittelevään komiteaa: komission puheenjohdolla toimiva EKR-komitea ja Euroopan investointipankin johdolla toimiva investointikehyskomitea. Jäsenmaiden äänimäärät EKR- ja investointikehyskomiteassa ovat seuraavat: Belgia 9, Tanska, 5, Saksan liittotasavalta 50, Kreikka 4, Espanja 13, Ranska 52, Irlanti 2, Italia 27, Luxemburg 1, Alankomaat 12, Itävalta 6, Portugali 3, Suomi 4, Ruotsi 6, Iso-Britannia 27.

Sisäisellä rahoitussopimuksella perustettavasta yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta rahoitetaan AKT-EY-sopimuksen lisäksi yhteistyötä EU:n niin sanottujen merentakaisten maiden ja alueiden kanssa (MMA). MMA:t muodostuvat yhteensä kahdestakymmenestä Ranskan, Iso-Britannian, Alankomaiden ja Tanskan hallinnassa olevasta alueesta mm. Tyynellä merellä. Yhteisön kauppaa ja kehitysyhteistyötä MMA:ien kanssa säätelee EY:n neuvoston päätös 91/482/ETY, jota on muutettu päätöksellä 97/803/EY ja jonka voimassaoloaikaa on pidennetty päätöksellä 2000/169/EY helmikuun loppuun 2001 ja yleisten asiain neuvoston 26 helmikuuta 2001 tehdyllä päätöksellä marraskuun 2001 loppuun saakka. Uuden päätöksen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Uutta päätöstä koskeva komission esitys neuvoston päätökseksi on lähetetty eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston kirjelmällä.

Sisäinen sopimus ei tule voimaan ennen kuin kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sen hyväksyneet tai ratifioineet. Tämän arvioidaan tapahtuvan vuoden 2002 alkupuolen kuluessa. Yleisten asiain neuvoston 18 päivänä syyskuuta 2000 tekemällä päätöksellä sisäisen rahoitussopimuksen artikloja 14, 15, 16, 19 (kohdat 1-4), 21-27, 29, 30 ja 31 sovelletaan väliaikaisesti 2 päivästä elokuuta 2000 lukien korkeintaan toukokuun 2002 loppuun saakka. Artiklat koskevat lähinnä avun ohjelmointia ja valmistelua sekä varainhoitoasetusta.

2. Voimaantulo

AKT-EY-sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-valtioista vähintään kahden kolmasosan ratifioimiskirjat sekä yhteisön tämän sopimuksen tekemistä koskeva hyväksymisasiakirja on talletettu. Hallituksen esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin viimeinen EU:n jäsenvaltio ilmoittaa hyväksyneensä sopimuksen valtiosääntönsä vaatimusten mukaisella tavalla.

EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen menettelytapasopimus tulee voimaan samaan aikaan kuin AKT-EY-sopimus edellyttäen, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen kyseiseen ajankohtaan mennessä.

3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivaltajaon kannalta AKT-EY-sopimus on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus eli sen määräykset kuuluvat osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltion toimivaltaan. Sopimus edellyttää Suomessa tapahtuvaa erillistä hyväksymistä ja voimaansaattamista vain siltä osin kuin sopimusmääräykset kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Valtiosopimuksen määräykset on eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa.

AKT-EY-sopimuksen maahanmuuttoa koskevan 13 artiklan 3 kohdassa kielletään kansallisuuteen perustuva syrjintä työehtojen, palkkauksen ja irtisanomisen osalta. Suomessa syrjintäkielto sisältyy perustuslain 6 §:n 2 momenttiin ja syrjintäkiellosta säädetään myös työsopimuslain 17 §:ssä,(ja vastaavasti uuden 1.7.2001 voimaantulevan työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä), valtion virkamieslain 11 §:ssä ja rikoslain 47 luvun 3 §:ssä. Koska tällaisesta syrjintäkiellosta säädetään Suomessa lailla kuuluu tämä määräys lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan EU:n neuvoston ja komission jäsenistä sekä AKT-valtioiden hallitusten jäsenistä koostuva ministerineuvosto voi tehdä sopimuspuolia sitovia päätöksiä. Ministerineuvosto voi myös siirtää osan toimivallastaan suurlähettiläskomitealle.

Ottaen huomioon AKT-EY-sopimuksen sisältö voidaan arvioida, että sopimus sisältää verrattain vähäisenä pidettävän mahdollisuuden siihen, että ministerineuvoston päätökset koskettavat kysymyksiä, jotka yhteisön perustamissopimuksen mukaan ovat jäsenvaltioiden toimivallassa ja Suomen perustuslain kannalta kuuluvat lainsäädännön alaan. Koska tällaisessa jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvassa asiassa kanta EU:n neuvostossa muodostetaan säännön mukaan yksimielisesti, voidaan katsoa, että tällaisessa menettelyssä lainsäädäntövaltaa ei täysin aidosti siirrykään kansainväliselle toimielimelle. Tämän tyyppistä asetelmaa ei perustuslakivaliokunnan käytännössä ole pidetty perustuslain kanssa ristiriidassa olevana.

Koska sopimusta hallinnoiva ministerineuvosto saa kuitenkin sopimuspuolia sitovaa päätösvaltaa, sopimuksen 15 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvista asioista. Sama koskee vastaavasti sopimuksen 100 artiklassa määriteltyä ministerineuvoston toimivaltaa tarkistaa tai muuttaa sopimuksen liitteitä siltä osin kuin näissä määrätään jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvista kysymyksistä.

Sopimuksen 52 artiklaan sisältyy verotusta koskeva poikkeuslauseke. Määräykset rajoittavat muiden sopimusmääräysten soveltamisalaa jäsenvaltioiden verolainsäädännön hyväksi ja vaikuttavat siten jäsenvaltioiden verolainsäädännön soveltamisalaan. Valtion verosta säädetään perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan lailla. Sopimusvelvoitteiden ja valtion verolainsäädännön suhdetta järjestävän sopimusmääräyksen on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 91 artiklan mukaan mitkään yhden tai useamman yhteisön jäsenvaltion ja yhden tai useamman AKT-valtion välillä tehdyt sopimukset, yleissopimukset tai järjestelyt eivät saa estää tämän sopimuksen soveltamista. Siltä osin kuin AKT-EY-sopimus sisältää jäsenvaltion toimialaan kuuluvia määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, tämä määräys merkitsee viimeksi mainittujen etusijaa suhteessa muiden sopimusten lainsäädännön alaan kuuluviin määräyksiin ja on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 98 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riitaisuudet ratkaistaan erityisessä välimiesmenettelyssä, ellei ministerineuvosto onnistu ratkaisemaan riitaisuutta. Välimiesten päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ratkaisuvallan uskomista riippumattomalle kansainväliselle toimielimelle on perustuslakivaliokunta lähtökohtaisesti pitänyt kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

AKT-sopimukseen liittyvässä 2 pöytäkirjassa on määräyksiä tietyille, pöytäkirjassa lähemmin määritellyille henkilöille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista. Siltä osin kuin nämä erioikeudet ja vapaudet poikkeavat Suomen lainsäädännöstä ja ovat voimassa Suomen lainkäyttöpiirissä, ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sisäisen rahoitussopimuksen 1 artiklan mukaan Suomen maksuosuus vuosina 2000―2007 EKR-9:n varoista on yhteensä 204,24 miljoonaa euroa (noin 1213 miljoonaa markkaa). Rahoitussopimuksen 6 artiklan mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ehdoitta Euroopan investointipankin AKT-sopimuksen johdosta tehtyjen rahoitussitoumusten takaajiksi suhteessa valtioiden osuuksiin pankin merkitystä pääomasta. Nämä määräykset sitovat eduskunnan budjettivaltaa ja vaativat eduskunnan hyväksymisen.

Sisäinen menettelytapasopimus ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä eikä näinollen edellytä eduskunnan hyväksymistä.

4. Säätämisjärjestys

Kuten edellä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa on todettu, voi ministerineuvosto 15 artiklan mukaan tehdä eräitä sopimuspuolia sitovia päätöksiä, jotka voivat kuulua EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaan. Koska tällaisissa asioissa kanta EU:n neuvostossa muodostetaan säännön mukaan yksimielisesti, voidaan tilannetta luonnehtia niin, että tällaisessa menettelyssä lainsäädäntövaltaa ei täysin aidosti siirrykään kansainväliselle toimielimelle. Tämän tyyppistä asetelmaa ei eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ole pidetty perustuslain kanssa ristiriidassa olevana (PeVL 20/1995 vp). Vastaavanlainen arvio voidaan tehdä sopimuksentekovallan kohdalla siltä osin, kuin ministerineuvostolla on 100 artiklan mukaan oikeus tarkistaa tai muuttaa sopimuksen liitteitä.

Sopimuksen 98 artiklan mukaan voidaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskeva sopimuspuolten välinen riitaisuus saattaa erillisessä välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi. Tätä tarkoittavan ratkaisuvallan uskomista riippumattomalle kansainväliselle toimielimelle on eduskunnan perustuslakivaliokunta pitänyt kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana (PeVL 10/1998 vp). Vaikkakin tätä koskeva sopimusmääräys on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan, sen ei ole katsottu olevan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä olevan perusteella hallitus katsoo, että AKT-EY-sopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä ja että esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämis-järjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 tehdyn Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan, ja

että Eduskunta hyväksyisi Brysselissä 18 päivänä syyskuuta 2000 tehdyn Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välisen sisäisen sopimuksen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille.

Koska AKT-EY-kumppanuussopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Cotonoussa Beninissä 23 päivänä kesäkuuta 2000 tehdyn Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Satu Hassi

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.